Viheliäät syyslentsut sekä ilmassa leijaileva koronaviruksen uhka
20.44Terveisiä saikkutuvalta! Meidän jengi ehti elää 2 viikkoa normiarkea, kunnes lauantaina illansuussa pienin ryhtyi valittelemaan kutisevaa kurkkuansa. Sunnuntai-aamuna tilanne olikin sitten jo hyvin selkeä - flunssarundi numero 2 starttasi perheessä. Edellisellä kerralla olin ainoa, joka meistä viidestä väisti taudin mutta tälläkertaa minä ryhdyinkin niiskuttamaan jo toisena. Nyt kun "on aikaa" niin nyt näköjään valkosolutkaan eivät jaksa taistella ylimääräisiä taudinaiheuttajia vastaan samalla pietetillä kuin aikaisemmin. Toisaalta nyt stressaan tulevasta tosi paljon enemmän ja sekin voi olla syy että tauti pärähtää päälle helpommin. Mene ja tiedä sitten.
Piippis lähti tänäkin aamuna reippaana ja terveenä kouluun, vailla minkäänsortin oirehdintaa. Jälleen kerran on todettava, että Downin oireyhtymä ei meidän perheessä tarkoita yhtä kuin infektioherkin tyypperöinen. Piippis selvisi edelliselläkin kerralla hyvin lievillä oirella, mutta poikkeuskeissejäkin on ja usein kun Pirpanalla lykkää tauti kunnolla päälle, toipuminen ottaa kyllä aikansa. Neidillähän on valkosoluarvot viitearvojen yläpuolella ja tästä syystä taudin puhkeaminen kestää usein pitkään tai vastaavasti oireet voivat olla lievemmät. Harmi että oksennustaudeissa tämä sääntö ei syystä tai toisesta päde. Niitä Piippis sairastaa usein viikon päivät!
Mitä tähän koronasyksyyn tulee, niin tuntuu tosi epäreilulta kiikuttaa lapsia monta kertaa kuukaudessa koronatesteihin kun olen itse kuitenkin satavarma, että kyse ei ole Covidista vaan ihan normiflunssasta. Eilen Wilmaan tupsahti taas uudet suositukset, ja niiden mukaan koululaiset on testattava lievienkin oireiden vuoksi (alle kouluikäisiä ei ?!). Tämä aiheuttaa ihan hirmuisesti turhia poissaoloja lapsille sekä nuorille (ja vanhemmille toki myös), kun testituloksia joutuu odottelemaan päivätolkulla. Tosi hankalaa aikaa kyllä elellään nyt kaikinpuolin ja eipä voi kuin toivoa, että tämä jossain vaiheessa helpottaa. Toivottavasti pian!
Meidän perheessähän kehiteltiin lasten kanssa sellainen traditio, että haetaan onnistuneiden testausten jälkeen Mc aamupala. Kun tiedossa on jotain mielekästä, ei testeihin menokaan tunnu ihan niin ikävältä. Tässä kohtaa palkitseminen on mun mielestä täysin ok!
Eilen kun hain maski naamassa Pirpanaa koulusta, huikkasi joku tyttö koulun yläpihalta : "Kenen äiti toi on?!". Lopulta tytöt lähtivät minua karkuun. Maski selvästi pelotti heitä vaikka se ihan super kaunis onkin! Tuli ristiriitainen olo kun ei tuo maski itsestäkään tunnu kamalan miellyttävältä mutta vastuullisuuden vuoksi sitä on pakko pitää. Lapsia tämä koronatilanne selkeästi kuitenkin vielä pelottaa ja hämmentää vaikka siitä varmasti paljon kouluissa sekä kodeissa puhutaankin.
Ja kyllähän se meitä aikuisiakin pelottaa. Kauhulla välillä ajattelen, mitä tuon pöpön saapuminen meidän perheeseen voisi pahimmassa tapauksessa tarkoittaakaan. Toisaalta tiedän jo monta perhettä, joissa tuo koronarumba on käyty läpi ja suurin osa on selvinnyt lievillä (vaikkakin hyvin hämmentävilläkin) oireilla. Silti en vähättele. Tiedänhän myös niitä, jotka ovat joutuneet sairaalahoitoon.
Minä menin ja tilasin itselleni maskin Kenkämaakarilta. Olen tosi ihastunut näihin pöllökuvituksiin ja tällä hetkellä omistan suusuojan lisäksi pöllökassin sekä pöllö-termosmukin. Instagramin puolella olen niitä aika-ajoin vilautellutkin. Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan pakollinen pöllöfanin fiilistely :)
Ehkä tässä kohtaa on hyvä hetki pienelle loppukevennykselle.
Viikonloppuna avauduin instan puolella myös omista, hieman apeistakin tuntemuksista ja kuinka ollakaan, seuraavana päivänä sain suloisen yllätyksen messengeriin. Koko meidän perhe sai leffaliput sekä herkkukupongit ihan mihin tahansa Finnkinon leffateatteriin! Kylläpä muuten piristi hirmuisesti eli sydämellinen kiitos asianosaiselle! Tuossa hetkessä päätin, että aion myös itse tulevalla viikolla yllättää muutaman oman tuttavani. Tämä koronasyksy saattaa pahimmassa tapauksessa olla ihan super haastava ja suurimmalle osalle meistä varmasti jossain vaiheessa onkin. Siksipä pienet mutta merkitykselliset muistiaiset ovat super piristäviä ihan kenelle tahansa.
Nyt lienee kuitenkin aika kömpiä peiton alle pakoon korona-ahdistusta. Mikä eniten tässä kaikessa pelottaa? Sanomattakin lienee selvää, että omien rakkaiden mahdollinen sairastuminen sekä lasten poissaolot koulusta ja eskarista ovat ne ykkäshuolenaiheet. Mutta sittenhän on esimerkiksi niinkin naurettava murhe kuin että pääseekö meidän jengi katsomaan kauan odotettua Putous-lähetystä pöllölaaksoon lokakuussa? Lapset murehtivat kovasti sitä, että rajoituksia tiukennetaan eikä saada tätä unelmaa toteutettua. Toivotaan että näin ei nyt ehdi tapahtua ja tämä viheliäinen pöpönen saataisiin pidettyä jotakuinkin aisoissa.
Mutta.. nyt on unen aika. Seuraava postausaihe pyörii jo vahvasti ajatuksissani. Se on huomattavasti mukavampaa luettavaa kuin tämäniltainen.
Lupailivat myrskyisää loppuviikkoa. Nautiskellaan kynttilöiden hehkusta, hyvästä ruoasta ja villasukista.
Kuulemisiin!
0 kommenttia