04:00. Herätyskello soi ja väsyttäisi suunnattomasti. Kulunut yö on hurahtanut sängyssä pyörien ja kahden pienen monotuksia vastaanottaen. Turha valittaa, itsepähän kärsin kun ei luonne anna periksi ipanoiden sänkyyn takaisin kiikuttamiselle. 

Vaikka väsyttää, pomppaan sängystä ylös ripeästi. Pakkaan viimeiset tavarat valmiiksi, taivutan ripset ja sipaisen vielä pikkuisen ripsiväriä. Myös mustat silmänaluset peitän.

H avaa verhot makuuhuoneista ja annamme nousevan kesäauringon tehdä tehtävänsä. Suunnitelma toimii täydellisesti ja pian ensimmäinen jo raottelee silmiänsä. Mainitsen pari kertaa Power parkin ja seuraava kömpii hiukset takussa olohuoneeseen. Poikaa nukuttaa, mutta lopulta makuuhuoneesta kuuluu kuitenkin vaimea "Huomenta". 

Hetken ihastelemme suloista siiltä, joka kiertää taloamme ympäri hyvin tarkkaavaisena ja määrätietoisena. Pienen tuhisijan kadotessa etupihan pensaan uumeniin jatkamme aamutoimia rivakasti.

Kello on 05:00.

Aamupalat olen tehnyt valmiiksi jo edellisenä iltana ja tarkoitus olisi nautiskella eväsleivät junassa - nyt ristinkin siis vain käteni, että ehdimme ajoissa.

Lapsille lennossa illalla valkatut vaatteet päälle ja menoksi! Isi kurvaa auton Tikkurilan asemalle ja onneksemme parkkipaikka löytyy helposti. Tajuamme, että emme ole pakanneet itsellemme juomista mukaan ja juoksemme lähimpään K-kauppaan. Ostamme vettä ja kokista. Ai niin ja kasvopyyhkeitä (kaikista tärkein meinasi unohtua)!

Opastetaulu näyttää, että junamme lähtee raiteelta numero 2 vartin päästä. 

Hyvin ehdittiin, hyvä me!

Junaa odotellessa jännittää. Ohi vilisevät kaukojunat vähän pelottavatkin ja jokaisen kolmen pienet kädet nousevat korville blokkaamaan metelin hetkellisesti. "Hui, pelottaa"-huutaa esikoinen.

Lopulta oma vuoromme saapuu ja paikkamme sijaitsee vaunussa numero 1. Huomaamme olevamme junan väärässä päässä. Ei-niinkään-loogisesti vaunu numero 1 onkin se viimeisin vaunu. Onneksi hyväntuulinen konnari opastaa meidät hyppäämään junaan ja näyttää oikean paikan. Lapset saavat omat muumiliputkin. 

En tiedä yhtään minkälainen porukka meitä odottaa, mutta pian tilanne selviää aikamoisena yllärinä. Missikandidaatteja, mediaväkeä, tangokuningas ja muutama tuttu blogikolleega perheineen. Tästä taitaakin tulla mielenkiintoinen reissu! 

Hiki valuu äidin otsasta, mutta tärkein etappi on kuitenkin saavutettu - ehdimme ajoissa junaan ja odotettu ensimmäinen pitkä junamatka voi alkaa! Missiväen seurassa tunnen oloni vähän rähjäiseksi kera punaisine poskineni ja hiirenharmaan juurikasvuni, mutta onneksi ipanat ovat mukana. "Kyllä nää ihmiset ymmärtää", ajattelen.  Päätän salaa kuitenkin suunnata veljeni luokse hiustenlaittoon ennen juhannusta.

Paikkamme sijaitsevat selkä menosuuntaan päin. Voin herkästi pahoin (jopa junassa), mutta ilokseni tämä matka ei saa aikaan vatsassa vellomisia. Leikkivaunussa muksut viihtyvät, bongaan peuran radanvarresta ja fiilis on kaikinpuolin kiva.

  Aurinko porottaa junan yläkertaan mutta onneksi olo ei käy liian tukalaksi kuitenkaan. Päivä valkenee ja siitä on tulossa kiva - samalla kuitenkin myös piiiitkä.

Kolmetuntinen hurahtaa jotenkin ihan super nopsaa ja pian tuttu aakeelaakee hivelee silmää. Olemme saapuneet rakkaisiin, niin rakkaisiin maisemiin Pohjanmaalle.  

"Seuraavaksi Lapua". 

 Äidin ja isän vihkikirkko näkyy kauniina kaukaisuudessa ja tuo mieleen lapsuuden kesät toisessa mummolassa. Kauhavan kohdalla sydäntä puristaa. "Rakas mummo, olen niin lähellä sinua nyt", ajattelen. Hetkeksi vaivun syviin mietteisiin mutta pian pienin palauttaa minut takaisin tähän hetkeen. Nyt mennään pitämään hauskaa ja ikävöidään sitten joskus toiste.
 

Juna pysähtyy Härmässä ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja ryntäämme vauhdilla ulos - viimeisenä tietenkin. Bussin etuosasta löytyy sopivasti neljä paikkaa ja mahdumme vielä istumaan. Ihmiset ovat kohteliaita. Seisovat käytävällä ja päästävät meidät vapaille paikoille. Olen tässä hetkessä suunnattoman kiitollinen juurikin tästä matkaseurasta.

Power park putkahtaa kuin tyhjästä jylhänä eteemme. Wau mikä näky keskellä hyvin perinteistä Suomi-maisemaa, peltojen ja navettojen keskellä. Aamukahvit hörpätään Park Hotelin ravintolassa ja aamupala maistuu hyvältä. Tässä vaiheessa lapset ovat jo niin into piukeena, että ajan kanssa tuota aamupalaa ei kuitenkaan päästä nautiskelemaan. Nyt mennään eikä meinata!

Onnellinen kikatus raikaa karuselleissa kun ipanat nautiskelevat hetkestä (lopussa lisää näitä tunnelmia videon muodossa). Muutaman tunnin hurvittelun jälkeen lähdemme syömään lounasta hotellille ja tytöt sammuvat kirjaimellisesti pöytään (toinen vieläpä ruoka suussa). Kaikki päivän aikana tapahtunut sekä tietysti aikainen herääminen tekee näemmä siis tehtävänsä. 

Jossain vaiheessa kolleegani Anette tulee kysymään mun oikeaa nimeä. Kertoo samaan hengenvetoon että mua juuri kuulutettiin huvipuiston puolella! Lasken lapset. "1,2 ja 3 - kaikki tallella!" Kännykkä on nenäni edessä, mitä ihmettä siis?! Puhelimen näytöllä vilkkuu 3 vastaamatonta puhelua. Soitan numeroon ja kummisetäni vastaa siihen. Olivat nähneet facebookista että perheemme on saapunut hurvittelemaan ja koska emme ole häidemme jälkeen tavanneet, päättivät lähteä Seinäjoelta meitä moikkaamaan!

Aivan ihana kohtaaminen oli tuo ja siitä jäi tosi lämpimät muistot koko meidän perheelle!

Lounaan jälkeen jokaisen silmä luppaa. Vielä muutama tunti jäljellä ennen kotiinpaluuta eli nyt muuten hurvitellaan vaikka pää kainalossa! Tapaamme Röllin sekä kumppanit ja tytöt pääsevät lempparipuuhiinsa - halaushommiin siis. Karusellit pyörittää pikkuväkeä jälleen ja äiti hytisee Härmän kesätuulessa.

Aika kuluu nopeasti ja pian jo istummekin Helsinkiin vievässä junassa. Pienin ei meinaa millään malttaa viimeistä tuntia ja joudun siinä hieman ääntänikin jo korottamaan. Olen niin väsynyt että en aikoihin tällaista olotilaa muista kokeneeni. Haaveilen siitä hetkestä, että saan vetää peiton korviini ja sulkea silmät rankan päivän päätteeksi. Ilokseni se hetki ei ole enää kuitenkaan kuin muutaman kymmenen kilometrin päässä.

Yritän nukuttaa tyttöjä kainalooni jotta saisin itsekin silmäni toviksi ummistettua, mutta tämä alla oleva instakuva tiivistää tuon hetken tunnelman:

Junassa Piippis esittää Frozen-repertuaarinsa kanssamatkustajille ja ihmisiä naurattaa kovasti. Konnari silittää tytön päätä ohi kulkiessaan ja hymyilee kauniisti. Lähtiessämme iäkäs rouva huikkaa minulle: "Reippaat lapset!". Ja kun ohitamme 2 teinityttöä, toinen tytöistä katsoo Piippistä, sitten ystäväänsä ja toteaa : "Suloinen". 

Olen aivan suunnattoman liikuttunut. Ylpeä mun jengistäni.

Kotimatkalla pienimmän pissahätä vie voiton ja isi heittää perheensä kotiin ennen karvakaverin noutoa hoitopaikasta. Rytin lisäksi H tuo mukanansa hamppariateriat, ja pienet suihkunpuhtoiset ipanat saavat nautiskella poikkeuksellisen herkullisen iltapalan ikimuistoisen päivän päätteeksi. Kohta sitten lastenhuoneesta kuuluukin jo tasaisen suloinen tuhina ja myös vanhemmat uinahtavat väsyneinä mutta onnellisina.

Kiitos ihana Mari että tarjosit meille tämän mahdollisuuden ja kiitos myös kaikille kanssareissaajille (jos satutte blogiini törmäämään). Junalla on hauska matkustaa ja kaikille Power parkiin matkustaville suosittelen kyllä tätä vaihtoehtoa lämpimästi. Todella helppoa ja vaivatonta.

Tässäpä vielä fiilikset videon muodossa. Kuva on vähän huonolaatuista mutta video kannattaa katsoa vaikka kännykällä.

Lapset nauroivat pissit housussa kun näkivät tämän klipin ensimmäisen kerran.