heinäkuuta 2012 - 47 palasta

Hämähäkkikeinussa

20.44

Olkoon tämä nyt sitten se viimeinen päivitys ennen uuden perheenjäsenen saapumista. Tänään ollaan yritetty vielä puuhastella ihan normaaleja juttuja Pirpanan ja H:n kanssa mutta huomenna tilanne on jo mitätodennäköisimmin toinen sikäli mikäli yhtään itseäni tunnen. Olen kaikinpuolin valmis tulevaan koitokseen mutta toki se jännittää ja pelottaa ihan yhtälailla kun esikoisen syntymä ja ensimmäinen alatiesynnytyskin. Kun tilanne on uusi ja kuitenkin yksi elämän kauneimmista ja tärkeimmistä. Täynnä tunteita ja tuntemuksia! Onneksi H aloittaa kahdeksan viikon pituisen lomansa tänään iltavuorosta kotiin saapuessaan ja näinollen meillä kaikilla onkin siis ruhtinaallisesti aikaa tutustua toisiimme tulevien viikkojen aikana.

Apua, ajatuskin Pirpanasta ihmettelemässä pientä velipoikaa saa mut jo etukäteen aikas tunteelliseen mielialaan. Meidän pienestä spesiaalista tulee aivan mahtava erityinen, ihana isosisko ja ihan kohta..

Nyt ei sitten muuta kun avoimin mielin kohti uutta jännittävää tapahtumaa. Tuntuu vaan niin epätodelliselta tämä kaikki! huh.

Ehkä kykenen päivittämään tärkeimmät speksit uudesta tyypistä kännykällä sairaalasta käsin, ehkä en. Kyllä meistä kuuluu vielä, toivottavasti pian.

Mahtavaa loppuviikkoa kaikille <3

Lääkärissä

Hyvinkää piipahdus

21.52

Aamupötköttelyä

Täältä sitä taasen mummolasta herättiin kun tahdottiin Pirpanan viekkuun nukkumaan ystävien hääjuhlista. Tai no "nukkumaan" niin. Minähän en ole kahteen yöhön enää kunnolla nukkunutkaan. Kyljellään on hyvä olla 10 minuutin verran ja sen jälkeen menee masu palloksi sekä jokapaikkaa alkaa kolottamaan. Alavatsaan ja kylkeen eniten. Kaikkein tuskallisinta on yrittää kääntää siitä sitten toiselle kyljelleen saatika nousta ylös. Tänään tirautin itkunkin jo sillä kipu oli niin viiltävää kun yritin epäonnistuneen päiväuniyrityksen jälkeen nousta ylös. No, sitten mulle riittikin ja lähdettiin käymään Hyvinkäällä pikku kesälomareissulla.

Onneksi meidät otti heti vastaan oikein ihana kätilö ja päästiin samantien käyrille. Supistuksia tuli 7 minuutin välein mutta aika ponnettomia olivat vielä. Vähän tuntui alavatsassa jotain epämiellyttävää mutta heti tiesin kyllä että eivät ole mokomat paljon saaneet aikaiseksi. Taas poika sai yhden ammatti-ihmisen iloiseksi kun näytti miten hienosti hän osaa sheikata äidin sisuskaluja uuteen uskoon. Vähänajan päästä tulikin sitten lääkäritäti paikalle ja hän teki siinä sitten sisätutkimuksen sekä UÄ:n. Vauvan painoarvioksi annettiin tällähetkellä jo 3900?! Mutta koska meidän kohdalla odotellaan sektiosynnytystä, sain kipulääke- sekä unilääkereseptin ja lähdettiin takaisin kotiin odottelemaan suunniteltua syntymäpäivää. Supistukset kuulemma kypsyttää vauvan keuhkoja ja tämä on tärkeää kun vauva syntyy sektiolla. Vauvalla onneksi kaikki tosi hyvin ja nyt on ainakin droppia jos (ja kun) olo käy taas yöllä tuskalliseksi. Lääkäri pahoitteli ettei asialle oikein voi nyt sen enempää tehdä ja ymmärsi täysin tukalaa olotilaani. Pohdiskelivat siinä ääneen (kätilö,lekuri ja H) että miten näin pieneen naiseen voi mahtua noin iso vauva,hehheh. Olisin saanut jäädä osastollekkin mutta se ei juuri nyt ole vaihtoehto kun mulla on tuo oma pikku Pirpana kotona odottamassa. Kolme päivää erossa on liikaa sekin. Hyvä kuitenkin tietää että mahdollisuus osastolla lepäämiseen on. Sieltä saa kuulemma vahvempaa unilääkettä tarvittaessa. Ei kiitos. Herkkä vahvoille lääkkeille kun olen muutenkin.

Hyvä että tehtiin tämä reissu sillä mulle tuli tosi paljon parempi fiilis tulevan leikkauksen suhteen. Sain juteltua lekurin kanssa mieltä vaivaavista asioista ja nyt sitten suunnataankin luottavaisin mielin kohti tulevaa syntymäpäivää. Ja okei menköön nyt, se on päivä on torstai.

Iki-omassa puutarhatuolissa

19.13

ilon aiheita

Mummolassa

20.55

Mummin ja papan hellässä huomassa olemme. Niin kun kuvasta näkyy,viihdymme. Mulla vaihteeksi tosi kehno päivä. Supistaa mutta ei vieläkään tarpeeksi tiheään. Sitten ne mokomat supparit todennäköisesti huomiseen mennessä taas laantuvatkin kokonaan.

Pojan liikehdintä tuntuu todella kipeästi kohdunsuulla, kuin puukolla iskettäis. Ja poika tietysti kovasti eläväinen, tämän totesi myös terkkari neuvolassa. Kauratyyny onkin taasen ollut kovassa käytössä ja kaikki kunnia sille ihmiselle joka moisen on aikanaan kekannut.

Jalatkin ovat täydellisen turvoksissa. Ihan parissa päivässä ovat pullahtaneet.

Mutta vaikka vähän kehno onkin oloni ollut, on myös mulla ollut syytä samanmoisiin virnistyksiin kuin Piippiksellä kuvassa. Sain nimittäin Papan tekemää kanttarellikastiketta sekä uusia perunoita. Lukuisia suukkosia Pirpanalta olen saanut. Motivaatiovaatteet saapuivat postissa. Tieto siitä että ensiviikolla kääntyy taasen yksi uusi sivu meidän elämässä, helpottaa myös suuresti. Tieto siitä että tapaamme vihdoin uuden tulokkaan, saa suupielet hymyyn. Ihmeellistä.

Kuva yläpuolella on parasta lääkettä tällähetkellä. Äidin rakas, ihana sulosilmä nakupelle!

Neuvolassa

Viimeinen neuvolakäynti

21.29

Se oli hauska. Pieni ihminen masussa sai isin sekä terveydenhoitajan hekottamaan ääneen ottaessaan vähän vauhtia äiskän kyljestä ja muokatessaan mahan kertakaikkisen eriskummalliseen muotoon kesken sydänäänien kuuntelun. Nuori terkkari vaikutti siltä kun ei olisi koskaan ennen nähnyt moista. Itsehän pystyn jatkuvasti kutittelemaan pientä jalkapohjaa ja kommunikoimaan vauvan kanssa sillätavoin. Outoa että ensiviikolla se on tässä maailmassa, se pieni ihminen.

Tänään tirahti taas itku kun mietiskelin tuota kolmen päivän eroa Pirpanasta. Tosi kurjaa mutta ei sille nyt vaan mitään mahda.. Toivotaan että mitään kummempia ei tule mulle eikä vauvalle ja päästään kotiin tuon luvatun ajan jälkeen. Sitten meillä on vaan ja ainoastaan aikaa olla yhdessä, koko perhe. H jää piiiitkälle yhdistetylle isyys sekä kesälomalle. Love it!

Tosi epärealistinen olo. Oon välillä ihan hukassa enkä meinaa tajuta ollenkaan mitä on tapahtumassa.

Neuvolassa suhtauduttiin oikein hyvin sektiopäätökseen vaikka olin varautunut kaikensorttisiin letkautuksiin. Oikeastaan ihan jokaisen ammatti-ihmisen (jonka kanssa asiasta on juteltu) suhtautuminen on ollut ihan superpositiivista. Ehkä he sitten kuitenkin ovat mun kanssa samoilla linjoilla. Sellainen olo on tullut usein.

Jokatapauksessa, hemoglobiini 111 eli vielä olisi varaa nostaa sitä hieman. Verenpaineet ok. Kaikki muukin ok. Sokeria 1+ mutta sille ei tässävaiheessa enää mitään tehdä.

Ja vielä loppuun, ostin tänään cocktail-mekon ystävien häihin joita vietetään lauantaina Helsingissä. Olenpahan massiivinen näky se ylläni mutta ei auta. Sen vuoksi en näitä karkeloita väliin jätä! :)

Mummi räpsäsi kuvan musta ja mun aarteistani.

Höpönlöpöä

Aamupalapöydässä

21.00

Niin keskittyneenä. Kyllä siitä rumpali vielä tulee.

Hassu ja pieni ja iloinen rumpali.

Ja tämänkö muka pitäisi olla kivaa?

Höpönlöpöä

Kotipihalla

23.02

On kiva löhöillä sohvalla illalla ja katsoa ikkunasta takapihalle kun oma mies siellä puuhastelee mun uuden hienon puutarhakaluston kimpussa. Ja vapaaehtoisesti vieläpä. Käväsin siinä sitten vähän vieressä tsemppaamassa ja samalla jäin ihastelemaan...

...valtavan kokoisia raparperejani. Voi kunpa jaksaisin ensiviikolla leipoa.. Yritän.

Illan hämärässä, takapihalta katsottuna meidän koti näyttää tosi lämpöisen kodikkaalta(ja sitä se kyllä mulle onkin). Se nyt ei ehkä tästä kuvasta välity niin hyvin mutta pakko oli silti moinen räpsäistä.

Ja tässä kuvassa Pirpana tapansa mukaan lähdössä lentoon. Tänään se sai maistaa rapuja ensimmäisen kerran elämänsä aikana ja se vieläpä ihan tykkäsi niistä. Kaikkein parhaimmalta maistui kuitenkin mummun tarjoamat mansikat. Nam.

Mulla on teknisiä vaikeuksia tietokoneen kanssa just nyt sillä hän hörppäsi eilenillalla vähän appelsiinituoremehua ja nyt näppäimistö toimii vain satunnaisesti. Esim huutomerkki ei näköjään toimi tällähetkellä. Asialle varmaan täytyy tehdä jotain.

Verenpaine koholla. Ei kiva. Ainiin ja masussa naksahtelee oudosti?

Hyvä päivä yhdessä

21.21

Uudet kärryt koeajettu ja hyvin maistui uni! Mä tulin niin iloiseksi kun tajusin että tehtiin kerrankin oikea valinta ja ostettiin juuri meidän tarpeeseen sopiva kulkuneuvo. Tosi helpot ovat käyttää ja kevyet työntää. Käytännölliset ennenkaikkea.

Aamulla lähdettiin käymään tuossa meidän "lähikaupassa" eli K-raudassa liukuovia tiirailemassa ja samalla jäätiin sinne sitten aamupalallekkin. Eipä sitten löytynyt liukuovia mutta kahvi maistui erinomaiselta.

On ollut kiva päivä kaikinpuolin. Tuntuu että pitkästäaikaa ollaan saatu olla vaan koko perhe yhdessä ja tutustua ekan kerran kunnolla uuden kodin lähiympäristöön sekä Järvenpäähän noin muutenkin. Hyvä on täällä olla ja elellä. H lähti Pirpanan päiväuniakaan pelailemaan vähän tennistä ja mä jäin kotiin kokkailemaan ruokaa. Hetkenaikaa tunsin itseni pirteäksi jälleen ja näinollen myös ilmassa leijaili näiden seinien sisällä harvinaista "Hyvä mutsi"-fiilistä. No vitsi vitsi.

Tunnenpa itseni onnekkaaksi. Tänään taas mietiskelin sitä miten Pirpana on saanut mut katselemaan tätä maailmaa ihan toisenlaisten lasien läpi kuin ennen. Mun ja H:n suhde on muuttunut entistä merkityksellisemmäksi tytön syntymän myötä. Tää on meidän porukka, meidän tiimi. Me hymyillään paljon enemmän kuin ennen ja juurikin siitä syystä että meidän pienellä tytöllä on niin erityisen hieno persoona sekä huumorintaju. Kohta meidän jengiin liittyy vielä yksi miesvahvistus. En usko sitä ennenkun näen omin silmin :)

Tilasin itselleni vähän motivaatiovaatteita. Vaatteita vauvamasun jälkeiseen aikaan. Olin kuitenkin realistinen ja otin kokoa suurempia kuin ennen.

Mutta nyt, teetä.

Ja masukuva loppuun.

Rv 38.

Odotusaika

Ostoksilla

19.38

Näin meillä saadaan iltaisin aikaa kulumaan vaikka väsymyskin pitkän päivän jäljiltä meinaa painaa vähän päälle. Pirpana jaksoi heitellä noita värikkäitä pallojaan vartin ajan pois ammeesta täysin tyytyväisenä. Välillä "höpötteli" omiaan ja sitten taas touhu jatkui..

Itse olen tehnyt tänään törsäämisen henkilökohtaisen ennätykseni (siis mitä päivässä voin saada rahaa palamaan) ja sillähän sitä kannattaakin kehuskella. No, mä en kyllä törsännyt tuota järkkysummaa ihan kokonaan itseeni vaan isoimmat setelit lompakosta hupenivat lasteni hyväksi. Nyt on sellaiset menopelit notta oksat pois! On se kyllä meille vanhemmillekkin tosi hieno homma että on laadukkaat rattaat joita on hyvä työnnellä ja mahtuu ovesta kun ovesta. Villapaidan ostin itselleni ja valokynän. Ja patongin Picnicistä. Ja ainiin, rintapumpun ostin ihan uuden. Pirpana sai sitten vielä ihania perhospinnejä sekä A-vitamiinirasvaa nenun alla kukkivaan ihottumaansa. En tiedä mistä moinen mutta sitkeitä näppyjä ovat eikä oikein mikään rasva meinaa tehota..

Poika sai uusia tutteja sillä olen päättänyt että tämä seuraava lapsi saa luvan sitä tuttia alkaa syömään.

Voi poika, hengähdän syvään helpotuksesta kun saadaan sut syliin.. Jotenkin tuskaista tämä odottelu kun on niin sekavat fiilikset tuon synnytystapahtuman suhteen edelleen.

No, onneksi H tulee muutaman tunnin päästä kotiin ja tuo ostamansa Kovasikajuttu DVD:n sekä kerrosaterian mukanansa niin saan ajatukset hetkeksi ihan muualle. Leffailta! :)

Pirpana

Äidin maailmassa ihanin

20.19

Tänään hän sai mummolan varastosta serkkutyttöjen/-poikien vanhan hauvamenopelin. Hän oli taas hetkenaikaa maailman onnellisin pikkutyttö. Ja niin oli maailman onnellisin äitikin.

hassuttelua

Kesä?

20.38

Tänään uskaltauduttiin ulkoilemaan Suomen suveen vaikkakin villatakkiin jouduttiin pukeutumaan. Niinkun jo aikaisemmin olenkin maininnut, nämä sääolosuhteet eivät haittaa allekirjoittanutta ollenkaan. Helteethän alkaa sitten vasta kahden viikon päästä.. ;) Odottelevat minua.

No juu, tänään on ollut taas aika huono päivä. Tosi tukala olo alavatsassa sekä paineen tunne siellä samaisessa paikassa tekee lähestulkoon liikuntakyvyttömäksi. Sitten kun uskaltautuu ylös niin joutuukin kipittämään samantien vessaan. Ihanaa. Kaikenlisäksi mielenikin pahoitin muutamasta tapahtuneesta jutusta mutta onnekseni kuin kreivin aikaan puhelin pärähti ja sain kaksi aivan huipputekstiviestiä! Kiitos P ja I *Sydän*

Huomenna käydään ostamassa ihan uudet sisarusrattaat joita tänään käytiin jo Pikku Hurmurissa katsastamassa. Päädyttiin nyt kuitenkin siihen Britaxin B-Dual malliin, sitä kun voi sitten jatkossa muokkailla tarpeen ja tilanteen mukaan. Samalla uusitaan rookielle turvakaukalo kun saatiin hyvä tarjous(myyjä varmaan kauhistui nähdessään nykyisen, 10-vuotta vanhan version ja antoi säälistä alea ;). Siinä ne kalleimmat hankinnat uuden vauvan tiimoilta ovatkin. Kaiken muun olen yrittänyt hankkia käytettynä.

Illalla keksittiin kiva leikki. Ja siinäpä sitten riitti ihmettelemistä kerrakseen.

Pirpana muuten osoitti tänään pientä edistystä lattiatasolla makoillessaan. Oli hilkulla ettei päässyt jo kontilleen. Etuosa ja takaosa nousee jo hienosti, mutta valitettavasti vielä eriaikaan ;) Kyllä se sieltä pikkuhiljaa. Nyt jaksaa olla masullaan jo pitkiäkin pätkiä ja treenailla siinä itsekseen. Aikaisemmin kun tuli heti kiukku.

Nyt mä menen saunan lämpöön lepuuttelemaan hieman kipeää alaselkää. Mun äidin vaaleanpunainen kauratyyny on ollut viimepäivien aikana kovassa käytössä. Ihan mahtituote!

Downin syndrooma

Synnytystapa-arvio

16.55

Mistähän aloittaisin? Lyhyesti ja ytimekkäästi, äiti on lantiostaan siro ja masussa kasvava poika on iso. Tämänhetkinen painoarvio on 3300 g ja syntymäpainoarvio 4000 g (jos laskettuun aikaan odoteltaisiin). Nyt kuitenkin näyttää siltä että jos ei vauva lähde syntymään itsestään niin sitten leikkaus suoritetaan tässä lähiviikkojen aikana päivänä jota en halua paljastaa vielä. Kuitenkin aikaistetusti ja reilusti ennen laskettua-aikaa. Alatiesynnytystä voisi kokeilla mutta lääkäri sanoi olevan todennäköistä, että synnytys lopettaisi etenemisensä siinävaiheessa kun vauva ei pääsisi laskeutumaan lantioon ja näinollen päätettiin sitten pysytellä alkuperäisissä suunnitelmissa. Luotan vaistooni. Vauvallahan on kokoa tosiaan jo ihan kivasti mutta keuhkojen kannalta tietysti parempi jos pysyy vielä masussa. Sanoivat myös että jos mä alan voimaan kertakaikkisen huonosti masun ison koon vuoksi, niin sitten soittoa laitokselle ja katsotaan tilannetta uudestaan. Tapani mukaa kaunistelin kuitenkin tilannetta vaikka olin päättänyt että valitan just yhtä paljon kun täällä kotonakin. Se onkin yllättävän vaikeaa :)
Lääkäri totesi heti mut nähdessään että ei ihmettele hengitysvaikeuksia sillä vauva on tosi edessä ja pötsillä on kokoa kiitettävästi.

Lekurin kanssa keskusteltuamme, lähdettiin kätilön huoneeseen ja hän kertoi meille enemmän tulevasta leikkauksesta ja miten homma sitten etenee jos pääsemme suunniteltuun päivään asti. Sain tukisukat mukaani jo ja ne täytyy sitten tuona kyseisena aamuna vetäistä jalkaan ennen sängystä nousemista. Mielettömän ihana kätilö oli. Mua ei enää pelota. Hän osasi niin ihanasti kertoa mulle kaikki tarvittavat asiat, realistisesti mutta kuitenkin rohkaisevasti.

Aamuisen tutkimuksen jälkeen on supistellut tosi paljon. Kokoajan masu pinkeänä mutta kuuluu asiaan ja osasinkin siihen varautua jo aikaisempien kokemusten perusteella. Lepoa lepoa vain.

Eipä tässä nyt oikeastaan sen kummempaa kerrottavaa ole. Nyt odotellaan jännityksellä että mitä tuleman pitää ja koska vauva sitten ihan oikeasti syntyy. Ainakin 3 päivää sairaala-eloa edessä sitten kun aika koittaa ja en vaan ymmärrä miten mä sen ajan osaan olla ilman tuota mun aurinkoista. Isi saa ajella autolla paljon tuon kolmen päivän aikana. Kuskata tyttöä äidin kainaloon.

Netissä vertaiset jakaa ihastuttavaa kuvaa ja ajattelin nyt laittaa sen tänne myös. En voi muuta kun olla vain ja ainoastaan samaa mieltä kyseisen tekstin kirjoittajan kanssa. Pirpana on syy äidin hymyyn. Jokapäivä.

Valmiina

16.31

Pakkasin sairaalakassin. Tuntuu ihan hassulta se että ollaan taas tässä tilanteessa :) Mutta mikäs tässä ollessa. Todella kutkuttavan jännittäväähän tää on! Ollaan tosiaan Pirpanan kanssa mun vanhempien luona nyt kun H on töissä ja aamulla mennään niin aikaisin Hyvinkäälle että olisi hölmöä kuskata tyttöä ees-taas puoliunisena. H tulee sitten illalla tänne myös. Kirjoittelen huomenissa tänne että mitä meille sanottiin.

Vauva on ollut todella rauhallinen verrattuna viikonlopun superenergisiin päiviin. Liikkuu kuitenkin ihan selkeästi joten olenpas yrittänyt olla turhia stressaamatta. Onneksi huomenna päästään kuitenkin pitkästä aikaa ultraan tulokasta tiirailemaan!

Näin viimeyönä unta että Pirpana nousi seisomaan pöytää vasten. On hauska nähdä koska se tapahtuu oikeasti ;)

Ihanan jännittävää tämä meidän elo tällähetkellä!

Juhlat

Kirkonmäellä

19.50

Viikonloppu hurahti iloisissa juhlatunnelmissa kun Pirpanan vanhin serkkutyttö pääsi ripiltä ja oltiin sitten tuota kaunista hetkeä todistamassa Keravan kirkossa. Äidillä oli vähän vaikeuksia istua kirkonpenkillä liikuttumatta sillä muistan niin hyvin tuon serkkutytön syntymän ja vauva-ajan, tuon ihanaisen neitokaisen joka teki minusta tädin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.

Piippis nukkui melkeinpä koko konfirmaation ajan ja heräilikin sitten sopivasti kun lähdettiin kirkosta onnittelemaan nuoria kirkonmäelle. Kuvassa poseeraa vähän unisen oloinen tyttis :) Ihana pieni juhlija jaksoi kaikesta huolimatta hienosti monta tuntia ihmishulinaa ja silminnähden nauttikin siitä, sekä tietysti saamastaan huomiosta.

Viime päivien aikana on jännitelty perhejuhlien lisäksi myös allekirjoittaneen muuttunutta olotilaa. On supistellut jo ihan kunnolla mutta valitettavasti vielä aika harvoin ja poika potkii todella kipeästi kohdunsuulle. Illat on vaikeinta aikaa ja olen jo alkanut henkisesti valmistautumaan että lähtö saattaa tulla hyvinkin pian. Pirpanan kanssa en selviä enää kahdestaan juurikaan sillä pienikin kantaminen aiheuttaa supistelua ja kipuilua. Vaunulenkit ei onnistu. Jopa lattialla tytön kanssa istuskeleminen on vaikeaa. Olen tosi turhautunut tilanteeseen, sillä koen joka päivä "paskamutsi"-fiiliksiä kun en vaan kykene hoitamaan tuota pientä kunnolla. Onneksi tiistaina päästään synnytystapa-arvioon ja pistänkin kaiken toivoni tuohon päivään. Jotain helpotusta kaipaan tilanteeseen. Leikkauspäivämäärä olis kova juttu. Vaikka pelkään, odotan jo synnytystä kuin kuuta nousevaa.

Mä en oikein jaksa nyt edes kirjoitella..

Laitan vielä tähän loppuun ihanan kuvan, jonka sain veljeni paremmalta puoliskolta. Pirpana ihailee siinä kaikkein tuoreinta, suloista serkkupoikaansa juhannus-aattona..

"Vapaa-ilta"

20.23

Niin nyt on tyttö sitten hoidossa ja vanhemmat "vapaalla". Kokoajanhan pieni murunen on ajatuksissa mutta tyttö osaa varmasti nauttia ajastansa mummolassa ja niin yritän minäkin tehdä nyt täällä kotona. Aamulla mulla tuli itku kun en meinannut jaksaa kantaa tyttöä olohuoneesta lastenhuoneeseen kun meinasi kertakaikkiaan kunto loppua kesken. Koville ottaa nämä vikat viikot mutta se onkin jo varmaan tullut lukijoille selväksi.

Vietiin illansuussa Pirpana mummille ja papalle jonka jälkeen lähdettin Hanko sushista hakemaan kauan kaivattua iltapalaa. Ja tietysti kasvislajitelma mammalle. Oikein hyvää!

Seuraavaksi luvassa elokuva. Ja tietysti Ewan Mcgregoria mammalle. Aamulla varmaan säntään hyvissäajoin Keravalle ikävissäni. Sellainen on olo ainakin nyt.

Mietintää

Pesänrakennusta

21.51

Tänään on ollut eriskummallisin päivä pitkiin aikoihin. Olen järjestänyt lastenvaatekaapit täysin uuteen uskoon, tytölle sekä pojalle tietysti omat hyllynsä. Olen tehnyt lohikeittoa koko porukalle. Laittanut tulevalle vauvalle sängyn valmiiksi odottamaan, vaihtanut Pirpanan petivaatteet, vanhempien petivaatteet, käynyt kaupassa... Kovasti paljon siis saanut aikaiseksi verrattuna viimeviikkojen aikaisempiin päiviin. Onkohan tämä nyt sitä? Synnytystä enteilevää pesänrakennusta? No, synnytys on lähestymässä se on varma mutta että kuinka pian niin sitä on nyt vaikea lähteä spekuloimaan.

Helpotus tapahtui muuten tänään tuon eilisen ongelman tiimoilta. Luumusosetta ja vähän Levolacia (vaikka aikaisemmin olen todennut ettei se toimi muka). Tunnelma kotona muuttui heti kevyemmäksi, Pirpana lienee kuitenkin se kaikista onnellisin. Viimeyö meni tytön kanssa hyvin mutta valvomiselta ei vältytty nytkään, sillä tälläkertaa äitiä piti hereillä mahansisäinen. Ainoa "semihyvä" nukkumisasento löytyy tätänykyä vasemmalta kyljeltä. Oikealle kyljelle erehtyessäni saan sellaista monoa pikkutyypiltä että oksat pois. Sattuu varmasti kumpaakin. Ramppasin vessassa tai juomassa jatkuvasti ja sekös harmitti kun väsytti kuitenkin aika paljon. Ei voi mitään. Ensiviikkoa odotellessa. Epätietoisuus sekä epämukavuus on huono yhtälö tässävaiheessa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, esimerkiksi se miten napa voi kadota yhtäkkiä kokonaan ihmiseltä?! Jäljellä ei ole kun rumat arvet teinivuosien aikaisista lävistyksistä. Toivottavasti saan napani kuitenkin takaisin vuoden loppuun mennessä..

Prinsessa on nukkumassa puhtaissa petivaatteissaan ja seuraavaksi äiti ryhtyy samoihin puuhiin..

Kauniita unia!

Virallinen esittely

20.10

Suloinen, röhkivä naapurimme josta tänään salaa kuvan räpsäsin. Käytiin turvallisen välimatkan päästä illalla ihastelemassa Pirpanan kanssa tuota ihmeellistä tyyppiä. Ihana röhisijä jonka häntä pyörii kun tuuliviiri! Päivän kohokohta ehdottomasti.

Downin syndrooma

Pottajuttuja

21.36

Kuvaukselliset <3 Vähän hätäinen rajaus kun piti nopeasti kuva räpsäistä.

Tämä päivä on ollut todellakin yhtä potalla istumista. Kiusankappale nimeltä kakka on taas hukassa. Se häiritsee kovasti mutta ei vaan ota saapuakseen. Kaikki keinot on otettu käyttöön mutta valitettavasti jouduttiin laittamaan väsynyt pimu nukkumaan äsken ilman toivottua lopputulosta. Katsotaan nyt että minkälainen yö meillä on edessäpäin kun tämä vaiva itketti jo viimeyönä kertaalleen.

Mä luulen että tämä onpi yksi niistä asioista joka jollaintavalla liittyy Piippiksen syndroomaan, sillä melkeinpä heti kun siirryttiin kiinteitä syömään, on nämä kakkavaivat astuneet kuvioihin tasaisin väliajoin. Olenpas myös lukenut että Downin syndrooman yksi monista mahdollisista liitännäisistä saattaa aiheuttaa juur tämäntyyppisiä vaivoja. Mä olen maininnut tästä neuvolassa monta kertaa mutta sen kummemmin asiaan ei ole tartuttu ainakaan vielä. Kuitenkin ne kakkoset törähtää pottaan yleensä kolmantena päivänä. Toivotaan että niin myös huomenna tapahtuu. Lääkäriinhän tässä on muuten mentävä.

Ja niin, meillähän ei ole tullut kun pissit vaippaan kiinteiden aloittamisen jälkeen. Se on aika uskomaton juttu mutta joudutaan tosiaan kuljettamaan pottaa jokapaikassa mukana. Tyttö nyt vaan on päättänyt näin. Ehkä todellisen hädän yllättäessä neiti saattaisi suvaita tikistää vaippaan mutta toistaiseksi näin ei ole vielä käynyt.

Sori näistä kakkajutuista mutta ne ovat nyt vaan aika iso osa meidän arkea tällähetkellä että oli sitten ihan pakko kirjoittaa :)

Sekä äidillä että tyttärellä siis "ongelmia" kovan vatsan kanssa, heh. Äitiä supistaa lähestulkoon jatkuvasti (kivuttomasti enimmäkseen) ja tuntuu että poika meinaa tulla kyljestä väkisin ulos. Mulla on kylki välillä ihan "muhkurainen" kun jalkapohja kuultaa läpi. Se onkin sellainen näky joka täytyy jossainvaiheessa yrittää saada tallennettua kameralle.

Sain houkuttelevan tarjouksen. Mummi olisi ottanut tytön tänään jo yökylään mutta en ollut valmis näin nopealla varoitusajalla ;) Ikävöivät tyttöä kovasti ja tarjous pysyy voimassa kuulemma. Mä luulenkin että käytän sen tässä viikolla vielä jokuilta. Vien murun illansuussa mummolaan, vuokraan elokuvan ja katson sen jonka jälkeen nukun sikeästi ja pitkään omassa sängyssä. Ei mitään sen kummempaa kun mä en yksinkertaisesti jaksa enää.

On kuitenkin ihan paikallaan treenata Pirpanan mummolassa oloa, sillä kohta tosiaan tulee ainakin se kolmen päivän perioidi jolloin äiti ei olekkaan lähellä kokoajan. Äiti niiskuttaa ikäväänsä sairaalassa maito-/hormonihuuruissansa. Olen yrittänyt valmistautua henkisesti. Siitä tuskin on mitään apua kuitenkaan loppupeleissä mutta olenpahan yrittänyt ainakin.

ilon aiheita

Värejä

21.56

Kummisedältä synttärilahjaksi saadut värikkäät pallot osoittautuivat todelliseksi hitiksi tänäiltana. Antaa kuvien kertoa.

Lopputulos: Tyytyväinen tyttö sekä levähtänyt "pallomeri" ympäri olohuoneen lattiaa.

Ollaan siis kotona jälleen. Toin mummolasta mukanani kaksi muovikassillista pikkuisia vaatteita. Sellaisia pojan päälle sopivia :) Haikeana viikkailin pieniä vaaleanpunaisia takaisin pahvilaatikkoon ja mietiskelin että mitähän niille tekisin. Ehkä mä vielä säästän niitä hetken..

Huomenna luvassa siis kaappien järjestelyä sekä muutenkin yleistä siivoilua. Raskausviikko 36 pyörähti käyntiin. Yksi uusi mullistus tapahtumassa siis meidän elämässä ihan pian ja se saa kyllä aikaan paljon erilaisia tuntemuksia meikäläisessä jo nyt. Jännittää, pelottaa, ei jaksaisi enää odottaa. On tosi hauska nähdä miten vauva loppupeleissä syntyy tähän maailmaan ja koska. Nyt mulla on niin vahvasti sellainen tunne vaan että aika pian syntyy mutta katsotaan..

epäonni

Bzzzt..

20.52

Niin. Siinä he ovat. Tämän kesä/heinäkuun epäonnisimmat varpaat maan päällä. Tuo kuvassa näkyvä isovarpaan ja viereisen varpaan väli on juurikin se joka halkesi menneellä viikolla (on hyvin parantunut kyllä eikä kuvassa näy arven arpea) ja tänään tuo samainen viereinen varvas koki kivuliaan yllätyksen kun puutarhakenkään sujahdettuaan sai tuntea äkillisesti yllätetyn kimalaisen katkeran koston. Ensin kengästä kuului kiukkuinen "bzzzt"-kiljahdus ja sitten vasta tajusin mitä oli tapahtunut. Kirvely alkoi pienellä viiveellä ja voimistui pikkuhiljaa. "Mitä vielä?!" huusin ja juoksin suihkuun viilentämään pistoskohtaa. Helpotti vähän. Sitten mä vielä varmuudenvuoksi soitin Hyvinkään sairaalaan ja kysäisin että mahtaakohan tuosta pistoksesta olla mitään vaaraa pienelle/ pitääkö tulla näytille. Käskivät tarkkailla omaa olotilaa tunnin ajan ja jos ei kummempia ilmene niin ei hätää myöskään vauvalle. Ja pianhan se kirvelykin lakkasi eikä varvas edes turvonnut. Suunnaton ärsytys lienee ainoa asia mikä jäi vaivaamaan tapahtuneessa. Miksi ihmeessä mulle just nyt tapahtuu näitä haavereita kun olen koko elämäni ajan aika hyvin välttynyt moisilta?! Ihan kun tässä nyt ei olisi jo valitettavaa muutenkin :D

Ja toivon todella että tämä epäonnen kierre loppui tämänpäiväiseen tuikkaukseen. Tuleva sektio pelottaa muutenkin jo ihan liikaa.

Siinä ehkä tämänpäivän "merkittävin" tapahtuma. Pieni fiilistely kuitenkin loppuun. Syötiin tänään Pirpanan kanssa samaa nakkikeittoa ja tyttö tykkäsi ihan hirveästi. Päätin siltä istumalta että nyt meidän perheessä hylätään kaupan vauvansoseet (hetkeksi ainakin) ja koko kööri saa syödä jatkossa samaa ruokaa. Pirpanan annosta tietysti tuunataan vielä hieman miellyttävämmin nieltävään muotoon.

Voi että, Ruisrock 2012 käynnistyi tänään! Mulla on tavoite päästä ensivuonna paikanpäälle pitkästäaikaa. Sitten rookie on jo kuienkin melkein vuoden vanha ja ihan hyvässä iässä jättää hoitoon yhdeksi yöksi. No, eletään nyt kuitenkin tätä hetkeä vielä ja toivotellaan aurinkoisia päiviä Ruissaloon tutuille sekä tuntemattomille. Monta tuttua nassua löytyy tänävuonna esiintymislavoiltakin. Ehkä H on ensivuonna? ;)

Kivaa viikonloppua lukijat rakkaat!

Erityispiirteet

Iltajumpat

20.57

Vähän telkkaria ja iltasnäcksinä maistuu näemmä omat varpaat. Edelleenkin, kadehdittavaa joustavuutta. Tässä tilassa tuntuu melkeinpä uskomattomalta että joku kykenee moiseen.

Sitten vielä loppuvenytykset. Tämän jälkeen olikin hyvä nukahtaa melkeinpä välittömästi omaan sänkyyn. Hyvä treeni pistää unettamaan ihanasti.

Siitäpä tulikin mieleeni että Pirpanan äitikin haaveilee harva se päivä itselleen mieluisasta liikuntamuodosta eli tanssimisesta vaan se ei nyt tällä möhiksellä enää onnistukkaan. Harvoin odotan syksyä keskellä kesää mutta tänävuonna teen niin poikkeuksellisesti. Aikamoinen syksy tulossa kaikinpuolin. Kaiken muun hyvän lisäksi aion myös tanssia silloin.

Pirpana

Herkkänä

22.06

Kun tänään sain aamulla kuskattua ihanan siskontyttöni riparibussiin, sain myös samalla omittua tämän huushollin tietokoneen itselleni. Jo toinen päivitys tänään ja mun piti lomailla. Tärkeä rakas blogi. Tullut vahvasti osaksi elämää. Parasta terapiaa joten jätän jatkossa lupaukset tekemättä ja nautin tärkeistä asioista silloin kun niille on aikansa ja paikkansa. Nyt kirjoitan siis.

Hiljainen talo. H iltavuorossa ja Pirpana nukkumassa toinen jalka pystyssä matkasängyn reunaa vasten. Kaikista pieninkin taisi nukahtaa juuri vaikka vielä hetki sitten "viihdytti" äitiä muokkaamalla vatsanseutua mitä kummallisimpiin muotoihin.

Se on äidin ja isän silmissä niin täydellinen tyttö. Kaunein asia koko maailmassa. Sopivasti vähän salaperäinen, pieni ihminen.

Se on oppinut suukottamaan. Ottaa poskista kiinni oikein lujasti ja pussaa. Painautuu tiukasti syliin. Oppinut näyttämään että rakastaa ja on hyvä olla.

Hyvä on meidän olla yhdessä kun kaikki ollaan toisillemme riittävän täydellisiä. Niin se vaan on.

Onnellinen

15.38

Käytiin Järvenpään kodin pihalla ensimmäistä kertaa vähän keinumassa

Tais tykätä.

Neuvolakuulumisia

21.16

Ajattelin ihan huvikseni testata kännykällä bloggaamista eli toisinsanoen lomaileminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kun kuvittelin ;) Sf-mitta on palannut jälleen käyrilleen ja kulkee siinä vähän keskikäyrän yläpuolella. Protskut ja sokrut olivat ok. Painoa on tullut sopivasti(300g) per viikko. Pieni sydän sykkii ihanasti ja vauva on "uomissaan". Kaikki siis näyttää taas hyvältä vaan ei tunnu mutta se on sivuseikka. Minä jaksan kyllä kunhan pikkukaverilla kaikki on kunnossa. Seuraavaksi onkin sitten luvassa piipahdus Hyvinkäällä synnytystapa-arvion tiimoilta. Sitä odotellessa. On ollut mukavaa vietttää aikaa teini-ikäisen siskontytön sekä hänen ystävänsä kanssa. Lähtevät riparille huomenna. Muistot ovat siis tälläkin kääkällä pulpahtaneet pintaan ja hetkenaikaa tunsin itseni teiniksi jälleen :) Mulla olisi ollut tähän kuva vaan en osaa sitä tänne laittaa puhelimen kautta. Tuo otos löytyy Facebookista. Näköjään iLuuri ei tunnista rivinvaihtoakaan. Pahoittelen ja yritän jatkaa lomailua. Seuraavan kerran jatkan päivittelyä koneella totuttuun tapaan. Nyt jalkakylpy ja lepoa. Oon ihan klesana.

Odotusaika

"Kesätöissä"

23.07

Ollaan siis koko perheen voimin nyt hoitamassa mun siskoni karvakorvia eli asutamme heidän taloaan viikon verran. Päivitteleminen tänne blogiin on siis hetkenaikaa jälleen vähän hankalampaa. Pieni pakollinen loma on ehkä kuitenkin ihan paikallaan myös tämän harrastuksen tiimoilta. Facebookista löytyy tärkeimmät infopläjäykset jos sellaisia on tullakseen.

Tänään käytiin H:n kanssa (Pirpanan nukkuessa mummolassa päiväuniaan) syömässä pitkästäaikaa ihan oikeassa ravintolassa ja kyllä oli rentouttavaa kerrassaan! Vähän myöhemmin iltapäivällä tunsin ensimmäisen kunnon kivuliaan supistuksen ja hetken aikaa alavatsa oli todella omituisen tuntuinen. En pystynyt hetkeen kävelemäänkään oikein kunnolla. Ehdittiin jo miettimään sotasuunnitelmaakin, jos lähtö vaikka sattuisi tulemaan. Eihän sitä koskaan tiedä. Tilanne rauhoittui onneksemme ainakin toistaiseksi. Yöt ovat pinkeän masun kanssa aikamoisia tätänykyä mutta näillä mennään ja paras tapa on vaan yrittää pysyä mahdollisimman rentona sekä rauhallisena. No stress! :) Tulee jos on tullakseen. Nyt elellään jo kuitenkin aika turvallisilla viikoilla mutta tietysti aina parempi jos vauva jaksaa asuttaa yksiötään vielä muutaman viikon. Hassu ilmiö tapahtuu muuten melkeinpä jokayö kun alavatsasta alkaa jommaltakummalta puolelta vetämään suonta. Ei niin kivaa mutta ennenkokematonta. En muista että Piippistä odotellessa olisi sellaisia tuntemuksia ollut.

Jatkanpa seuraavaksi pähkäilemistä aiheesta: Tilataanko sisarusrattaat jossa tyypit istuu vierekkäin vaiko peräkkäin? Olisihan käytännöllisemmät ne, joissa lapset matkaa peräkkäin mutta jotenkin tuntuu tylyltä ettei toinen näe kunnolla eteensä :) Nää on vaikeita ja isoja päätöksiä loppupeleissä.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Pages