Uusin tulokas äidin vikalistassa
0.59
Olen ollut kuluneet kolme päivää aivan raato. Mun on pitänyt jo aikaisemmin kirjoitella tästä aiheesta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt on kuitenkin oikea hetki, sillä tämä mun ongelmani vaikuttaa tällähetkellä myös omaan aktiivisuuteeni täällä blogin puolella. Tänään siis luvassa muutama sananen aiheesta, joka tuskin mahdollisia miespuolisia lukijoitani kiinnostaa. Varoituksen sananen vain.
Ikävuosien lisääntyessä, myös oma "vikalistani" pitenee – tällähetkellä vähän pelottavankin nopeaan tahtiinsa. Välillä musta tuntuu, että olen ihan jokapuolelta kipeä ja pelkään harva se päivä, että nämä vaivat ovat mulle kuolemaksi. Paniikkikohtaukset eivät luonnollisesti ainakaan jeesaa tässä murehtimisessa. Kolmesta maailman suloisimmasta ipanasta puhumattakaan.
No mutta kuitenkin, onnekseni nämä viimeiset kolme päivää vaivanneet säryt eivät todennäköisesti minua ennenaikaisesti hautaan vie, vaikka välillä siltä on tuntunutkin.
Kolmen peräkkäisen raskauden sekä synnytyksen jälkeen mun kroppani on ollut todella kovilla. Vaikutukset tuntuvat ja näkyvät. Kuopuksen syntymän jälkeen hulinoihimme on (monen muun vaivan ohella) salakavalasti pikkuhiljaa hiipinyt sellainen jokakuukautinen "ihanuus", kun kuukautismigreeni. Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on päässyt äitymään jo arkea häiritsevälle tasolle. Kerran kuussa, kolmen päivän ajan, mun oloni on kovin särkevä. Päähän sattuu kokonaisvaltaisesti, mutta varsinkin silmien taakse jyskyttää hyvinkin ikävästi. Oksettaa, ja olo on puolikas. Valo tekee pahaa, mutta silmien kiinni laittaminen auttaa olotilaa merkittävästi.
Tälläviikolla tein suuren virheen, kun heittäydyin makuulleni hierojan penkkiin. Tuo keissi olisi todellakin pitänyt siirtää tuonnemmaksi. Näin kovia kipuja en ole ikuna naiseuteni polulla kokenut kuukautisten aikana. Miten voinkaan olla niin juntti, etten moista tajunnut etukäteen?!
Olen iltasin mennyt nukkumaan puoli yhdeksältä, ja nukkunut aamulla pitkään H:n ollessa kotona (koska iltavuoroviikko). Mitään apua tästä ei kuitenkaan ole päänsäryn kannalta ollut. Kipu on aaltomaista, ja tuskaisin hetki ajoittuu iltapäivään. Päiväunet ovat kuluneiden kolmen päivän aikana auttaneet selvästi, ja niiden avulla olen jaksanut porskuttaa iltaan asti lasten nukkumaanmenon hetkeen. Unoset ovat onnistuneet silviissii, että kahdelle vanhimmalle olen laittanut Aitiosta ohjelmaa, ja pienin on nukkunut mun kainalossani sohvalla. Tänään mun siskoni, sekä hänen tyttärensä saapuivat iltaamme tänne piristämään, ja säryt ovat pysyneet poissa päiväunien jälkeen. Vähän oksettava olo on kyllä vieläkin. Toivottavasti huomenna on jo parempi. Lapsimessuja ei nimittäin tämän vuoksi väliin jätetä!
Endoepäilyjen aikoihin sain paljon hyviä kommentteja lukijoiltani. Toivoisinkin nyt, että myös tämän vaivan tiimoilta jakaisitte selviytymisvinkkejänne. Uskon nimittäin, että tämänkin ongelman kanssa painivia lukijoita löytyy.
Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuu nyt isoja sekä merkittäviä asioita, ja nämä kaikki vaikuttavat varmasti myös oireiluun. Tunnen oloni pieneksi kun seuraan sivusta läheisteni sekä ystävieni hyvin erilaisia, suuria taisteluja. Olen kuitenkin sataprosenttisen varma siitä, että jokaisella heistä on nyt alkamassa uusi, entistä upeampi aikakausi. Olen hyvin ylpeä siitä, miten urheita ihmisiä ympärilläni onkaan.
Suukkoja <3
7 kommenttia
Hello! Todella tuttu asia tuo kuukautismigreeni (kierukasta huolimatta jonkinlainen kierto on havaittavissa). Eli koin aivan samanlaisia oireita kuin sinä ja aivan samat asiat niitä helpottivat. Lisäksi useana aamuna heräsin lievään jomotteluun otsalla, joka ilman lääkettä sujuvasti levisi päivän aikana otsalta niskaan. Tähän sitten iskivät vielä rytmihäiriöt päälle. Koska en ole lääkkeisiin menevää sorttia, niin annoin googlen laulaa ja pian huomasin olevani fysioterapeutti-urheiluhierojan käsittelyssä. Viime syksynä 4 hoitokertaa, ja jo ensimmäisellä käsittelyllä oli rytmihäiriöt poistava vaikutus, lukkojen auki paukuttelua ja lihaskalvojen käsittelyä. Hän siis hinkutteli lihaskalvojumeja auki saaden ihon alle nousemaan sellaisia "paskapatteja", kuonaa siis, joka siellä kiristi. Lisäksi ostin vielä niskatyynyn, joka on aina oikeassa asennossa, eli en voi nukkua päälleni/niskalleni epäedullisessa asennossa. Ja sitten vielä ne aurinkolasit. Niitä on vaan aina kirkkailla keleillä pidettävä, koska vanhuus ei tule yksin... Nämä asiat siis helpottivat mun elämää niin, että sitten viime marraskuun en ole migreenistä kärsinyt.
VastaaPoistaMullakin on noita patteja, ne on pelottavia! Ensviikolla taas hierontaan. Nyt muuten avataan nää jumit ja pistetään äiree kuntoon :) Kiitos NaamaTuttu kommentista, kiva kuulla, että vertaistukea löytyy! Tai no, kiva ja kiva..
VastaaPoistaMoi ....mulla betasalpaaaja pitää melkein kokonaan migreenin poissa.Multa mutattiin myös hormonipitoisuudet ennen kuukautisia,, estrogeenia on joissain kierroissa liian vähän ja se altistaa migreenille mun tapauksessa.
VastaaPoistaSäännöllinen ruokailu ja lepo kera aurinkolasien ovat myös tärkeitä juttuja. Neurologille sitten vaan, jollei ala homma pelittää muuten.Estolääkkeitä on olemassa useampia yms....toivoa siis on amigo :)
Ja kannattaa antaa käsitellä kallonpohjan lihaksia kunnolla, koska ne voivat olla huomaamatta todella jumissa. Tsemppiä, toivottavasti käsittelyt auttavat!
VastaaPoistaMielenkiintoista! :)
VastaaPoistaMoikka! Kannattaa myös käydä oireet läpi ehkäisy/perhesuunnitteluneuvolassa mikäli sulla on käytössä hormonaalinen ehkäisy, jos oireet liittyykin siihen? Kurja vaiva, itsekin oon kärsinyt samansuuntaisesta, lievemmin oirein, mutta enemmän ennen synnytyksiä. Kenties täsmälääkitys hormonaalisen migreenin hoitoon voisi olla avuksi mut en tiiä kurjottaako läökärit sellasta ennenkun on kokeillut muita ehkäisymenetelmiä, mikäli sellaista siis käyttää...
VastaaPoistaHeipähei! Kuulostaa hirveän tutulta :) Itse olen päässyt vaivoista sekä lääkkeistä laadukkailla ravintolisillä. Olen alkanut huoltamaan itseäni sisältäpäin, perusasiat kuten verenkierto, suolisto, vastustuskyky kuntoon niin johan rupesi homma toimimaan!
VastaaPoista