Hiihtoloma

Rakas, rakkaampi, "lutikka"

17.13


"Mittä mun lutikka?!"  
 
Tuo lause kajahtaa ulko-ovelta joka päivä, kun neiti tulee eskarista kotiin. Vaaleanpunainen leikkilusikka on tärkein kaikista leluista - jopa Elsa ja Anna jäävät kakkoseksi tässä kilvassa. Usein Piippis istuskelee piiitkiä pätkiä kerrossängyn yläpedissä tai sohvalla, höpöttelee omiansa  ja heiluttelee lusikkaa pienissä kätösissään rivakasti. Ja tosiaan vaikka neiti pelaisikin futista tai jakaisi jonkun muun leikin sisarustensa kanssa, pysyy tuo vaaleanpunainen lusikka hyppysissä siltikin tiukasti.
 


 Ja voi sitä surun päivää, kun tuo lusikka sattuu häviämään hetkeksi jonnekin! Lukuisat kerrat sitä on etsitty koko perheen voimin lähestulkoon paniikinomaisissa tunnelmissa. Ei kelpaa korvikkeet ei. Tässä talossa yritetäänkin nyt tehdä kaikki sen eteen, että tuo Pirpanaisen lutikka ei katoaisi lopullisesti ja tästä syystä sitä ei saa viedä esim. eskariin tai ottaa mukaan kauppareissulle.

Nähtäväksi jää, että kuinka kauan tämä uusin villitys kestää. Nämä kun yleensä tuppaavat olemaan sellaisia ohimeneviä vaiheita..

Heiluu niin rivakasti ettei edes kamera meinannut saada kuvatuksi..

Vähän vielä hiihtolomaviikon kuulumisia. 

Me ollaan kirjaimellisesti lomailtu ihan kaikesta ja otettu levon kannalta. Normaalisti saatan jopa vähän stressata siitä, että loma menee lorvailun merkeissä, mutta nyt on ollut jotenkin super ihanaa ja luonnollista vaan olla. Aamuisin kun H on pompannut herätyskellonsa soidessa pystyyn, olen minä tyytyväisenä kääntänyt kylkeä ja jatkanut suloisia lomaunosiani. Muutamana aamuna ipanatkin ovat nukkuneet kahdeksan paremmalle puolelle. 

Tämän hiihtoloman onnenhippuset löytyvät pienistä hetkistä. Kiireettömistä yhteisistä aamupalatuokioista saman pöydän äärellä, vastaleivottujen teeleipien tuoksusta, lämpimästä kahvista, kaurapuurosta, Sutsisatsaasta, nimpparikakuista, lahjapapereiden rapinoista, liitulakuista, Ariel merenneidosta, jalkapallosta, Rytistä, ulkoilusta, auringosta, lautapeleistä ja isovanhemmista.


Tänään lapset haastoivat mummin sekä papan muistipelissä. Peli päättyi samalla tavalla kuin meidän vanhempien ja ipanoiden väliset skabat - lapset saivat murskavoiton.


Jotta tästä lomasta jäisi lapsille joku kiva uusi muisto, päätimme huomenna lähteä katsastamaan Sea Lifen tunnelmia. Niistä lisää seuraavassa sitten. Lauantai-aamun suunnitelmat tein eilen, kun ostin tuon alla olevan opuksen Prismasta kolmella eurolla. Yhteiset ihanat hetket pöydän ääressä siis jatkukoon..


Minkäslaista lomaa siellä on vietelty?  Aurinkoa ainakin riittää ja sekös ihanaa on! Mahtavaa kulman takana kurkkivaa viikonloppua kaikille!

Downin syndrooma

Puolukkainen

18.42


Henkisesti raskaan viikonlopun jälkeen on ollut sopivan kevyttä keskittyä yhteistyöpostauksiin, joiden kirjoittaminen on ollut mulle aina ilo - teenhän nimittäin vain sellaisia, jotka oikeasti ovat meidän jengille tärkeitä ja merkityksellisiä. Kaksplussalta lähdön jälkeen niitä tosin ei hetkeen ole tarkoituksellisesti ollutkaan..

Nyt seuraa teksti, joka on ollut suunnitelmissa postata jo jokusen aikaa. Otin yhteyttä Muksu-puurojen valmistajaan ja kerroin suunnitelmistani, minkä seuraksena sain noutaa eilen paikallisesta Siwasta viikon puurot yhdelle ipanoistamme. H sanoi tässä taannoin, että jos joku niin tämä yhteistyö sun on pakko tehdä...

... ja kerronpa nyt teillekin, että miksi.


Talossamme asustelee pieni iso tyttö, joka on kuluneet 5 vuotta syönyt aamuin illoin puolukkapuuroa.  Eikä ihan mitä vain puuroa, vaan ainoastaan tätä Muksun ylläolevaa puolukkaista puuroa! Olemme kokeilleet kaikki mahdolliset vaihtoehdot kaupan hyllyiltä (ihan vaikka vaan vaihtelun vuoksi), mutta korvaajaa tälle tuotteelle ei ole löytynyt. Edes kotitekoisesta vispipuurosta ei ole ollut haastajaksi. 



Ylimääräinen kromosomi tuo usein mukanansa yhden ei-niin-haitallisen liitännäisen, joka tällä meidänkin (kohta) eskarilaisella ilmiselvästi on - rutiinien pakonomaisen suorittamisen. Uskoisin tämän "puuro-keissinkin" liittyvän juuri tähän.

Muutaman kerran päivä on lähtenyt totaalisesti väärille raiteilleen, kun puuroa ei kaapista olekaan aamulla syystä tai toisesta löytynyt. Enkä muuten yhtään liioittele todetessani, että se on melkeinpä aina ollut katastrofin paikka. Tyttö ei syö edelleenkään leipää (se oksettaa kovasti) joten olemme kokeneet tämän puuron syönnin terveydellisistä syistä hyvinkin tärkeäksi. Siispä antaa mennä, niin kauan kuin vaan maistuu! 


Tänä aamuna havahduin tuumimaan, että onpas muuten todella muuttunut tämä aamupalahetkien luonne kun jokainen ipanoista hoitaa oman syömisensä. Ihan mahtavaa! Ei tästä nyt kauaa ole aikaa, kun vielä kahta syötin ... ja nyt tilanne on tämä!

Aurinkoa viikonloppuun!

Viikon puurot saatu Muksu-puuroilta. Syystäkin :)



rutiinit

Se yksi ja ainoa

12.06

20160907_083102~2


Luvassa jälleen minipostaus, joka syntyi hetkessä. Sellaisessa hetkessä, jossa pieni tyttö tajusi illalla Hello Kitty-tyynyn olevan pesussa. Vaikka otos on pikkuruinen ja huonolaatuinen, se kertoo paljon eilisillan tunnelmista. Siinä hän istua nökötti sekä mökötti pesukoneen vieressä.

IMG_20160906_215356~2

Myönnetään, olin ajattelematon.

Puoli tuntia hurahti, kunnes sain puhuttua tytön ympäri kömpimään mun viereeni sänkyyn. Hetken aikaa yhdessä kävimme tapahtunutta siinä sitten läpi ja lopulta väsähdimme. Aamulla onnellinen pimu sai tyynyn syleilyynsä ja kaikki oli jälleen ihanasti ennallaan.


 Täytynee ryhtyä metsästämään Hello Kitty-tyynyjä, josko jollakin lojuisi ylimääräisenä.

Anyone? ;)

Suosituimmat

Facebook