Se on oppinut hassuttelemaan ja tietää mistä narusta pitää vetää, notta isäntäväkeä naurattaa. Ja sitten se itsekkin käkättää. Mielettömän sööttiä.

Siinä se mun säkkituolini nyt on kotiutuneena. Voi jestas että teki hyvää mokomassa makoilla. Oli helppo hengittää ja selkäkin lepäsi. Kaikinpuolin jeppis hankinta.

Pieni infopläjäys tähän loppuun. Uusi koti ei omista vielä nettiyhteyksiä joten blogin päivittäminen tulee hetkeksi lopahtamaan, mutta vain hetkeksi. Facebookin "fanisivuja"  päivittelen näillänäkymin jonkinsortin kuvapläjäyksillä (kännykällä) ja lyhkäsillä kuulumisilla. Siispä jos haluatte niin sitäkautta meidän eloa voipi seurata.

Kivaa viikonloppua <3

Kuluneen viikon kaikki aamut ovat olleet kohtis vauhdikkaita. Eilen kauppaan ja sieltä Järvenpäähän ja tänään sama setti uusiksi. Järvenpäässä sitten niska limassa puurtamista että saadaan tavoite toteutettua ja nukutaan ensimmäinen yö uudessa kodissa lauantaina. Tänään tuli ensimmäisen kerran ihan toiveikaskin olo kun suljettiin ulko-ovi perässämme. Me ehkä onnistutaan! Pirpana nukkuu takapihalla pitkiä päikkäreitä ja näinollen pimusta ei ole ylimääräistä "harmia" tuossa remonttiprojektissa ollut (jos ei lasketa tuota viimeviikkoisen kipuilun aiheuttamaa remppataukoa). Onneksi pieni pööpöti on nyt taas terve ja enää harmistuttaa vaan hampaat jotka kuitenkin onneksi vauhdilla kasvavat. Panadolin jouduin antamaan tänäiltanakin kun äänentaso alkoi jo olla häiritsevän suurta. Tyttö rauhoittui onneksi sitten mutta huomasin että tunnin verran kestää kun lääke alkaa kunnolla vaikuttamaan. Kauankohan tuota kipulääkettä uskaltaa yöksi antaa? Toivotaan ettei enää pitkään tarvitsisi.

Odotuskuulumisista sen verran että hengittäminen on ollut nyt parin päivän ajan taas vähän helpompaa vaikkakin kauhian täyteen mahaa ei kannata ruoalla ahtaa, sen olen moneen kertaan joutunut karvaasti toteamaan. Parasta Pirpanan ja muiden elämäni ihmisten jälkeen maailmassa on tällähetkellä vastapesty pyykki, kellari sekä Citymarketin parkkihalli. Mulla ei toistaiseksi ole tullut mitään kummallisia mielitekoja noin muuten (että pitäisi kiviseinää mussuttaa tai muuta) mutta nuo luettelemani ylläolevat tuoksut saavat hulluksi. Onko olemassa kummallisempaa asiaa kun hormonit?! Ihan itseänikin naurattaa.

Olen saanut monta haastetta täällä blogistaniassa ja yritän ajan kanssa vastaillakkin niihin vielä. Kiitos jokaiselle minut haastaneelle!  <3

Pirpana nukahti juuri ja mä lähdenkin nyt tästä tekemään jotain kevyttä iltapalaa itselleni. Tuorekurkku maistuu taivaalliselta tätä nykyä vaikka oikeastihan se ei maistu juuri miltään. Sitä siis. 

Pertti Kurikan Nimipäivät. Vihdoinkin! Viihdyimme.

Ja tervehtynyt iloinen punkkari festaritunnelmissa. Peltorit pysyi päässä pienen tovin mutta hetkenpäästä niistä oli luovuttava. Äitiinsä tullut. Mä en nimittäin osaa käyttää korvatulppia, ne pilaavat keikan.

Eipä tänään kummempia. Keskityn seuraavaksi rakentamaan itselleni mahdollisimman mukavaa nukkumapaikkaa. Olenpas varautunut isolla kasalla tyynyjä ja peittoja nimittäin tällähetkellä kiusaa ihan uskomattoman ärsyttävä hengenahdistus öisin tai siis noin niinkun nukkuessa muutenkin. Jopa istuminen on tukalaa. Mulla kun on pienenä odottajana lyhyt selkä ja näinollen vähän tilaa vauvalle kehossa, niin olo loppua kohden alkaa käymään epämukavaksi. Keuhkot kasassa. Jos joku tietää jonkun hyvän neuvon oloa helpottamaan niin olen valmis vaikka maksamaan siitä :) Onneksi tänään pyörähti käyntiin viimeinen kymmenes. Rv 3o!

Koska kuume on vihdoin ja viimein muuttunut ainoastaan pieneksi lämpöilyksi, uskaltauduttiin tänään uuteen tulevaan kotiin vähän järjestelemään paikkoja syystä että nyt ihan oikeasti päästäis muuttamaan jossainvaiheessa. Hyvä fiilis tuli kun sai peilejä seinälle ja sohvan kasattua. Se paikkahan alkaa ihan oikeasti näyttämään meidän kodilta ja jokakerta sieltä on vaikeampi lähteä pois. Se on ilmeisesti ihan hyvä asia kuitenkin :) Tämän ylläolevan kuvan otin kun tehtiin lähtöä Järvenpäähän ja ihana tunne valtasi tuossa hetkessä äidin mielen kun tajusin että olen saanut oman rakkaan takaisin. Jaksaa taas touhuta lelujen kanssa normaaliin tapaansa ja olla onnellinen oma itsensä. Kyllä me vielä suppojen voimalla mennään varmuuden vuoksi, sillä huomasin että kun särkylääkkeen vaikutus lakkaa, alkaa tuskainen ikenien jäytäminen ja "aijaijaij"-valitus melkeinpä samantien. Ihan tarpeeksi on tyyppi kärsinyt viimeisen viikon aikana ja jos se musta on kiinni niin nyt ei enää tarvitse. Toinen hampaanalku on nyt sitten myös näkyvissä alhaalla.

No uudessa kotosessa sitten ryhdyttiin nukuttamaan tyttöä ja yhtäkkiä huomattiin naamaan ilmestyneen ylläolevan sorttista ihottumaa. No me sitten riemuitsemaan tietysti että "Jes! se oli nyt sitten sitä vauvarokkoa kuitenkin!" Ainoa vaan että tuo ihottuma sitten hävisi parissa tunnissa eikä sitä oikeastaan muualle tullutkaan. Vaikea uskoa että noin vähäisellä näppylällä selvittiin. No oli miten oli. Toivotaan että kuume on nyt ihan oikeasti selätetty eikä uusia piikkejä enää tule. Huomaa että olen ensikertalainen :D Aivan hermoheikko. No, tulevat vuodet opettaa varmaan ottamaan vähän iisimmin.

Illalla sitten H palkitsi mut tällä uutuudella. Aivan herkkua!

Huomenna oli tarkoitus mennä piipahtamaan eräässä ulkoilmatapahtumassa, joka on tarkoitettu kehitysvammaisille sekä heidän perheilleen ja läheisilleen. Syy miksi ehdottomasti halutaan tuonne löytyy päivän pääesiintyjästä ; Pertti Kurikan Nimipäivistä siis. Toivotaan että sää suosii ja että Pirpana olisi niin hyväkuntoinen että voidaan ottaa hänet mukaan. Peltorit odottaa jo korkkaamista! Toinen syy miksi tuolla olisi mukava käydä on sijainti. Ihan melkeinpä tässä vieressä, Kuusijärven tuntumassa.

Ei mun pitänyt kirjoittaa tänään mutta mä kirjoitin näköjään silti. Nyt lopetan. 

P.s Huomenna mun on pakko saada sushia.