Juhlan jälkeen on melkeinpä täydellistä istahtaa omalle terassisohvalle tietokoneen kanssa ja palata muistelemaan kuluneen viikon huippuhetkiä! Niitä hetkiä tulee tipahtelemaan tänne blogiin seuraavan viikon aikana tasaisin väliajoin.

Aloittakaamme siis Puuhamaa-päivästä, jota vietimme perjantaina muiden erityislapsiperheiden kanssa. Onneksi tälle reissulle tuli lähdettyä, sillä se oli ikimuistoinen ipanoille ja muutenkin tosi viihdyttävä koko perheelle - jopa me vanhemmat intouduimme lukuisia kertoja hyppimään ja pomppimaan lasten kanssa! Piippis tapasi rakkaan eskarikaverinsa portilla, mutta harmiksemme olivat lähdössä juuri kotiin. Onneksi pääsivät kuitenkin moikkaamaan toisiansa pikaisesti ja kaverin tapaamista muisteltiinkin jälkikäteen useaan otteeseen. 

  Tämä erityislasten päivä oli kyllä ihan mahtava juttu ja monelle perheelle varmasti kultaakin kalliimpi.  Haluankin sydämestäni kiittää Puuhamaan väkeä tuon tärkeän tapahtuman järkkäämisestä.

Puuhamaassa erityisen kivaa on se, että siellä on tosi paljon toiminnallisia juttuja. Meidänkin lapset intoutuivat kiipeilemään, hyppimään ja pomppimaan jos jonkinlaisissa rakennelmissa. Välillä äitiä ihan hirvitti mutta hienostihan nuo selviytyivät kuitenkin! En tykkää käydä lasten kanssa puistoissa, sillä nykyään rakennetaan mun mielestä tosi pelottavia liukumäkiä ja kiipeilyjuttuja. Tippumisen vaara on usein tosi suuri ja vaikka lapsi olisi kuinka taitava liikkuja, niin aina on mahdollisuus kompastumiselle tai muulle. Siispä iso bonus Puuhamaalle siitä, että tällaisia moderneja kauhurakennelmia ei paikanpäällä nähty. Turvallisuus on otettu hienosti huomioon.

Kun perheessä on erityislapsi ja lapsen motoriikka kaipaisi mahdollisimman paljon toiminnallisia huvituksia, voin lämpimästi suositella Puuhamaata kesäpäivän aktiviteetiksi. Kivaa oli myös se, että juuri mihinkään ei tarvinut jonotella. Tarjolla on niin paljon kaikkea kivaa, että aina on vapaata tilaa jossain. 

Käytiin myös syömässä ravintolassa ja etukäteen vähän jänskäsin, että löytyykö tuolle meidän ronkkelieskarilaiselle mitään buffasta. Tarjolla oli jos jonkinlaista ja kaikille ipanoille löytyikin onneksemme jotain herkuteltavaa. Piippis söi ranskalaisia ja lihapullia, W pizzaa ja lihapullia (?) ja PikkuH ranskalaisia, nakkeja ja lihapullia. Ja taas jaksoi pomppia!

Pehmis on aina bonus kesäpäivässä. Näin myös Puuhiksen reissulla. Onneksi olin varustautunut kunnolla ja reissukassista löytyi paketillinen kasvopyyhkeitä. Kuluneet vuodet ovat koulineet äitiä ja jotain olen ilmeisesti oppinut.

Piippiksen elämässä suuren suuri bonus on myös se, jos pääsee halittelemaan isoa nallea..tai muumia..hemulia.. ehkä jättirapua?  Iloksemme Puuhamaassa on nallukka päivittäin tavattavissa ja  neitokaisen suuri toive toteutui.

 Nää on oikeasti tosi tärkeitä hetkiä.

 

Pienin neitokaisistamme ylipuhui äidinkin maailmanpyörään ja alla olevasta videosta (kiitos H se on super kiva!) voikin huomata, kuinka paljon äiti sitten lopulta nautti keikkuvasta kyydistä. Tuossa klipissä näkyy fobia, josta mä en tule koskaan pääsemään eroon. Olen tosi paljon haastanut itseäni ja yrittänyt tsempata, mutta jokaikinen kerta jalat menee veteläksi ja kylmä hiki nousee otsalle, kun jalat irtoavat maan pinnasta. 

Onneksi en saanut kauhuani tartutettua lapsiin. W:n hymy alkoi hieman hyytyä kun aisti äitinsä ahdistuksen mutta juteltiin asiasta jälkeen päin ja uskonpa, ettei pahempia traumoja episodista jäänyt. Jatkossa isi saa hoitaa nää hommat. Mä en ees yritä. 

Siispä, nevö again. Vaikka olis kuinka hieno maailmanpyörä!

Kun sisko ei jaksa kävellä, siskoa vedetään kärryssä. 

Maailman ihanimmat!

  

Mun tyypit ja tämä ihana kesä. Olen onnekas.

Tässäpä vielä video, josta tuli tosi kiva mun mielestä. Sen myötä ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

<3