Lapsen elämä.

Se on vaan joskus niin täydellisen ihanaa. Tänä-iltana ainakin tunsin vahvasti niin kun omat naperot kömpivät kylvyn jälkeen, masut täynnä iltapalaa, nukkumaan lämpöisen peiton alle sateen ropistessa peltikattoon. Uni tavoitti tyypit hetkessä.

"Keinutaan, keinutaan.." , lauleli Piippis omassa ammeessaan pienemmille sisaruksilleen.

Ilta oli rauhallinen ja helppo myös mulle. Kylpyhetken onnelliset kikatukset, sekä ilon kiljahdukset tuntuvat kaikuvan talon seinien sisällä, vaikka pienet ihmiset ovat nukkuneetkin jo tovin. Näissä hetkissä sitä tuntee onnistuneensa.  Näitä hetkiä tarvitaan, ja nyt voi hyvillä mielin itsekin kömpiä peiton alle kuuntelemaan sadetta. Nämä tällaiset illat eivät ole itsestäänselvyys meidän elämäntilanteessamme. Moni äiti ja isi varmasti tietää mitä tarkoitan? ;)

Aamulla puheterapeutti tulee kotikäynnille, ja sitten hipsitäänkin pikkuhiljaa viikonlopun viettoon.

Pahoittelen mobiilissa väärinpäin kääntyviä pystykuvia. Tilanne on huomattu, ja sitä selvitellään. Asia korjaantunee pian.

Viikonloppuna tarvitsen muuten teidän lukijoiden apua eräässä keississä. Palailkaahan kurkkimaan lauantaina.

Mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille!