Blogini parissa pidemmän aikaa viihtyneet tietävätkin, että meillä on ollut omat haasteemme Piippiksen kanssa kuluneiden vuosien varrella. Ummetus, sekä aika-ajoin pahenevat vatsakivut ovat vaikeuttaneet arkea, ja näitä kipuiluja on ollut vaikea katsoa vierestä. Nyt tilanteessa on tapahtunut kuitenkin hyvin merkittävä käänne kohti parempaa. Potalla istuminen ei ole enää pelkkää huutoa sekä murhetta, ja vatsa on alkanut toimimaan melkeinpä normaalisti! Tyttö on silminnähden itsekin helpottunut ja onnellinen tästä nykyisestä tilanteesta, ja jokakerta onnistuneiden pottahommien jälkeen heitellään koko perheen kesken "fist bumpeja", sekä iloitaan yhdessä! Näin sitä oppii olemaan kiitollinen pienistä asioista, joita aikaisemmin on pitänyt "itsestäänselvyytenä". Ennen kun tulin äidiksi, ajattelin kokoemattomana ja vähän hölmönäkin, että lapset lähinnä kakkaa sekä nukkuu. Että nämä kaksi toimintoa tapahtuu lapsilta luonnostaan.  Ei, se ei todellakaan ole ihan niin yksinkertaista! Sen, jos minkä olen saanut äitiysvuosieni aikana oppia.

Meidän perheemme tämänhetkisessä tilanteessa parasta on nyt sekin, että tyttö ei ole tarvinut edes vatsan toimintaa edistäviä lääkkeitä enää?! Tämä tuntuu melkeinpä maagiselta! Pegorionit sekä Microlaxit tekivät kuukaudessa hyvin merkittävänkin loven meidän kuukausibudjettiin, eli suuri säästö on tämä myös.

Jotain siis tapahtui yhtäkkiä, ja neitokaisen masun tilanne helpotti. Nyt en voi muutakuin toivoa, että tämä tila on pysyvä.

Toinen suuri loikka kohti helpompaa eloa on tapahtunut nukkumaanmenon saralla. Muutama viikko sitten neiti päätti ensimmäisen kerran itse kömpiä sänkyynsä illalla, ja sinne jäikin. Kertaakaan ei karannut peiton alta piiloon äitiä, ja kuluneen viikonlopun aikana Piippis on toistanut tämän kuvion joka ilta. Hampaiden pesun jälkeen juoksee automaattisesti omaan huoneeseensa, ja kiipeää sänkyyn peiton alle.

Mitä ihmettä?! Olen hyvin hämmästynyt, mutta varsin onnellinen. Piippis on opettanut mulle äitinä sen, että aika kyllä tekee tehtävänsä, jos mikään muu ei näissä kasvatuksellisissa asioissa tepsi. Se on lohduttavaa, ja nämä tällaiset hetket tuntuvatkin niin palkitsevilta ettei tosikaan! Neiti oppii tietyt asiat huomattavasti hitaammin kuin "tavis"-toverinsa, mutta hän kyllä oppii! Se on nähty.

Mun iso, ihana tyttöni! <3