Joko tämäkin 8-kuinen?! Nopeasti vierähtävät nämä vauvakuukaudet, se jos mikä tässä on tullut todistettua. 

(Yksi bonus tuon esikoisneidon erityisyydessähän oli juuri se, että saatiin nautiskella vauva-ajasta vähän pidempään.)

Jotta meidän vanhempien olis helpompi muistaa, päätti tämä pikku-menninkäinen ottaa ensimmäiset konttausaskeleensa juuri tänäpäivänä. Muutaman viikon ajan lattialla on jo nytkytelty tosi lupaavasti ja nyt hää viimein oivalsi, kuinka ne jalat saadaan toimimaan. Kiitos isoveljen Batman-auton.

Voi vauvaa <3 On se vielä vauva kuitenkin. Iso vauva. 

Hammasta pukkaa nyt vauhdilla ja se välillä vähän kiukututtaa. Etenkin öisin. Toki myös nämä uudet opitut taidot aiheuttaa levottomuutta, ja nyt on vaan löydyttävä meiltä vanhemmiltakin vähän kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä. Se on varsin rankkaa tuo uuden oppiminen. 

Ja sitten vielä kaiken muun viheliäisen lisäksi tätä kolmostakin vaivaa inha ummetus. Sama, joka on vaivannut jokaista katraamme vauvaa.  Luumu onneksi toimii, mutta sitä on syötävä jokapäivä vatsan toiminnan takaamiseksi. Ja aina ei äiti muista.

Kaikesta huolimatta, se on tosi tyytyväinen vauva päivisin. Kiltti typy.

Tähän voisi hetkeksi ajan pysäyttää, jos se vaan olisi mahdollista. Kuka sellaisen nappulan keksisi?