Pahoittelen kuvien laatua tässä postauksessa, mutta joskus on vaan pakko julkaista vähän huonolaatuisempaakin materiaalia kun valinnanvaraa ei ole. Siispä suoraan aiheeseen..

Olen joka vuosi julkaissut pääsiäisen aikaan Facebookissa tämän alla näkyvän kuvan minusta ja veljestäni. Se on otettu joskus 90-luvun alussa vanhassa kodissamme, jossa itse vietin 10 ensimmäistä elinvuottani. Tästä kuvasta on tullut yleinen vitsi ja joka vuosi se jaksaa huvittaa - ainakin meitä asianosaisia. Ikäeroa meillä kun on 9 vuotta.

No mutta, tämä kuva on vuosikymmenien ajan näyttäytynyt meille ihan normaalina otoksena, kunnes tänään mun veljeni bongasi kuvasta jotain todella hämmentävää..

Takaikkunassa näkyy tyttölapsen hahmo.

Tuossa seuraavassa kuvassa hahmo on näkyvissä paremmin ja voin käsi sydämellä todistaa, että tyttö todella löytyy alkuperäisestäkin versiosta,  sillä tarkistin asian tänään vanhempien valokuva-albumista.

Olemme tänään pohdiskelleet päämme puhki, että kuka tuo tyttölapsi voisi olla, mutta emme löydä kysymykselle vastausta. Tuohon aikaan minä olin jengistä pienin ja vaikka kyseessä olisi joku mun kavereista, hän mitä todennäköisimmin olisi tuossa meidän vieressämme trullina nököttömässä. Tuo neiti ikkunassa ei ole pukeutunut pääsiäisnoidaksi..

..siispä aikamoinen pääsiäismysteeri on tämä. Kiehtova ja kivasti karmaiseva.

Ja tiedättekö mikä tästä tekee taianomaista? Viime kesänä kun kävelimme tuon talon ohi lasten kanssa ja kerroin heille että se on mun lapsuudenkotini, totesi Piippis topakasti:

"Se on kummitustalo!"

Aikanaan haaveilin, että jonakin päivänä ostan lapsuudenkotini takaisin meidän haltuumme. Voin tässä vaiheessa kuitenkin todeta, että pikkuhiljaa nämä haaveet alkavat jäädä taka-alalle.. Heh.

Toisaalta, tuossa talossa meidän ympärillämme oli myös paljon varjelusta. Esimerkkinä kerrottakoon vaikkapa siitä, kun isosiskoni sekä isoveljeni kiipesivät talon katolle ja saivat kokonaisen mehiläispesän verran raitapukuisia öttiäisiä seurakseen. Veljeäni pisti 18 ampiaista ja siskoani ei yksikään. Pysyivät kaikesta huolimatta katolla kumpikin ja selvisivät säikähdyksellä tapahtuneesta. Jälkeenpäin lääkäri totesi vain että jos veljeni olisi ollut vähänkään yliherkkä ampiaisille, olisi hengenlähtö ollut hyvin todennäköistä.

Tällaista tänään.

Kummitusjuttujako? ;)