Vuoristoradalla
4.15
Ylös ja alas.
Eilinen päivä oli harvinaisen epäonnistunut. Hirveä. Ihan kaikki meni pieleen.
Komensin. Karjuin. Silti yksikään lapsista ei totellut. Itkin isoon ääneen autossa matkalla papan luokse Meilahteen. Hetken päästä koko autollinen rakkaita itki siinä mukana. Ajattelin, että olen maailman huonoin äiti. Kevyesti.
Ihan oikeastihan takapenkin itku johtui vaan siitä, että kuopuksen tutti unohtui kotiin ja kaksi muuta eivät saaneet unenpäästä kiinni yhden raivotessa.
Papan luona fiilikset muuttuivat. Nämä treffit tulivat tarpeeseen ja ilmapiiri muuttui paremmaksi. Jokaisella meistä.
Ja sitten saapui ilta. Sohvalla iltapalan syöneet, pötköttelevät lapset. Hakeutuivat kainaloon. Silittelin jokaista vuoronperään. Suukotin. Yhdessä H:n kanssa kuskasimme vuoteisiin. Kerroimme että rakastamme–yksi toisensa jälkeen. Suljimme ovet ja hiippailimme hiljaiseen olohuoneeseen. Toisillemme emme sanoneet mitään. Ei siinä hetkessä.
Siinä hetkessä tunsin vanhemmuuden vaikeuden. Lapset olivat jo ajat sitten unohtaneet päivän murheet, mutta äidin mieltä tapahtuneet jäivät kaihertamaan. Tämä oli se päivä kun en vaan jaksanut. Tänään oli se päivä kun tavallaan luovutin hetkeksi. Ihan oikeasti luovutin. Sanoin asioita joita kadun. Heittelin tavaroita ja olin typerä.
Miten upea kööri mulla tässä onkaan? Kuinka onnekas saan olla?
Siitäkin huolimatta joskus on kai ihan ok itkeä? Olla vapaasti voimaton?
6 kommenttia
Ole itsellesi armollisempi.
VastaaPoistaHei, ei äitiyttä tarvitse suorittaa, vaan se pitää elää! Ja elämään kuuluu monet tunteet ja olotilat, myös ne negatiiviset ja jaksamattomat. Lasten tulee oppia mallista, että välillä voi olla kurja mieli tms, muttei se ole vaarallista! Tsemppiä!
VastaaPoistaTotta puhut. Juteltiinkin illalla lasten kanssa näistä jutuista ja todettiin yhdessä että riitelykin kuuluu elämään. Se puhdistaa eikä ole vaarallista. Eilen selvästi lapset säikähtivät ja asia jäi vähän minua sitten mietityttämään illalla. Turvallinen äiti menetti malttinsa tavalla, jota eivät aikaisemmin ole nähneet.
VastaaPoistaEilinen ei todella ollut sellainen perus "huono päivä". Se oli TODELLA huono päivä. En minä normaalisti tällaisia murehdi, mutta eilisen jälkeen olo nyt vaan oli vähän kurja..
VastaaPoistaLapsetkin saa mun mielestä nähdä sen, että joskus aikuiset menettää malttinsa ja tekee typeriä asioita. Jossain meillä jokaiselle on kuitenkin se raja ja kun se ylittyy niin näitä tilanteita sattuu. Vaikka se jälkikäteen harmittaa ja kaduttaa, silti niitä tulee varmaan tapahtumaan taas uudestaan. Niin kauan kun ei satuta ketään henkisesti eikä fyysisesti on kaikki anteeksi annettavissa :) Äiditkin on kuitenkin vaan ihmisiä eikä äitiydessä mielestäni niinkään pidä tähdätä "täydellisyyteen" vaan ennemminkin aitouteen. Eli älä soimaa itseäsi turhaan, lapsesi eivät varmasti tilanteesta mitenkään traumatisoituneet :)
VastaaPoistaKiitos kommentista. Tsemppaava oli se <3
VastaaPoista