Äidin ajatuksia
21.09
Juhlapyhien välissä on ihan hyvä hetki vähän pysähtyä mietiskelemään ja tunnustelemaan omaa olotilaansa. Viimeaikoina olen jopa hieman häiriintynyt erityisen voimakkaasta herkkyystilasta, joka sisälläni vallitsee. Siihen lisättynä pienen ihmisen suuri ego, voi seuraukset olla joskus jopa semi-katastrofaaliset.
Eilen ihan säikähdin. Tämän herkkyystilan totaalisen räjähdyksen sai tuntea nahoissaan ystävä, joka otti tilanteen kyllä olosuhteisiin nähden hienosti. Ei siitä sen enempää, mutta joskus ihan pelottaa, miten avoin, ja vähän turhankin rehellinen musta on tullut. Sanon asiat aivan liian suoraan, koska koen, että se olisi jotenkin parempi, kuin oppia osoittamaan tietyissä tilanteissa ehkä vähän jonkinsortin hienotunteisuutta.
No, en mä kuulemma aina ihan näin tulinen ole. Joskus siinä vaan käy niin, että tunteet vähän kuohahtaa ja sitten pöly taas laskeutuu.
Mietiskelin kuitenkin tänään, mistä tämä "yliherkkyys" oikeastaan johtuu?
Lasten piirtäessä, omin itselleni yhden iiison paperin sekä tussin, ja aloin rustaamaan vanhaa kunnon "mind mappiä". Lopputulema oli seuraavanlainen:
*Lapset:
Lasten myötä olen luonnollisesti herkistynyt valtavasti entisestään ja hormooneillakin lienee vielä jonkinverran osallisutta näihin kummallisiin sanallisiin räiskähdyksiin.
*Kotona oleminen:
Olen viettänyt viimeiset 4 vuotta aika tiiviisti täällä kotona. Olen tavallaan vähän unohtanutkin, miten toisten ihmisten kanssa tulee käyttäytyä(?). Niin hölmöltä kun se kuullostaakin, niin totta se on. Onko tämä nyt sitä mökkihöperyyttä? En tiedä, mutta siltä se vähän tuntuu. Onneksi ollaan kuitenkin päästy H:n kanssa aina sillointällöin tuulettumaan, ja oon saanut tavata ystäviä niin paljon kun vaan olen jaksanut. Enemmänkin tietysti olisi voinut. Ihan kaikkea en siis onneksi ole kuitenkaan unohtanut.
*Äitiys:
No niin, tämä kai kuuluu tavallaan samaan kategoriaan kun lapset. Musta on tullut äiti. Elän vahvasti tätä äitiyden roolia, ja näköjään se rooli on mussa niin vahvasti, että siitä on vaikea päästä yli varsinkin näiden rakkaiden miespuolisten ystävien seurassa. Hohhoijaa. Typerää, mutta niin totta valitettavasti.
*Viimevuoden tapahtumat:
Isäni tilanne viime maaliskuussa avasi taas silmät ja sai tavallaan vähän pelkäämäänkin tiettyjä asioita. Mikään ei ole itsestäänselvää. Sitä helposti tuudittautuu ajatukseen, että mun elämä on turvallista ja onnellista nyt, eikä mikään paha voi tätä pilata. Nyt takaraivossa kuitenkin kokoajan kolkuttelee tieto siitä, että mitä vaan voi tapahtua ja ihan koska vain. Ihan kenelle vaan meistä. Tässä hormooniryöpyssä nämä tällaiset maaliskuiset "shokkitapahtumat" voimistavat herkkyystilaa entisestään, ja usein tulee sellainen tunne että tietyt asiat on vaan parempi sanoa nyt kun että jättäisi myöhempään ajankohtaan. Niin hyvässä kun pahassakin. Ei mulla ole ollut vaikeuksia viimeaikoina sanoa suoraan ystäville tai perheenjäsenille myöskään sitä, että rakastan. Ei todella.
Valitettavasti kolikolla on myös kääntöpuoli. On helppoa sanoa ihan mitä vaan.
Äitiys. Se on ihanaa, mutta se on myös aika-ajoin tosi rankkaakin. Elämänmuutos omalla kohdallani on ollut niin suuri, että loppupeleissä ihan hyvinhän tässä vielä menee. Rehellisesti voin kyllä kertoa sen, että kolmas lapsi on ollut se kaikista suurin koetinkivi. Mutta vaikka näin on ollut, niin ihan päivittäin häntä ääneen ihastellaan ja kiitellään siitä,että hän päätti saapua tähän meidän jengiin.
Ihan hyvin me jaksellaan kaikesta huolimatta. Ja kiitollisia ollaan ennenkaikkea siitä, että läheiset sekä ystävät jaksavat tukea, sekä joskus ottaa vastaan näitä tunneryöppyjä. Ne onneksi ovat ohimeneviä ja onneksi myös me osataan vielä kuunnella. Ja tehdääkin sitä mielellämme.
Voi näitä. Pieniä ihania maailman mullistajia..
<3
Tää oli tosi henkilökohtainen postaus, mutta se helpotti.
8 kommenttia
Voi olipa ihana lukea tällainen postaus. Samoja ajatuksia pyörii minunkin päänupissa. Kyllä ne vaikeudet lasten kans vaikuttaa väkisinkin ajatusmaailmaan ja omaan käyttäytymiseen. Sanotaanko että joka päivä voidaan viisastua ja kasvaa. Voimia sinne lähetän ♡
VastaaPoistaLapset kasvattavat paljon. Äidiksi, joka kantaa kaikessa vastuun ja huolehtii pienimmäisistään asettaen itsensä aina viimeiseksi. Ihmisenä, joka ennakoi, huomioi ja parhaansa mukaan suoriutuu vaikeuksista ja vaaroista, jotka mahdollisesti uhkaavat omaa ja perheen turvallista oloa. Puolisona, joka jakaa kaiken toisen puoliskonsa kanssa ja jolla on yhteinen tavoite ja päämäärä. Lapsena, joka on itsenäinen, mutta tarvitsee tukea ja rakkautta omassa vanhemmuudessaan omilta vanhemmiltaan samalla huomaten, etteivät omat vanhemmat enää olekaan ne iäti jaksavat tukevat kaikenjaksajat. On itsestään selvää, että elämän mullistaneet uudet roolit vähentävät aikaa ja mielenkiintoa sellaisista asioista, joilla oli ennen lapsia suurikin merkitys. Pikkulapsiarki on kokonaisvaltainen lyhyt ihana seikkailu! Siihen seikkailuun kannattaa hypätä hetkeäkään huonoa omaatuntoa tuntematta, sillä se on tärkein rooli ihmisen elämässä ja sen vaikutukset jatkuvat vuosikymmeniä. Olet hyvä ja herkkä äiti ja siksi vaistoat omien lastesi tunteet ja tarpeet paremmin kuin kukaan toinen. Ole lempeä itsellesi ja nauti joka hetkestä tästä elämänvaiheesta, jota nyt elät. Lämmin halaus! "Sydän"
VastaaPoistaVoi Rakkaus, miten voi ollakaan samanlaiset ajatukset olleet viime aikoina omalla kohdalla! Toivon teille voimia ja kaikkea hyvää :)
VastaaPoista-Vakkarilukija-
Omalla kohdallani kasvanut suoraansanomisentarve ja perheen puolesta (yli-)reagoiminen on tullut äitiyden myötä, vaikka mulla onkin vain tuo yksi tyyppi täällä.
VastaaPoistaOlen seurannut tätä blogia alusta asti, mutta en ole koskaan tainnut kommentoida. Eniveis, täällä ollaan :) Ihanaa loppuvuotta ja onnellista seuraavaa!
Ihania viestejä taas! Ja mahtavaa kuulla, että vertaistukea tältäkin saralta löytyy :D
VastaaPoista♡
VastaaPoistaMoi! En tiedä mistä yhtäkkiä ajaannuin tähän blogiin ja tää onkin aivan ihana! (enkä edes tarkoita siksi kun sulla on samanlainen taustapohja kun mulla :D vaikka on sekin ihana!) jäin lukijaksi! Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaSydämiä sydämiä teille kaikille! <3
VastaaPoista