Olen muutaman päivän ajan potenut hyvinkin voimakasta järjestely-/siivousvimmaa. Liekö moinen nyt sitten jotain pesänrakennusta tulevan talven varalle, mutta joka tapauksessa nämä tällaiset päivät kannattaa käyttää aina mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen ja niin olen tottavie nyt tehnytkin.

Järjestin itselleni lipastoon jopa yhden askartelulaatikon, vaikka en ole erityisemmin edes (vielä) hurahtanut askartelemiseenkaan! Kalenterituunaus kyllä kiinnostaisi, mutta aikaa ei oikein sellaiselle riitä.

Lapsille en moisen laatikon olemassaolosta ilmoittanut ja toivottavasti eivät sitä huomaakaan.

Järjestin myös keittiön kaapit ja heitin muovikassillisen verran tavaraa roskiin. Jes! Taas yksi ikuisuusprojekti suoritettu! On muuten todella hämmentävää, kuinka paljon ylimääräistä tavaraa vuosien varrelta löytyykään kaappien perältä. Välillä siis on hyvinkin paikallaan tehdä pientä inventaariota ja antaa tilaa uudelle krääsälle.

Keittiön pöytätasot siistin myös mainoksista, laskuista sekä piuhoista ja olipas muuten helppo pieni freesaus koko keittiön yleisilmeeseen.

Eteisen vaatekaapista roskapönttöön lensi ison Ikea-kassillisen verran roinaa. Kolmet saappaat, lasten puhki kulutettuja kenkiä, vanhoja huiveja, roskia, mainoksia, vanhoja rikkinäisiä laukkuja..

Kauppareissun jälkeen työstin koko perheelle lohikeittoa ja pitkästä aikaa ehdimme istahtaa koko jengi saman pöydän ääreen syömäänkin. Keitto valitettavasti jäi tytöiltä tällä kertaa lautaselle kylmenemään.. Sekös äitiä ketutti, mutta eipä soppaa väkisinkään voinut neitokaisten naamariin ahtaa joten tappio oli tällä(kin)kertaa nieltävä.

Pari lusikallista neiti kyllä jaksoi maistella ja vieläpä ihan itse!

Muutaman tunnin lepo-/leikkihetken jälkeen jouduin nöyrtymään ja työstämään lapsille hyvin nopean mutta satavarmasti maistuvan illallisen seuraavista aineksista.

Jos tätä en olisi tehnyt, luvassa olisi ollut äänekkäistäkin äänekkäin ilta yksin kolmen kiukuttelevan lapsen kanssa ja siitähän ei mitään olisi tullut. Nyt uinuvat jo tyytyväisinä masut täynnä eivätkä äidin hermotkaan ole riekaleina.

Puhtia blogillekin vielä riittää kivasti.

Myrskyinen syyspäivä on ihan kelpo syy vähän herkutellakin. Sipsejä ja Fazerin maitosuklaamansikoita. Ei paljoo harmita.

Oliskohan huomenna sitten pihan vuoro? Siellä muuten hommaa riittää, varsinkin tällaisen myräkän jäljiltä.

Nyt mä pengon kaapista ne suklaamansikat ja jään kuuntelemaan hiljaisuudessa yksinään ritisevää takkaa. Kivoja tapahtumia luvassa sekä viikonloppuna että tulevalla viikolla. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tännekin niistä kirjoittelemaan.

Voimia syksyiseen loppuviikkoon kaikille!