Viikonlopun Lapsimessut koluttiin läpi omiemme ehdoilla, ja visiitti jäikin näinollen valitettavan lyhyeksi. Väkeä messukeskuksessa oli todella paljon, ja olin ehkä jopa vähän kauhuissani, sillä mahdollisuus kadottaa yksi kolmesta oli aika vahvasti olemassa.

Onneksi niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Pienimmän tytöntylleröisen messufiilis oli lauantaina vähän kadoksissa, mutta tänään päiväkävelyllä luonnon rauhassa hän olisi kyllä jaksanut tarpoa – tuntitolkulla.

Tänävuonna lapsimessut hurahtivatkin lähinnä omaa laumaa vahtiessa, mutta ensivuonna menen paikanpäälle ihan yksin, sen jos minkä itselleni nyt lupasin. Paikalla oli nimittäin valtavasti kaikkea mielenkiintoista ihasteltavaa ja shopattavaa, mutta tälläkertaa kotiinviemiseksi jäi ainoastaan yksi metrilaku sekä väsyneet lapset. Kaksi vanhinta viihtyi kyllä tosi kivasti, ja Piippis rohkeana tyttönä kävi jopa suukottamassa isoa Muumipappaa. Lapsimessut ovat ehdottomasti siis myös lapsille, mutta meidän kuopus ei vaan ollut vielä valmis istumaan nätisti rattaissa ihmisvilinässä. Menojalkaa vipatti niin.

Meidän energinen, pieni rakas pikkumisu.

Tänään kävelylenkillä uskalsimme jopa hieman levittäytyä. Piippis eturintamassa, ja me pienimmän neitokaisen kanssa häntäpäässä. Koska kivet. Ja kuivuneet lehdet.

Messujen jälkeen lähdettiin Piippiksen kanssa vielä Nosh-kutsuilla pyörähtämään, ja eilen me vanhemmat vietettiin kavereiden kanssa iltaa Tavastialla, The Posiesin keikkaa fiilistellen. Puoliltaöin palattiin kotiin, ja kömmittiin peiton alle syömään Hard Rock Cafe:sta mukaan doggie bagissä matkannutta Club Sandwitchia.

Päänsärky ei siis pilannut viikonloppuani, mutta ei se kokonaan ole vielä poiskaan. Huomenna hierojalle toivoen, että jumit saadaan kunnolla auki ja vaivat helpottamaan sen myötä.

Tämä "pikkuäiti" (niinkun Piippis minut tänään nimesi) toivottelee nyt kaikille mukavaa alkanutta viikkoa, ja säntää itsekin uinumaan.

P.S Kiitos sinulle, joka sait mut messuilla iloisesti häkeltymään, kiittäen ohimennen blogistani. Kiitos itsellesi. Kiitos.