Kiitollisuutta

Sumua päin

10.39

 Näin työttömänä/pätkätyöntekijänä sitä ryhtyy tarkastelemaan omaa maailmaansa täysin eri kantilta - ja se ei aina ole vain sekä ainoastaan huono asia.  Olen viime aikoina ollut erityisen kiitollinen pienistä mutta silti niiiin suurista asioista, joita omistan ja joista saan nautiskella päivittäin. 

Parisuhderintamalla menee aika kivasti, vaikka toisin ehkä tässä tilanteessa voisi olettaa? Itse ainakin pelkäsin että tämä poikkeuksellinen elämäntilanteemme siihen negatiivisella tavalla vaikuttaisi. Onneksi olin väärässä. 

Ehkä voimme osittain kiittää itseämme siitä, että puhallamme "yhteen hiilleen" kaiken tämän härdellin keskellä. Ja miten sen teemme? Kerron sen seuraavassa. 

Olemme H:n kanssa kehitelleet rutiineja. Ehkä tärkein kaikista on joka-aamuinen yhteinen lenkki kera karvaisten ystäviemme. Lähiseutumme pellot sekä metsät tarjoavat mitä parhaimmat puitteet ruokkia parisuhdetta juurikin oikealla tavalla. 

Aamulenkin jälkeen keitetään kahvit ja kumpikin istahtaa omille työpisteilleen tekemään omia juttujaan. H etätöitä, minä milloin mitäkin. Työnhakua, koulujuttuja.. ja nyt uutena haasteena Keski-Uudenmaan blogien (Kublo) asioita yhtenä kolmesta vastuuvetäjästä! Tästä lisää myöhemmin. Tämä kuitenkin yksi niistä kiitollisuuden aiheista.

Maisema on joka aamu jollain tavalla erilainen, mutta joka aamu ajatukset tuolla pellon reunassa kirkastuvat ja murheet unohtuvat hetkeksi . Joka päivä metsästä tai puron varrelta löytyy jotakin uutta ja ihmeellistä. Se tekee luonnosta parhaimman mahdollisen parantajan sekä terapeutin.


Myös muutamana iltana olemme käyneet kaksin koirat pissattamassa ja sen myötä antaneet lapsille hetkellisesti jo hieman luottoa. Osaavat todella nätisti istua sohvalla ja katsoa esimerkiksi telkkaria tuon kymmenenminuuttisen ajan. Toki usein lapset myös tulevat mukaan. 

Kuluneella viikolla saimme todistaa hyvin poikkeuksellista tapahtumaa lähipellolla. Oli jo ihan pimeää, kun hiekkatiellä törmäsimme lukuisiin rupisammakoihin (koskaan aikaisemmin tällaista ei ole vielä tapahtunut). Niitä oli erikokoisia. Pellolla meinasin astua yhden päällekin (osittain astuinkin kääk) ja rupisia ystäviä hyppi siellä täällä - niitä oli ihan mahdottomasti! Seuraavana päivänä sammakoista ei näkynyt jälkeäkään eikä tämän jälkeen niihin olla enää törmätty. Kyse lienee jostain lajille tyypillisestä vaellusrituaalista? En tiedä. Kertokaa te viisaammat jos tiedätte!

Harva se ilta iloksemme yläpuolella lentelee myös lepakkopariskunta. Instagramiin olen materiaalia heistä (kuin myös sammakoista) julkaissutkin. 

Luonto. Eläimet. Aamukaste. Raikkaus. Puhtaus. 

Rikkautta, jota ei rahan määrässä kukaan voi arvottaa.. 

..ja mulla on se kaikki ympärilläni. Ollappa onnekas!

Tänään(kin) mä voin siis hyvin, vaikka tuleva aika-ajoin huolettaakin. Joskus on kuljettava sumua päin, löytääksen rauhan sisältänsä. Tämä kuva tältä aamulta. Sen nappasi armas mieheni. Siinä ollaan vahvasti asian ytimessä eikö?

Viikonloppu lähestyy! Minä vietän sen mm. kentän laidalla mokkapalaa ja kahvia kaupaten. Mitä sinä ajattelit tehdä? 

Lämpöistä ja aurinkoista viikonloppua kaikille! 

parisuhde

Lasten järjestämä vapaailta vanhemmille

18.53

 Voi tätä energian määrää! Auringon sekä pitkien yöunien ansiosta, tämä päivä on ollut hyvin HYVIN onnistunut. 


Heräilimme puolenpäivän jälkeen H:n kanssa, söimme rauhassa kahdestaan aamupalaa ja kävelimme  sen jälkeen täydellisessä syyspäivässä mummin sekä papan luokse ipanoita hakemaan. Siellä meidät vastaanotti onnellinen kolmikko. Sangen kivaa oli ollut heilläkin kuulemma.


Teimme sitten pienen pyrähdyksen paikalliseen Tokmanniin, ja hetken mielijohteesta päätin ostaa kanervia sekä ryhtyä myöhemmin iltapäivällä puutarhahommiin. Puuhastelimme pihalla koko jengin voimin, ja aurinko lämmitti ihanasti. Jokaisella oli joku oma projekti käynnissä ja kaikki viihtyivät. Yritin löytää tytöille omat pienet haravat kaupasta, mutta valitettavasti sellaisia ei ollut myynnissä. Täytyy jatkaa metsästämistä huomenna.

Muutaman kesäkukan jätin vielä kukkalaatikoihin, mutta jätesäkillisen verran sain kerättyä vanhoja kuivaneita kukkia sekä haravointijätettä roskasäiliöön. Onhan se vähän hölmöä tässä vaiheessa haravoida, sillä suurin osa lehdistä on vielä puissa. Toisaalta mulle haravoiminen on yksi parhaimmista terapiamuodoista ja nautin siitä kovasti. Win win.


Kynttilävarasto sai myös täydennystä, ja tänään ajattelin illalla laittaa ensimmäiset lyhdytkin etupihalle loistamaan. Ei tämä alkanut pimeys mua enää juurikaan edes ahdista - oikeastaan fiilis on melkeinpä päinvastainen jo.


Tuleva viikko on täynnä jännitystä ja myös yhden kivan yhteistyöprojektin tulen julkaisemaan täällä blogissa keskiviikkona. Kyse on omasta henkilökohtaisesta blogiyhteistyöstä, jonka tiimoilta on tullut tehtyä hommia nyt viikonloppunakin hieman. Mutta siitä pian lisää!


Lapset siis neuvottelivat itse kuluneen vuorokauden yökyläilyn isovanhempien kanssa, ja meillä oli eilen jopa vähän outo olo, kun mitään suunniteltua menoa illalle ei ollut. Kävimme kuitenkin syömässä Helsingissä ja junailimme sen jälkeen takaisin kotiin - ihan vain olemaan. Lauloin tunteella ja lujaa, soitin pianoa ja järkättiin me H:n kanssa myös jonkin sortin rumpu battle meidän afrikkalaisella rumpusetillä. Heh. 

Kiitos rakkaat muruset tästä happihypystä - taisimme kaikki sellaista tarvita! Kiitos myös mummille ja papalle ipanoiden yökyläilyehdotuksen hyväksymisestä sekä lasten hyvästä hoidosta.

<3

parisuhde

Hääpäivä nro.7

15.10

Elämme hektisiä aikoja. Se valitettavasti kuormittaa suuresti parisuhdetta - sitä en pysty kieltämään. On hyviä hetkiä, mutta ihan rehellisesti täytyy myös myöntää, että huonojakin hetkiä on paljon.

Kaksinkeskeinen aika on todella kortilla. Sellainen kun on aivan liian helppo sivuuttaa, ja keskittyä pääsääntöisesti vain sekä ainoastaan arkiseen selviytymiseen. Helpompi on jäädä kotiin, kuin lähteä sumplimaan lastenhoitoja ja aikatauluja. Ei jaksa. Ei huvita. Ei oo oikein rahaakaan nyt.

Niin. Viime aikoina on tuntunut hyvin vahvasti tältä..

 .. kunnes sitten taas on saapunut se hetki, että tilanne eskaloituu parisuhteen huonon tilan vuoksi itkuun, väsymykseen ja turhautumiseen - moni vaimo vanhempi ehkä tietää mistä nyt puhun.

Itse tajusimme viime viikonloppuna, että hääpäivämme lähestyy, emmekä ole tehneet mitään sen asian eteen. Tuo oivallus herätti kumpaisenkin meistä.  Okei, meillä on tosi kiire tässä uudessa arjessamme, taloudellinen tilanne on huono mutta parisuhteelle olisi kaikesta tästä huolimatta löydyttävä edes pieni hetki silloin tällöin. 

Sovimme, että 9. päivä lähdemme yhdessä treffeille - ja tästä muuten sitten pidetään kiinni!  H kuitenkin järjesti mulle tänäänkin pienen yllätyksen ennen iltavuoroansa. Kun kaksi vanhinta oli viety eskariin sekä kerhoon, nosti hän pienimmän kainaloon ja kuskasi isovanhempien luokse korttelin toiseen päähän. 

Hän käski mun pukeutua lämpimästi, nappasi kylmälaukun kainaloonsa ja otti turvallisesti kiinni kädestä. Kiipesimme kotimetsän korkeille kalliolle. Siellä meitä odotti viltti, jonka H oli käynyt kapuamassa näköalapaikalle jo aikaisemmin aamulla. 

Meillä oli puoli tuntia aikaa istua ihan vaan kahdestaan ja juoda lasilliset samppanjaa kera mansikoiden ja kermavaahdon, ennen kuin ipanat palautuisivat yksi kerrallaan kotiin. Siivotakin täytyi, sillä puheterapeutti tulisi iltapäivällä Piippiksen kanssa höpöttelemään. 

Olisin toki istunut auringonpaisteessa armaani kanssa tovin pidempäänkin seitsemän avioliittovuoden kunniaksi, mutta tämä lyhykäinenkin hetki todella teki tehtävänsä. Muistutti jostain sellaisesta, mitä en muistanut olevankaan. Kun olemme ihan vain kaksin, olemme toisillemme. Tuo puolituntinen oli siis hämmästyttävän merkittävä. Kuinka herkästi sen kaiken hyvän ja yhteisen unohtaakaan!


Kiitos rakas H, että veit minut hetkeksi kaiken tämän arjen (sekä naapuruston kattojen) yläpuolelle. Siinä pienessä hetkessä löysin sut taas uudestaan ja päätin, että näitä pieniä hetkiä tulemme jatkossa varastamaan hilppasen verran useammin toisillemme. Oikeasti aina ei tarvitse edes lähteä kovinkaan kauas, jotta näkisi lähelle. Näin minä ajattelen.

Odotan entistäkin enemmän meidän treffipäivää. Hyvää villahääpäivää muru.

<3

Arki

Iloinen viluinen

20.29


Meillä on ollut tapana H:n kanssa alkuajoista asti yllättää toisiamme tasaisin väliajoin. Se on todettu varsin toimivaksi keinoksi pitää pitkää parisuhdetta astetta verran jännittävämpänä – yllätyksellisenä! 

 Nämä meidän yllärit eivät vaadi suuria eurosummia, vaan usein ovat ihan ilmaisiakin. Pieniä (joskus aika suuriakin) viestejä jääkaapin ovessa, aamupala sänkyyn keskellä viikkoa tai tuikkujen hohteeseen hunnutettu olohuone toisen tullessa kotiin töistä. Minuuhan tosiaan aikanaan kosittiin jääkaappimagneetein eli isoja lupauksiakin jääkaapin oveen on vuosien varrella tullut kirjoiteltua.

No mutta, eilen H kävi kaupassa hakemassa leivontatarvikkeita ja oli yllärinä ostanut ALE-rekistä mulle kympillä maailman mukavimman sekä pehmoisimman pörröpaidan. H on aina ollut aika ässä löytämään mulle poistomyyntivaatteita. Vieläpä kivoja sellaisia.

Bonus!

Tästä tuli ehdottomasti mun lempparipaita täällä kotona ja nyt ei enää tarvitse ainakaan ihan kokoajan palella. Mulla kun on näin talvisin valehtelematta aina kylmä. Päivin sekä öin. Takassa palaakin tuli  jatkuvasti, jotta talon emännän on hyvä. Nyt kuitenkin onneksi himpun verran helpompaa, kun saan käpertyä tuohon pörröiseen lämmittäjään ja pipokin tietysti pysyy visusti päässä pahimpina pakkaspäivinä – villasukista nyt puhumattakaan!


Vielä on opeteltavaa omakotitaloasumisessa, mutta pikkuhiljaa tästäkin hyvä tulee kun varusteetkin alkavat olla kohdillaan ;) Ehkä muutaman ylimääräisen villapaidan käyn tilaamassa iltapuhteena. Käy sä myös tämän Zalandon alennuskoodin kanssa :)

Sellaista tänään. Vatsassa myllää kun ajattelenkin viikon päästä edessä häämöttävää koitosta. Iiik! Tänään kuitenkin vielä iltasadun pariin. Hyvää yötä kaikille! 



Keikalla

Street Fest 2015

22.53

Voihan hitsi vie, tää on kyllä ollut ihan hurjan kiva lomaviikko. Ihanaa on se, että sitä on vielä ihan mukavasti jäljelläkin! Vaikka tässä nyt on jokapäivä touhuttu jos jonkinlaista kivaa lasten kanssa, niin jotain tehtiin myös kaksin. Vain me vanhemmat.

Mietiskelin tovin että hommaanko liput mulle ja H:lle Blockfestiin, vaiko sitten Järvenpään Street Festeille. Päädyin tukemaan vanhan kotikaupungin uutta kivaa tapahtumaa, ja lähdettiin sinne H:n kanssa viettämään sitä meille niin tärkeää parisuhdeaikaa. 

Sunnuntain artistikattaus ei alkuun miellyttänyt mun rokkikukkoa, mutta kuinka ollakkaan, hän myönsi tappionsa. Viihtyi jopa musiikin parissa. 

Ja minä nyt viihdyin, sehän on sanomattakin selvää. Olenhan musiikin suhteen hyvin avarakatseinen ja kaikkiruokainen. Tai no, ihan kaikki ei lähde, mutta se on sitten jo oikeasti tosi huonoa musiikkia. Huomasin kuitenkin, että on tosi hyvä joskus raahata se toinen puolisko katsomaan keikkaa, joka ei välttämättä ajatuksena hälle heti kolise. Oon H:n kanssa usein todennut tämän saman. Olen rakastunut itse esimerkiksi aikanaan Biffy Clyroon Tavastialla, kun H mut väkisin sinne vei. En olisi millään jaksanut. Sama pätee myös toisinpäin ja hyvänä esimerkkinä nyt vaikkapa JVG sunnuntaina Street Festeillä. Ehkä H nyt ei varsinaisesti rakastunut, mutta myönsi shown hyväksi!

Tapahtuma kesti siis to-su, ja sunnuntaina paikanpäälle pääsivät kaikenikäiset. Muut päivät olivat K-18. Näin lapsellisen ihmisen näkökulmasta tuo sunnuntai oli tosi kiva piristys Keski-Uusimaalaisten lapsiperheiden viikonloppuun. Voisin helposti kuvitella meneväni omieni kanssa muutaman vuoden päästä fiilistelemään hyviä artisteja. Kuinka kivaa ja suht harvinaista! Paikka oli siis sunnuntaina jaettu kahteen osaan. Anniskelu-alueeseen sekä "limubaariin". Katselin sivusilmällä, että lapsille väsätiin tosi söpöjä drinksuja.

Ihmiset käyttäytyivät asiallisesti, ja kaikki nauttivat silminnähden päivästä! Lapset ja heidän vanhempansa, mutta myös ne (eli me) joilla ei lapsia ollut mukana syystä, tai toisesta. 

Vessaankaan ei tarvinnut jonottaa, ja ruokaa oli tarjolla ihan jokaiselle. 

Muutama kuva tapahtumasta. En jaksanut ryysiä eturiviin, mutta ehkä näistä kuvista silti jonkinlaista tunnelmaa on aistittavissa..







Meidän parisuhdeaikaan kuului tietysti muutama kylmä kesäjuoma. Aurinko paistoi ja fiilis oli kiva. 


Ja sitten vähän jorailua. Heikki pääsi kuvaamaan.


Törmättiin festarialueen ulkopuolella kavereihin, jotka sitten ikuistivat meistä yhteispotretin vielä illan päätteeksi.

Mun kesäni kestosuosikki on muuten ollut tuo KN-collectionin musta hattu. Harvoin tuollaisia käytän, mutta tää on ollut aivan hitti. Paidan tilasin muutama viikko sitten H&M:ltä ja farkut ostin muistaakseni Vero Modasta aikanaan. Toimiva asukokonaisuus tähän iltaan. Kiilakoroissakaan en pahasti kompastellut.



Tuon viimeisen kuvan räpsäsin juna-asemalta, kun lähdettiin kotia kohti. Kotona meitä odotti mummin synttäreillä juhlineet pienet ihanat tyypit. Laitettiin heidät nukkumaan, ja kaaduttiin väsyneinä mutta onnellisina sohvanpohjalle tuijottamaan telkkaria. 

Yleensä lähdetään kaksin syömään, tapaamaan kavereita tai jopa hotelliyötä viettämään vähän kauemmaksi. Joskus on kuitenkin kiva viettää tällaisia muutaman tunnin yhteisiä hetkiä ihan päiväsaikaan. Siitä iso kiitos Street Festeille ja kaikille sen eteen uurastaneille. Tapahtuma yllätti positiivisesti ja oon tosi onnellinen, että lähellä järkätään jotain näin kivaa. Enskesänä sitten taasen. Innolla odottelen artistikattausta :)

Mä (ja mun kummityttöni) tykätään Uniikista. Esimerkiksi tähän biisiin mun on helppo samaistua. Kaikki jotka tuntee mut, tietää miksi ;)  Siksi loppuun musavideo.

¨

Olis mukava kuulla muidenkin fiiliksiä kuluneen viikonlopun Street Fest tapahtumasta. Tykkäsitkö? 
Entäpäs kuinka teidän perheessä vietetään parisuhdeaikaa? 




Suosituimmat

  • Hurahdus hajusteettomaan
     Kuluneen puolen vuoden aikana, on allekirjoittaneessa silminnähden tapahtunut jonkin sortin hurahdus luonnonkosmetiikkaan sekä arjen ekolo...
  • Tiitiäisen tuutulaulu
    Laila from Lapland  Kukkuu! Tänään Pirpana sai hienon uuden talvipipon ja se sopii tytölle mainiosti. Selvästi pikku mannekiini yrittä...
  • Muistopuhe rakkaalle
    Seison epämääräisen, Postin A4 kirjekuoreen rustatun puheen kanssa saattoväen edessä. Käteni tärisevät kokoajan voimakkaammin, mutta sinnik...

Facebook