Instagramissa meitä seuraavat tietävätkin jo, että vietimme keski-kesällä rakkaan esikoisneitomme rippijuhlia omassa kotimiljöössämme. Olin stressannut sekä rippileiriä että juhlien järkkäilyä jo syksystä asti, mutta onneksi siskoni tyttöineen riensi järjestelyissä suureksi avuksi ja loppujenlopuksi päivästä tuli ikimuistoinen sekä onnistunut. En voi tarpeeksi kiittää! 

Pirpanan rippijuhlista otimme muutaman asian kohdalla opiksemme, ja nyt osaamme ensi kesänä keskimmäisen juhlahulinoissa olla himpun verran viisaampia sekä maltillisempia. Ihan näin vaan esimerkkimä että ulos ei tarvitse välttämättä vuokrata neljää valtavan isoa pöytää, vaan vähemmälläkin kyllä pärjätään. Tuolien kanssa sama homma.

 Voileipäkakut saavat ensi vuonna olla myös himpun verran suurempia, sillä ne juuri ja juuri riittivät kaikille juhlavieraille tänä vuonna vaikka mielestäni olin laskenut määrän ihan oikein. Järvenpääläisen kakkutalo Gilanin kreikkalainen kasviskakku oli aivan hittikamaa, ja ihan vilpittömästi ilman minkään sortin mainoskuvioita voin suositella sitä juhlapöytiin. 

Hommasimme esimerkiksi skumppalasit sekä kakkulautaset Ikeasta, joten tulevissa kemuissa ei tarvitse mietiskellä astiavuokrausta ollenkaan. Lähipiiristä keräsin omien muumimukien rinnalle kauniita Teema-mukeja ja niillä pärjäiltiin sitten oikein mukavasti, sillä juhlavieraita oli paikanpäällä n.40 henkeä. 

Halusimme pitää juhlat pienenä ja Pirpanalle mielekkäinä.

Rippileirin Piippis suoritti kahdessa osassa, joista ensimmäinen osa oli viikonloppuleiri keväällä. Veimme neidin aamulla Ohkolaan ja haimme illalla kotiin nukkumaan - näin toimittiin myös kesän riparijaksolla. Napanuora venyi ja paukkui ihan riittävästi noinkin, jos äidiltä asiaa kysellään.

Pääsimme myös itse tutustumaan perhepäivänä leirikeskukseen ja rippikoulun tunnelmaan, joka oli hyvin rauhallinen sekä seesteinen. Tuona päivänä pääsimme rippilapsen kanssa testaamaan myös ensimmäistä kertaa pop up-ehtoollista. 

Pirpana ehkä lämpeni hieman hitaanlaisesti riparijutuille, mutta päätöspäivänä ilmoilla oli jo melkoista huumaa. Tuo hurmos on nyt sitten jatkunut ihan tähän päivään asti, ja päivittäin neitokaisen huoneessa raikaa tunnetuimmat riparivirret sekä Juha Tapio. Myös riparikansio on ollut ahkerassa käytössä ja meistä on ollut superihanaa että sellainen leirillä tehtiin. Esimerkiksi kuolema aiheena on sanoitettu tosi hienosti, sillä itselle se on aina ollut vähän vaikeaa. Pirpana edelleen suree päivittäin mummin ja papan poismenoa ja tuntuu, etten ole oikeita sanoja vielä löytänyt lohduttaakseni tarpeeksi..

Neiti hyvin pian konfirmaation jälkeen ilmoitti, että hänestä tulee isona pappi, ja näistä tulevaisuudensuunnitelmista inspiroituneena päätti hän opiskella mm, Isä meidän-rukouksen itsenäisesti ulkoa. Tuosta suorituksesta me vanhemmat olimme todella todella onnellisia, sillä se jollain tasolla osoitti meille myös sen, että jos Piippis jotain todella paljon haluaa niin hän kykenee siihen - varsinkin jos se lukemisesta on kiinni. 

Pari viikkoa sitten ajelimme neidin kanssa kaksin sunnuntai-aamuna Askolan kirkkoon selkokieliseen jumalanpalvelukseen, ja ihan vain siksi, että oma tuttu rippipappi oli siellä vierailemassa. Jälleennäkeminen oli jännittävä mutta iloinen.

Kiva ja hieman erilainen tyttöjen AAMU kahdestaan oli se :)

Rippilapsosen iloksi myös pohjoisesta tupsahti paketti lähipostiin, ja sen sisältö oli mitä toivotuinta! Nuorgamin kylän pienet sekä vähän isommat ystävät olivat lähettäneet yhteisen muistiaisen neitokaiselle ja se lämmitti meidän vanhempienkin sydäntä ihan valtavasti. 

Pirpanan mekko löytyi suht lyhyen etsimisen jälkeen Vintedistä, ja sen hankintaan liittyy pieni hauska yksityiskohta. Laitoin kyselyä mekon mitoista ja sain vastaukseksi viestin, jossa kysyttiin että onko mahdollisesti L:lle tulossa? Myyjä oli vertaisäiskä, ja seurasi myös minua instassa. Hauska yhteensattuma! Sain vähän alennusta ja hyvän mielen. Kiitos vain asianosaiselle, jos mahdollisesti löytyy sieltä ruudun toiselta puolelta. 

Juhlamekko oli ihan superkaunis neidin päällä ja mikä parasta, mun ei tarvinut fiksata sitä ollenkaan (yhtä nepparin siirtämistä lukuunottamatta). Pirpana silminnähden nautti päivänsankarina olemisesta ja on ihastellut jälkikäteenkin mekkoa ja sitä kuinka kaunis hän rippipäivänä oli <3