Sairaslomapäivä, vaiko sairas lomapäivä?
20.11
Niinhän siinä kävi, että yöllä aloin tutisemaan horkassa ja kuume nousi mulle myös. Ei siis selvitty pelkällä yskällä tästä taudista kumpikaan, ei H enkä mä. Nyt selvisi myös se, että H:n lääkärin diagnoosi meni aikas ikävästi pieleen ja tätä mä kyllä heti alkuunsa vähän epäilinkin. Onneksi kyseessä ei ollut keuhkokuume, mutta harmillista tietysti on se että isäntä syö nyt antibioottikuuria tavallaan turhaan.
No, meni jo.
Aamulla ajattelin, että mitenköhän ihmeessä tää päivä handlataan, mutta hääpäivästänsä huolimatta pelastava enkeli saapui naapurista taasen hätiin. Aluksi kyllä yritin estää, mutta saapui silti. Kiitos siis äiti ja isä super tärkeästä avunannosta ja aivan mahtavaa hääpäivän iltaa! <3 Mun idoleita olette. Kun teitä katselee, on kyllä helppo ymmärtää että miten olette onnistuneet pysymään 44 vuotta naimisissa. Suukkoja.
Loppujenlopuksi tästä päivästä tulikin aika kiva sairastelusta huolimatta. Olen ihan oikeasti saanut levätä ja se on aika harvinaista herkkua näinä aikoina. Pikkujengi on vähänväliä käynyt mua viihdyttämässä ja isoin prinsessa on pitänyt huolen siitä, että äitiä on suukotettu tarpeeksi. H kantoi karkkia sänkyyn ja olo on kuumeesta huolimatta kiva. Olen saanut seurata pienten touhuja sivusta ja pysähtyä ihan vaan ihastelemaan. Vitsit mitä tyyppejä!
Sanotaan, että äideillä ei ole aikaa sairastella, mutta tämän pöpön ajoitus oli oikea ja joudunkin nyt tälläkertaa kumoamaan tuon väitteen.
Nyt sitten jänskätään kuis lasten kanssa käy. Toivotaan, että pöpö on sama kun se, jonka sairastivat n. kuukausi sitten. Onneksi lapset ovat erittäin reippaita sairastajia ja lupaan kyllä taudin iskiessä satavarppina pitää heistä yhtä hyvää huolta, kuin mitä ovat minusta tänään pitäneet..
0 kommenttia