Näin työttömänä/pätkätyöntekijänä sitä ryhtyy tarkastelemaan omaa maailmaansa täysin eri kantilta - ja se ei aina ole vain sekä ainoastaan huono asia.  Olen viime aikoina ollut erityisen kiitollinen pienistä mutta silti niiiin suurista asioista, joita omistan ja joista saan nautiskella päivittäin. 

Parisuhderintamalla menee aika kivasti, vaikka toisin ehkä tässä tilanteessa voisi olettaa? Itse ainakin pelkäsin että tämä poikkeuksellinen elämäntilanteemme siihen negatiivisella tavalla vaikuttaisi. Onneksi olin väärässä. 

Ehkä voimme osittain kiittää itseämme siitä, että puhallamme "yhteen hiilleen" kaiken tämän härdellin keskellä. Ja miten sen teemme? Kerron sen seuraavassa. 

Olemme H:n kanssa kehitelleet rutiineja. Ehkä tärkein kaikista on joka-aamuinen yhteinen lenkki kera karvaisten ystäviemme. Lähiseutumme pellot sekä metsät tarjoavat mitä parhaimmat puitteet ruokkia parisuhdetta juurikin oikealla tavalla. 

Aamulenkin jälkeen keitetään kahvit ja kumpikin istahtaa omille työpisteilleen tekemään omia juttujaan. H etätöitä, minä milloin mitäkin. Työnhakua, koulujuttuja.. ja nyt uutena haasteena Keski-Uudenmaan blogien (Kublo) asioita yhtenä kolmesta vastuuvetäjästä! Tästä lisää myöhemmin. Tämä kuitenkin yksi niistä kiitollisuuden aiheista.

Myös muutamana iltana olemme käyneet kaksin koirat pissattamassa ja sen myötä antaneet lapsille hetkellisesti jo hieman luottoa. Osaavat todella nätisti istua sohvalla ja katsoa esimerkiksi telkkaria tuon kymmenenminuuttisen ajan. Toki usein lapset myös tulevat mukaan. 

Kuluneella viikolla saimme todistaa hyvin poikkeuksellista tapahtumaa lähipellolla. Oli jo ihan pimeää, kun hiekkatiellä törmäsimme lukuisiin rupisammakoihin (koskaan aikaisemmin tällaista ei ole vielä tapahtunut). Niitä oli erikokoisia. Pellolla meinasin astua yhden päällekin (osittain astuinkin kääk) ja rupisia ystäviä hyppi siellä täällä - niitä oli ihan mahdottomasti! Seuraavana päivänä sammakoista ei näkynyt jälkeäkään eikä tämän jälkeen niihin olla enää törmätty. Kyse lienee jostain lajille tyypillisestä vaellusrituaalista? En tiedä. Kertokaa te viisaammat jos tiedätte!

Harva se ilta iloksemme yläpuolella lentelee myös lepakkopariskunta. Instagramiin olen materiaalia heistä (kuin myös sammakoista) julkaissutkin. 

Luonto. Eläimet. Aamukaste. Raikkaus. Puhtaus. 

Rikkautta, jota ei rahan määrässä kukaan voi arvottaa.. 

..ja mulla on se kaikki ympärilläni. Ollappa onnekas!

Tänään(kin) mä voin siis hyvin, vaikka tuleva aika-ajoin huolettaakin. Joskus on kuljettava sumua päin, löytääksen rauhan sisältänsä. Tämä kuva tältä aamulta. Sen nappasi armas mieheni. Siinä ollaan vahvasti asian ytimessä eikö?