Syntymäpäivä sairastuvalla

17.28

Lapsiperheessä tilanteet elävät ja voivat muuttua nanosekunnissa - meidän alkuviikko starttasi juurikin niissä merkeissä. Onneksi mistään dramaattisesta ei ole nyt kuitenkaan kyse.

Sunnuntai-iltana Pippiksen silmät alkoivat vuotaa ja aivastelu oli ihan jatkuvaa. Olimme olleet ulkona ipanoiden kanssa ja ehdin jo hetken epäillä, että voisikohan neidillä olla jotain orastavaa allergiaa - kevään lapsonen kun on.

Seuraavana aamuna neiti oli super väsynyt ja päätimme yhdessä H:n kanssa, että tytön on parempi jäädä kotiin. Nenä vuosi kuin Niagara konsanaan ja flunssa oli hyvin vahvasti läsnä.
Päivän mittaan myös pikkusisko alkoi sitten pärskimään ja seuraavaksi oli mun vuoroni. Yöllä pienin neitokaisista valitteli mun kainalossa (koska räkä ja ahdistus) 5-10 minuutin välein ja yö oli aivan mahdoton muutenkin. Aamuyön tunteina alkoi oma kurkku tuntumaan karhealta ja sanoin H:llekin että nytkö se tauti minuunkin sitten iski? H tokaisi unen seasta että hänen kurkkunsa on myös kipeänä. Homma alkoi avautumaan tässä vaiheessa mulle kunnolla ja tajusin, että mulla ei ole aamulla mitään asiaa työharjoittelun pariin. Kyseessä olisi selkeästi tosi nopeasti ja herkästi tarttuva pöpö, joka voisi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa isonkin epidemian hoitolaitoksessa. Sitä taakkaa en vastuulleni haluaisi ottaa.


Aamulla kun W tuli meidän huoneeseen, niin hänen ensimmäinen lauseensa oli : "Mulla on kurkku kipee..". 5/5.
Nyt sitä sitten tässä sairastupaa pidellään ja H kävi lekurissa diagnoosinkin hakemassa kaikelle tälle pärskimiselle ja niiskuttamiselle. Perus kevätflunssaa tässä podetaan (onni ettei angiinaa) ja nyt vaan olla möllötellään, josko se pahanen pian vaikka hyvässä lykyssä poistuisi taka-vasemmalle.

Työharjoittelun puolesta mulla on ihan levollinen olotila. Kun tämä hoito ja huolenpitotyö on mulle jo entuudestaan tuttua, antaa aikaisempi työkokemus myös harkan kannalta vähän joustoa. Nyt tärkeintä on omien pienokaisten hyvinvointi.

 Pikkuruisin neitokaisista nosti juuri kuumeen itsellensä ja kerran jouduin kuopuksen kiikuttamaan vessaan oksentamaankin (kasvoin taas piirun verran isommaksi emetofobiani kanssa kun yritin pitää karkuun yrittävää tyttöä pöntön ääressä estääkseni massiiviset yrjölätäköt olkkarin lattialla). Tyttö söi mehujätskin ja leivän äsken joten katsotaan nyt mihin suuntaan tilanne tästä etenee.. Ennen kuin äsken nukahti niin oli itkuinen ja valitteli masuansa että vähän pahaltahan tuo nyt näyttää. Voiko sillä olla 2 eri pöpöä käynnissä samaan aikaan?! Se tästä nyt vielä puuttuisi.

Sisarukset ovat ihan hämillään kun pikkusisko vaan makaa sohvalla. Tähän ei meistä kukaan ole oikein tottunut.. :(

 Sain H:lta punaisen kimonon synttärilahjaksi ja se tuo kivasti piristystä saikkupäivään. Kohta levitetään iso patja olohuoneeseen ja kömmitään sinne koko sakki toipumaan. Tällaisessa hetkessä aika jotenkin pysähtyy toviksi. Siinä on myös hyvät puolensa. Nyt vietellään vähän toisenlaista syntymäpäivää mutta se on ihan ok, sillä tämä saa silmät taas auki sille kaikesta tärkeimmälle.

Seuraavaksi kokkaillaan bataatti-inkiväärisosekeittoa ja toivotaan, että se veisi tylsän pöpön mennessään. Olemme koko jengi ihastuneet Vaianaan ja luulenpa että se pelastaa meidän tämänkin illan.

Niin että sellaista tänään. Tämä ei ollut se postaus, jota olen jo tovin suunnitellut kirjoittavani ja josta mun oli tarkoitus tänään kirjoitella - sen aika tulee ehkä sitten seuraavaksi.

Nyt peukut pystyyn että paranemme tästä taudista nopeasti ja pääsemme halimaan mummin ennen sairaalaan menoa. Kaikinpuolin harmilliseen ajankohtaan saapui tämä kevätpöpönen. 

Aurinkoista viikkoa taasen kaikille ja yrittäkää te pysytellä terveenä!

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Voi ei, toivottavasti tauti olisi hyvinkin lyhytaikainen, pidetään peukkuja <3
    Meillä Vaianaan tutustuttiin neitosen tanssiharrastuksen kautta: piti elokuva katsoa, kun laulua laulettiin ja tanssittiin. Ja nyt Vaiana on ihan ykkönen (niin että piti metsästää neitoselle Vaiana-nukkekin :) )

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook