Heti kärkeen pahoittelen töksähtelevää sekä huonoa kirjoitusasua tämänpäiväisessä postauksessani. Alkuviikko on takkuillut kovasti, ja tästä syystä blogissakin on ollut hiljaista. Vatsavaivat valvottivat öisin kuopusta, ja vaikka me vanhemmat kömmittiinkin nukkumaan heti kahdeksan jälkeen kun lapset uinahtivat, jäivät pitkät yöunet vain haaveeksi. Itkevä pikkuneiti sai yöllä sisaruksensa myös levottomaksi, ja varsinkin W heräili monesti pelkäämään mörköjä tai hirviöitä – lopulta kömpien meidän vanhempien väliin nukkumaan.

Tulipahan siis jälleen todistettua, että jos yöt menevät pilalle, ei mikään muukaan sitten tässä meidän arjessamme toimi jouhevasti. Koko jengi kiukuttelee, vääntää ihan kaikesta mahdollisesta keskenään ja surkuttelu leviää kulovalkean lailla kotoseinien sisäpuolella. Joskus jopa niiden ulkopuolellekin. Siirtymätilanteet ovat täyttä helvettiä, ja kukaan ei suostu syömään/peseytymään/nukahtamaan tai ylipäätänsä olemaan missään tilanteessa yhteistyökykyinen. Äiti vaipuu syvään itsesääliin, ja sen saa tuntea nahoissaan isäntä sekä mummi.

Univajeen vuoksi oma pää on yhä edelleen aivan höttöä, mutta kyllä tämä tästä taas parempaan suuntaan on menossa. Pikkuneiti sai kakankin eilenillalla työstettyä (sori taas tästäkin kuulumisesta), ja viimeyö oli onneksemme jälleen rauhallinen. Ehdin jo hetkeksi säikähtää, että onko tämä yökukkuminen jotain pysyvämpää sorttia, mutta nyt näyttäisi kuitenkin siltä että näin ei ole. Huh!

Kaikesta masistelusta sekä väsymyksestä huolimatta(ehkä jopa niiden vuoksikin) piipahdin eilen bloggaajille järjestetyssä Lapsimessujen ennakkotilaisuudessa, ja loppupeleissä olikin muuten tosi hyvä että niin tein. H sekä lapset heittivät mut Messukeskukseen ja olin senverran hyvissäajoin paikalla, että ehdin viereiseen ravintolaan hetkeksi ihan  yksin istuskelemaan – vain valkkarilasi seuranani. Olipahan historiallista, ja tuntuipa muuten todella luksukselta!  Tämän hyvyyden lisäksi sain tavata bloggaajakolleegoita, ja tutustua messurakentamiseen ensimmäistä kertaa ihan paikanpäällä. Viikonloppuna alkavat Kevät-messut hivelivät silmää upeudellaan, ja voinkin vain lämpimästi kaikille suositella vierailua paikanpäällä jos suinkin vain mahdollista. Tulevat Lapsimessut vaikuttavat myös tosi viihdyttäviltä ja päätinkin tuon tilaisuuden aikana, että mennään messuilemaan tänävuonna koko perheen voimin. Alkuperäisenä ajatuksena kun oli että menisin ihan yksikseni, kun tuon bloggaajapassin ilokseni sain.  Tulkaapa siis rakkaat lukijat rohkeasti vaan juttelemaan, jos meidän köörin paikanpäältä bongaatte :)

Kun mun jengi saapui eilenillalla Messukeskuksesta äitiä hakemaan, oli helpottavaa huomata koko perheen tunnelman muuttuneen aurinkoisempaan suuntaan. Piippis nauraa hekotti Tammistosta Keravalle asti taukoamatta, ja viihdytti itseään omilla vitseillään. Tuo nauru oli hyvinkin tarttuvaa ja totesinpa siinä sitten vaan, että selvästi äidin hetkellinen irtiotto oli kaivattu koko porukan keskuudessa ;)

Selvitettiin siis tämäkin solmu onnistuneesti voittajina!

Viikonloppuna muuten ratkeaa mm. se, mikä asia yhdistää 47 palasta-blogin Agua ja Cheekiä? Tätä ei moni ihan helposti arvaakaan. Sen kerron, että kivoja juttuja on tapahtumassa.