Mahtavaa että Krapin pihapiiri on saanut kokea tällaisen uudistuksen ja varsinkin, kun se on tehty juurikin oikealla tavalla - alueen kulttuurihistoriaa kunnioittaen. Toivottavasti jonakin päivänä Snipe Drivekin pääsee soittelemaan pajan lavalle, sillä ovathan H ja veljensä perustajajäseninä syntyperäisiä Tuusulan poikia.

Kesällä on ihan pakko päästä parvelle siemailemaan viiniä ja kuuntelemaan vaikkapa Sami Saarta? Suosittelen muitakin lämpimästi tsekkaamaan Krapin pajan nettisivuilta tulevien kuukausien artisti tarjontaa, ja lähteä kokemaan tämän uuden kulttuuritilan ainutlaatuista tunnelmaa paikanpäälle.

Mistä on onnistunut kesäilta tehty? 

No annas kun kerron.

Se on tehty hyvästä juomasta.

Ja hyvästä ruoasta. 

Komeista miehistä, sekä kitaroista.

Kauniista naisista, joita yhdistää sama harrastus.

Kynttilöistä, ehdottomasti kynttilöistä. Meidän illan tunnelmaa avitti kauniisti mm, nämä  Partyliten kesältä tuoksuvat tuikut, mun Pentikin Loiste-kynttelikössäni. 

Ja pihaakin vähän kynttilöin koristelin.

Tärkein elementti onnistuneessa kesäillassa ovat kuitenkin ystävät, sekä hyvä seura. 

Tanssiminen, ja iloinen mieli. 

Hetkeen heittäytyminen

Juhlittiin aamuun asti. Vähän silmä luppaa, mutta olo on onnellinen.

Haluan täydestä sydämestäni kiittää jokaista eiliseen iltaan osallistunutta. Erityiskiitos armahaisille Snipe Driven Antille sekä Heikille musisoinnista, ja kivan tunnelman luomisesta. Harvoinpa sitä saa omalla takapihallaan fiilistellä live-musaa kylmää kuohujuomaa siemaillen. Sääkin oli soma. Todellinen lottovoitto siis tänäkesänä!

 Entiset sekä nykyiset Kaksplussalaiset kokoontuivat, ja lopputulos oli mitä mainioin.  Ilta oli todella onnistunut ja sitä kannatti ehdottomasti jaksaa odottaa viikotolkulla. Bloggaamisen yksi parhaimmista bonuksista ovat juurikin nämä upeat ihmiset. Että vielä tässä iässä saan mahdollisuuden tutustua lukuisiin uusiin, mahtaviin sekä inspiroiviin tyyppeihin.Olen tosi kiitollinen. 

Suukkosia Ihmemutsi Krista kaikesta avusta järjestelyissä. Olit kultaakin kalliimpi, ja suuri jeesi. Kotoväelle myös halauksia lastenhoidon johdosta. Ilman sitä juhlat olisivat jääneetkin vain haaveeksi.

Paita: House of Brandon

Farkkushortsit: Primark Lissabon

Kengät: H&M

Hattu: KN Collection

Yhden asian lupaan. Nämä kekkerit eivät jääneet viimeiseksi. Lupasin kolleegoillekkin, että otan jokakesäiseksi tavaksi ja mielelläni sen teen. Lisää kuvia voi tsekata vaikka instagramista häshtägillä #KPGB2015

Väsyttävä viikko päättyi iloisesti. Nyt jatketaan näillä fiiliksillä uuteen alkavaan viikkoon. On kiva olo.

Life is good.

Kiitos

<3

Mutta sitäkin tunnetta on vaan joskus kestettävä.

Näin tämä sessio sitten päättyi tänään.

Juurikin niinkun uhkasin, lähdin kuin lähdinkin perjantaina H:n mukaan Turkuun keikalle. Reissu sujui kivasti muuten, mutta autossa istuminen tuntui jo kohtalaisen rankalta tällä pötsillä. Jostain syystä automatkailu saa aikaiseksi normaalia tiheämpiä supistusvälejä ja kokoajan sai pysähdellä pissille. No, selvittiin kuitenkin ihan kiitettävin arvosanoin Turkuun ja takaisin.

Hotelliyö oli erittäin ok ja odottamani aamupala odottamisen arvoinen. Voin ihan pahoin paluumatkan kun tuli syötyä ehkä vähän liikaakin. Heh.

Yllättävän hyvin jaksoin riekkua ulkona ison masuni kanssa ja nukkumaan mentiin joskus kahden jälkeen.  Joku ehkä lienee sitä mieltä, ettei raskaana olevan paikka ole baarissa mutta hyvä keikka suotakoon meille ihan jokaiselle paikasta riippumatta.

Sunnuntaina sitten juhlistettiin uusimman serkkutytön ristiäisiä ja kemuissa oli todella kiva tunnelma. Lapset osasivat käyttäytyä ja sää helli. Pieni prinsessa sai erittäin kauniin nimenkin vielä kaiken lisäksi <3

Illalla kotona otettiin sitten vaan iisisti ja nukahdettiin kiltisti omiin sänkyihin ilman turhia kitinöitä.

Maanantaista tähän päivään asti ollaan oltu mummolassa "hoidossa" taasen. Sitä alkaa mamma nimittäin olla jo niin totaalisen rapakunnossa, että vaakatasossa vaan makoilisin. Istuessanikin tuntuu, että vauva punkee tiensä vaikka väkisin ulos kyljistä. Tiistain synnytystapa-arviossa kysyinkin jo lekurilta, että voiko vauva olla ahdingossa kohdussa jos tila loppuu kesken mutta lekuri sanoi ettei sellaisista kannata huolehtia. Mun olo kuulemma voi olla tukala (oh really?) mutta vauvalla varmasti kaikki hyvin.

Tässä muutama kuva männäviikolta. Allaolevassa kuvassa pappa poistaa tikkuja W:n jaloista ja poika istuu uskomattoman hiljaa ja keskittyneenä kyseisen toimenpiteen aikana. Reipas!

Toisessa kuvassa taaperot hyökkäsivät säkkituolilla makoilevan mummin kimppuun. Niin ovat kuin pieniä koiranpentuja nuo mun pienet armahaiset.

W on oppinut pienen ajan sisään monta uutta sanaa. Isi on "sishi" tai "tishi". Myös "auto", "äiti", "pappa",  sekä "popo" eli mopo on jo ihan arkipäiväisessä käytössä. Robinin "boom kahia" lauletaan jopa nukkumaan käydessä. Ja ihan nuotilleen vieläpä ;) Pirpana ja W laulaa kumpikin siis tuota.  

Ja näin sitä sitten tanssitaan:

Noh, sitten vielä muutama sananen lisää siitä tiistain synnytystapa-arviosta.

Vauvan syntymäpainoksi veikattiin n. 3800g eli iso tyyppi siellä taas on hautumassa. Näinollen päätös oli selkeä ja sektiopäivä varattiin sitten taas kalenteriin. Aluksi mun fiilis oli tosi ristiriitainen. En tiennyt että itkeä vaiko nauraa, mutta pikkuhiljaa kotiin päin ajellessamme mun mieli alkoi muuttua kirkkaammaksi. Ihan hyvä päätös tämä nyt on.  Vauvan vuoksi ei nyt oteta turhia riskejä ja minähän selviän tästä kyllä. Muita vaihtoehtoja ei anneta.

Nyt jännäilen lähinnä sitä, jaksaako vauva pysyä masun uumenissa vielä sen vajaat kolme viikkoa. Mulla nimittäin yksikään raskaus ei ole edennyt viikolle 39+2, jolloin tämä uusin tulokas olisi tarkoitus synnyttää. Piippiksen kanssa lähdettiin laitokselle 37+6 ja W syntyi 38 ja jotain. No, jos tämä kolkkikolmonen nyt lähtee aikaisemmin syntymään niin sitten leikataan päivystys-sektiona. Ajatus kyllä vähän kauhistuttaa mutta nyt mä jätän kaiken ihan suosiolla vaan "herran haltuun" ja luotan siihen, että kaik menee hyvin. 

Kysyin kätilöltä, että voinko jollaintavalla avittaa maidon herumista leikkauksen jälkeen. Nopeuttaa sitä lähinnä. Ja voinhan minä kuulemma. Kohta alkaa siispä ennakkopumppailut ja tarkoitus olisi saada omaa maitoa heti leikkauksen jälkeen vauvalle sillävälin, kun minä makoilen heräämössä toipumassa. W raukkaparka joutui nälissään odottelemaan äitiä osastolla edelliskerralla ja sen tahtoisin nyt välttää tämän uutukaisen kanssa. H saisi hörpyttää pientä ennenkun pääsen heidän luokse.

Katsotaan onnistunko tavoitteessani.

Nyt mä lähden vaikeroimaan  nukkumaan sänkyyni.  Onneksi on puhtaat petivaatteet niin on sitten mukavampaa etsiä sopivaa nukkumisasentoa ja voivotella H:lle.

Ai että siitä tulee hyvä !!! Olipahan kiva ja erilainen päivä. Nyt vaan odotellaan että saan julkaista valmiin videon täällä blogissa ;)

Sää helli meitä ja Pirpana tykkäsi jälleen kovasti.  Tosi kaunista katseltavaa, kun tyttö myötäilee hepan liikkeitä ja pysyy niin täydellisen rentona "Puten" selässä. Kuin olisi syntynyt siinä paikassa.

On tää kyllä ihan mahottoman kiva uusi harrastus nyt meille, koko perheelle.

Näiden kuvien myötä toivotan teille tosi kivaa viikonloppua ja keskityn seuraavaksi itse kuuntelemaan Pariisin kevään uutukaista ja nautiskelemaan punaviinilasillistani. Sunnuntaina kuvataan Snipe Driven uusi musavideo tässä meidän pihapiirissä ja jos aikaa riittää, niin kuvataan myös Tuusulan maisemissa. Erilainen viikonloppu tulossa meille. Ja sehän passaa.  

Ollaan oltu kaksi viimeistä yötä mun vanhempien luona ja perjantaina Snipe Drive keikka oli odotetusti tosi onnistunut! Illan ainoa virhe oli jättää auto Keravan asemalle yöksi koska tietäähän sen mitä siinä tapahtuu..

PikkuW sairastui viimeyönä flunssantyyppiseen (tietysti juuri silloin, kun isi oli keikkareissulla) ja yö meni kurkkukipuillessa. Tänään on onneksi ollut suht helppo päivä vaikkakin poika on edelleen vähän lämpöinen ja nuhainen. Ensiyö mennäänkin sitten Buranan voimalla ja toivotaan että pikkutyypin olo ei ainakaan pahene tuosta. 

Mulla huomenna viimeinen äitiyslomapäivä sillä H jää tiistaina viettämään isäkuukauttansa. Itse yritän tehdä töitä niin paljon kun mahdollista näiden tulevien neljän viikon aikana.  Tavallaan aika haikea fiilis nyt..

Eipä mulla muuta tänään. Tosi väsynyt olo joten antaa näiden kuvien kertoa lisää viikonlopun tunnelmista..

Huippukuva, ei voi olla hymyilemättä!

Meidän vappu sujuu rauhallisissa merkeissä tänävuonna. Huomenna käydään kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen herkkuja ja sitten isi lähtee iltavuoroon. Mussutetaan munkit ja simat siis kolmisin lasten kanssa täällä kotona. Vappupäivänä brunssille totuttuun tapaan. Me vanhemmat juhlitaan sitten aikuisten vappua perjantaina H:n keikalla Bar Loosessa Helsingissä. Jos Snipe Drive yhtään kolahtaa niin nyt kannattaa saapua paikanpäälle. Eikä maksa mitään.

Valitettavasti mummi ja pappa eivät päässeetkään meitä moikkaamaan, sillä ovat jälleen tänään hoivanneet vatsatautiin sairastunutta serkkupoikaa. Varsinainen kirous tuo tauti kyllä on ja nyt siis meidän evakko jatkuu edelleen. Jo kolmatta viikkoa. Noro siis todella säilyy pinnoilla viikkotolkulla, tänään se on tullut todistettua. Kyllä tässä nyt väkisinkin alkaa varautumaan siihen kakkoskierrokseen.. Ei meillä voi käydä niin hyvä tuuri, että mokomalta pöpöltä vältyttäis vaikka yritys onkin kovaa.

Tänään ennenkun isi lähti treeneihin, harjoitteli hän uusia Snipe Drive biisejä ja hällä oli kuin olikin innokas kuuntelija yleisössä. Videolla PikkuW ihan selvästi "laulaa" ja osallistuu isin musisointiin. Kun soitto loppui, alkoi valitus ja poika selvästi janosi lisää menoo ja meininkii.

:)

Olette siispä etuoikeutettuja tämän videon kautta saamaan maistiaisen uudesta Snipestä. Tää on ehkä vähän "rajumpaa" matskua kun normaalisti. Hyvä on!

Allaolevassa videossa taasen harjoiteltiin vähän höpöttelyä. Muutamat sanat tulee jo tosi selkeästi tytön suusta. Tai no selkeästi ja selkeästi, mutta yritystä jo on kovasti. Se on mahtavaa.

Kumpikin murunen on oppinut muutaman viimepäivän aikana ponnistamaan pienellä avustuksella itsensä seisoma-asentoon. Nyt näyttää vahvasti siltä, että samaan aikaan nousevat ylös. O-ou.

Nyt iltatouhuille. Puuroa ja kylpemistä. 

Niin. Siinä he ovat. Tämän kesä/heinäkuun epäonnisimmat varpaat maan päällä. Tuo kuvassa näkyvä isovarpaan ja viereisen varpaan väli on juurikin se joka halkesi  menneellä viikolla (on hyvin parantunut kyllä eikä kuvassa näy arven arpea) ja tänään tuo samainen viereinen varvas koki kivuliaan yllätyksen kun puutarhakenkään sujahdettuaan sai tuntea äkillisesti yllätetyn kimalaisen katkeran koston. Ensin kengästä kuului kiukkuinen "bzzzt"-kiljahdus ja sitten vasta tajusin mitä oli tapahtunut. Kirvely alkoi pienellä viiveellä ja voimistui pikkuhiljaa. "Mitä vielä?!" huusin ja juoksin suihkuun viilentämään pistoskohtaa. Helpotti vähän. Sitten mä vielä varmuudenvuoksi soitin Hyvinkään sairaalaan ja kysäisin että mahtaakohan tuosta pistoksesta olla mitään vaaraa pienelle/ pitääkö tulla näytille. Käskivät tarkkailla omaa olotilaa tunnin ajan ja jos ei kummempia ilmene niin ei hätää myöskään vauvalle. Ja pianhan se kirvelykin lakkasi eikä varvas edes turvonnut. Suunnaton ärsytys lienee ainoa asia mikä jäi vaivaamaan tapahtuneessa. Miksi ihmeessä mulle just nyt tapahtuu näitä haavereita kun olen koko elämäni ajan aika hyvin välttynyt moisilta?! Ihan kun tässä nyt ei olisi jo valitettavaa muutenkin :D

Ja toivon todella että tämä epäonnen kierre loppui tämänpäiväiseen tuikkaukseen. Tuleva sektio pelottaa muutenkin jo ihan liikaa.

Siinä ehkä tämänpäivän "merkittävin" tapahtuma. Pieni fiilistely kuitenkin loppuun. Syötiin tänään Pirpanan kanssa samaa nakkikeittoa ja tyttö tykkäsi ihan hirveästi. Päätin siltä istumalta että nyt meidän perheessä hylätään kaupan vauvansoseet (hetkeksi ainakin) ja koko kööri saa syödä jatkossa samaa ruokaa. Pirpanan annosta tietysti tuunataan vielä hieman miellyttävämmin nieltävään muotoon.

Voi että, Ruisrock 2012 käynnistyi tänään! Mulla on tavoite päästä ensivuonna paikanpäälle pitkästäaikaa. Sitten rookie on jo kuienkin melkein vuoden vanha ja ihan hyvässä iässä jättää hoitoon yhdeksi yöksi. No, eletään nyt kuitenkin tätä hetkeä vielä ja toivotellaan aurinkoisia päiviä Ruissaloon tutuille sekä tuntemattomille. Monta tuttua nassua löytyy tänävuonna esiintymislavoiltakin. Ehkä H on ensivuonna? ;)

Kivaa viikonloppua lukijat rakkaat!

Käytiin Tuusulan mummua ja ukkia moikkaamassa ja samaan syssyyn vetästiin pikku iltalenkki Snipe Drivellä eli Teerentiellä.

Suosittelen tutustumaan tähän linkkiin. Todella hyvä kirjoitus Duodecimin sivuilla lääkärismieheltä jolla on oma down-tytär, jo aikuinen. Vaikka mun oma tyttöni vasta 11 kk onkin, tunnistin monta samaa ajatusta ja tunnelmaa tuosta tekstistä. 

Pupu. Kaikista tärkein unilelu. Pehmoinen, tuttu ja turvallinen. Kiva vetäistä osittain naamalle ja siihen on niin hyvä nukahtaa..

Juhlista selvitty ja paluu arkeen alkoikin tänään mukavissa merkeissä. Käytiin Pirpanan kanssa moikkaamassa pientä ja vähän isompaa ystävää. Tämä pienempi versio on kuukauden Pirpanaa vanhempi ja kiinnostui luonnollisesti vieläkin pienemmästä toveristaan paljon. Pikkuiset sormet vahingossa siinä sitten hipaisi meidän pimun otsaa ja no.. opinpahan tyttärestäni taas jotain uutta. Hän on kovin pitkävihainen! Jokakerta tämän episodin jälkeen kun tämä ihana pieni ystävä päästi jonkin sortin äänen, muisti meidän Pirpana tapahtuneen, suupielet vetäytyivät alaspäin ja itkuhan siinä sitten lopuksi tuli. Harvoin tuo suuttuu mutta kun suuttuu, niin suuttuu näköjään isosti :) Onneksi pikku unoset vei kaikista dramaattisimmat muistot mukanaan ja itkutkin rauhoittui ennen lähtöä. 

Uhmista odotellessa..

Maanantaista sen verran että äidin ja isän keikkailta onnistui täydellisesti. Pirpana käyttäytyi kuulemma esimerkillisesti ja hänen kanssaan ei ollut kummempia ongelmia. Yöllä nukkui paremmin kun meidän kanssa pitkään aikaan. Heräsi kyllä mutta nukahti papan sylkkyyn tyytyväisenä ilman sen suurempaa huutoa. Olin kyllä varautunut mahdoliseen ennenaikaiseen kotiinpaluuseen mutta sellaista ei tapahtunut ja ihan kiva niin. Keikka oli hyvä ja nyt ei sitten vähään aikaan tarvitse mihinkään mennäkkään :)

Oli ihan parasta nähdä ystäviä pienen tovin jälkeen. Puss!

Eipä muuta tälläkertaa. Kaikki on niin hyvin nyt

<3

Pirpanan isin bändi. Kyseinen orkesteri liittyy tällähetkellä aika olennaisena osana meidän elämään sillä niinkun jo aikaisemmin mainitsin, H vietti viime viikonlopun studiossa soitellen. Olen tosi tosi onnellinen että isi saa tuon soittohomman kautta välillä irtiottoja arjesta ja tietysti myös siitä että saa puuhailla itselleen mieluisia juttuja. Vaikuttaa positiivisesti koko perheeseen. Minä otan irtioton tänään ja teen Pirpanan kummitädille rakennekynnet. Terapiaa sekin :)