Oon aina ollut vähän huono harrastamaan. Pirpanan myötä sekin taito on tavallaan opittu. Nyt kun neiti on ohittanut vauva-vaiheen ja kasvanut isoksi tytöksi, on myös terapiarumba alkanut ihan kunnolla. Kerran viikossa fysioterapiaa/ratsastusterapiaa ja kaksi kertaa viikossa puheterapiaa.
Tänään postiluukusta tipahti myönteinen tukiviittomaopetuspäätös ja se tarkoittaa sitä, että me vanhemmat päästään opiskelemaan viittomia 25 tuntia ennen vuodenvaihdetta. On superhienoa, että meille mahdollisestaan tämä kaikki! Ja etenkin Pirpanalle. Nyt tuntuukin, että tytöllä on alkanut puheessa spurtti ja sama juttu kävi motorisessa kehityksessä aikanaan, kun fyssari neitokaisella alkoi. Tytössä on potentiaalia, ja on upeeta, että se otetaan huomioon.
Niinkun tänään jo ääneen totesin, tämä esikoisen extra menee meillä jo ihan harrastuksesta. Pysyy vanhempien mieli virkeänä ;)
Puheterapiassa parasta tällähetkellä on Maisa-hiiri ja sitä on kiva laittaa "nukkumaan". Tässäpä Pirpanan tyylinäyte kyseisestä viittomasta olkaapa hyvä!
Ollaan myös etuoikeutettuja saadessamme ratsastaa ponilla jokatoinen viikko. Piippis ei arkaile ollenkaan ja on reipas ratsastaja jokakerta. Samalla tyttö pääsee osallistumaan ponin hoitamiseen ja tykkää hommasta kovasti.
Alapuolella äidin voimakuva:
<3
Ja tämä seuraava kuva onkin sitten tältäpäivältä. Lieköhän seuraava harrastus tankotanssi?
Loppuun vielä kerrottakoon, että asunto on jälleen myynnissä ja näytöt alkavat tälläviikolla. Nyt on aika saada koti myydyksi. Meitä odottaa uudet maisemat toisaalla. Pitäkäähän peukkuja.
Vauvan ristiäisiä vietetään ensiviikonloppuna. Etunimi on jälleen vaihtunut. Ehkä sen pian paljastan ;)
