Useat jo pidemmän aikaa blogini parissa viihtyneet lukijat ovatkin varmasti huomanneet minun rakastavan juhlien järjestämistä - teenhän sitä tasaisin väliajoin. Jos lasten synttärikemuja ei nyt lasketa, on tapoihini kuulunut järjestää ainakin yhdet aikuisten juhlat kerran vuoteen, mielellään tietysti kesäisin.

Kaksplus-bileet 2015

Maitokahvimedian 1-vee kekkerit lähestyvät jo kovaa vauhtia ja tänä vuonna päätimmekin poikkeuksellisesti järkätä blogibileet meidän takapihalle! Tämähän on vain ja ainoastaan mieluista minulle ja kovasti jo kemuja täällä järkkäilenkin. Ihan parasta kun saa pikku hiljaa tehdä omaan tahtiinsa - lomaahan tässä vietellään.

Muutama vuosi taakse päin kun vielä bloggasin Kaksplussan portaalissa, lupauduin tarjoamaan takapihamme puutarhakemujen pitopaikaksi. Yhdessä tietenkin muiden bloggaajatovereiden kanssa järkättiin juhlat ja lopputulos oli erittäin ikimuistoinen sekä onnistunut. Oi niitä aikoja!

Jotain yhtäläisyyksiä edellisten kemutusten kanssa näissä tulevissa lauantain pirskeissäkin tulee olemaan, mutta vielä en kuitenkaan liikaa paljasta. Pääsette mukaan juhlatunnelmiin instagramissa ja tietysti muutaman päivän viiveellä myös täällä blogin puolella.

Koskakohan uskaltaisin järkätä ihan omat bileet mun blogini uskollisille seuraajille, tulisikohan kukaan? ;)

No mutta, järkkäilyt sujuvat leppoisasti siis. Eilen laitoin Kauppahalli24:lle  sapuskatilauksen netissä ja tänään kävimme hakemassa juhlajuomat. On suuri kunnia päästä tarjoilemaan juhlavieraille mm.Tuusulalaisen Maku Brewingin oluita. Mulle henkilökohtaisesti on tosi tärkeää päästä solmimaan näitä sponsorointiyhteistöitä lähiseudun yritysten kanssa ja siksi ilostuin tästä diilistä kovasti.

 Ajatuksenani oli nyt todella panostaa tuohon meidän pihaan ja värkkäillä sinne pieniä suloisia yksityiskohtia niin paljon, kun oma mielikuvitukseni (sekä vähän Pinterest) minulle pystyy tarjoamaan .

Vaikka tämä kaikki menee mulle ihan terapiasta tässä elämäntilanteessa, stoppaamme järkkäilyt perjantaina kuitenkin hetkeksi ja suuntaamme auton keulan kohti Puuhamaan erityislasten päivää. Pikkuväki odotteleekin jo tosi kovasti sekä tuota saapuvaa reissua että myös rakkaan Ryti-koiran paluuta hoitoviikoille. Päiviä karvakaverin saapumiselle on jo tovi laskeskeltu ja torstai-aamuna tuo odotus sitten palkitaan. Ihanaa!


Toissapäivänä käytiin pelailemassa vähän futista lähikentällä. Myös pienin on nyt hurahtanut lajiin mutta me Piippiksen kanssa keskityimme edelleen vain kannustushuutoihin kentän laidalla.

 
 Eilen käytiin myös Jumbossa ostamassa kahdelle nuorimmaiselle hurahtaneelle futiksen maajoukkuepaidat. Tyttö valitsi Espanjan- ja poika Brasilian.. Piippis ei halunnut pelipaitaa vaan Piippis halusi "ranskalalaiset" Burger Kingistä. Ranskalalaiset haettiin, pizzat syötiin ja kaikki olimme tyytyväisiä autolla kotiin kurvatessamme.

Eipä mulla tänään kummempia. Palaillaan loppuviikosta taasen uusien kuulumisten parissa. Ihanaa kun sataa vettä! Olen potenut 2 päivää poikkeuksellisen voimakkaasta hengenahdistuksesta ja jouduin 10 vuoden tauon jälkeen tarttumaan Ventoline-suihkeeseenkin. Tänään jo pohdin, että pitääköhän mun käydä lääkärissä tutkituttamassa keuhkot ettei mitään pahempaa ole, mutta odotellaan nyt vielä tovi josko tuo sade puhdistaisi ilmaa ja sitä kautta myös mun oireitani.

Muilla tällaista?

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

"Onnellinen tuleva ekaluokkalainen vapautui kesälaitumille ❤️ Pikkusiskoa keljutti kun joutui odottelemaan luvattua pehmistä tovin,eikä siitä syystä suostunut kuvaan😘

Saanko kesäloman kunniaksi fiilistellä vähän? Olen itkenyt silmäni punaisiksi - mutta vain ja ainoastaan onnesta. Oli sydänlämpöistä seurata kevätjuhlassa sitä, miten lapset suhtautuivat toisiinsa. Lavalla nähtiin normiluokkien lisäksi erityisluokkalaisia (kehitys-ja liikuntavammaisia), mutta yht'ainuttakaan tirskahdusta tai kuiskuttelua en yleisön seasta havainnut. Nämä lapset ovat toisillensa täysin normaaleja ja uniikkeja jokainen omana itsenään. "Tule ja ole sellaisena kuin olet", on koulun motto ja sitä todella toteutetaan ❤️

Kiinnitin huomioni tähän, koska pari päivää sitten naapurin tytöt kuiskuttelivat toisillensa ja tirskuivat meidän neidille, joka tutki onnessaan pihapuumme muurahaisia. Piippis ei välittänyt, mutta minä otin siipeeni.

Lapselle on etuoikeus kun saa kasvaa erityisyyden parissa ja meidän erityislapsillemme on etuoikeus, kun saavat käydä kouluansa suvaitsevassa ympäristössä. Olen onnellinen siitä 💕 Kasvattavat toisiaan, ihanat.

Mahtavaa alkanutta kesälomaa kaikille ☀️"

Kirjoittelin eilen pikaisesti tuollaisen terapeuttisen päivityksen facebookiin ja ajattelin nyt jakaa sen vielä tänne blogiinkin. Ei tämä erityislapsen äitiys minullekaan aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja nyt kun lapset kasvavat, astuu kuvioihin mukaan hieman toisenlaiset murheet. Asiaa ei helpota se, että olen tooosi tosi herkkis näiden asioiden äärellä. Jokainen äiti haluaa että niitä maailmasta rakkaimpia kohdeltaisiin kunnioittavasti ja kyllähän se sattuu kun tajuaa, että näin ei aina ole.


 Haluaisin esittää pienen toivomuksen tähän väliin. Toivoisin, että mahdollisimman moni isi ja äiti ottaisi aiheen puheeksi lastensa kanssa. Ymmärrän täysin sen, että välttämättä tällaiset asiat eivät edes käy hektisessä arjessa mielen vieressäkään ennen kun tilanne osuu ensimmäistä kertaa kohdalle. Koen kuitenkin, että minä erityislapsen äitinä olen oikeutettu jakamaan näitä tuntemuksiani sekä kokemuksiani - avatakseni silmiä ja parantaakseni omalta osaltani erityislasten sekä vammaisten asemaa. Kenellekään ei saa tirskua vaikka näyttäisikin "hassulta" tai käyttäytyisi poikkeuksellisesti. Lapset ovat luonnostaan tietenkin uteliaita mutta meidän vanhempien tehtävä on opettaa hyvät käytöstavat - tuijottaminen kun on tosi epäkohteliasta nauramisesta puhumattakaan. Olen joskus sanonutkin että kyllä meitä tuijottaa saa ja niin tavallaan ajattelen edelleenkin, mutta tuijottaa voi monella eri tavalla. Kuiskuttelua ja tirskumista emme mekään halua vastaanottaa.

Jos vain mahdollista, kannattaa lapset tutustuttaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erityisyyteen ja kehitys-/liikuntavammaisiin lapsiin. Nämä kohtaamiset kasvattavat sekä erityislapsia että normaalisti kehittyviä lapsia valtavasti.

<3

No mutta, ihana helteinen kesäloma on nyt alkanut meidän eskarilaisellakin ja oikeastaan vasta tänään tämä asia konkretisoitui myös meille vanhemmille. Huomenna aamulla ei tarvitse kenenkään lähteä minnekään, vaan saamme nukkua niin pitkään kuin huvittaa ja heräillä rauhassa uuteen kesäpäivään.

Juurihan minä facebookin vertaisryhmään kirjoitin elämänmullistuksestamme ja esittelin vertaisille uuden "heimolaisen" ! Nyt se "uutukainen" seisoo edessämme eskaritodistus kädessään, valmiina kesän viettoon. Hänellä on kaksi ihanaa sisarusta ja pikkusiskonsa oppi kuluneella viikolla ajamaan ilman apupyöriä. Leikit ovat yhteiset. Kinataan ja rakastetaan täysillä.

Meillä on samanlaiset mekot ja kaikki on hyvin. Elämä on kyllä yksi ihmeellinen yllätys.


Kevätjuhla oli tunteikas ja koululta suuntasimme torikahvilaan jätskille sekä vohvelille. Puistossakin pyörähdettiin ja sen jälkeen käytiin kaupassa ostamassa herkut ipanoille, jotka pääsivät kesäloman alun kunniaksi mummin ja papan luokse yökylään. Mummilla alkaa huomenna muutaman viikon pituinen kantasolujen palautus ja tästäkin syystä halusivat nyt puolin sekä toisin viettää aikaa yhdessä.


Meidän kesiemme kohokohtiin kuuluu ensimmäisten herneiden popsiminen. Suomalaisia ei vielä ole tarjolla, joten uskaltauduimme ostamaan litran saksalaisia lajitovereitaan.

"Hyviä herneitä, kyllä nyt kelpaa!"

huikkasi pienin onnessaan.

Myös Piippikselle herneet on suuri nautinto. Sitä kautta meille vanhemmillekin, sillä neitokainen ei juurikaan mitään vihreää kurkustaan alas suostu pistämään. Tätä näkyä on ilo katsella ja joka kesän alussa toivon, että herneet vielä tänäkin vuonna uppoavat.




Tänään lähikaupan pihassa oli pomppulinna ja tietenkin lapset halusivat päästä paikanpäälle hyppimään. Aamupäivän uintien jälkeen lähdimmekin kävelemään kaupalle ja hetken aikaa vietimme lämpöistä sunnuntaipäivää näissä tunnelmissa.

On tämä niin ihanaa aikaa että ei oo tosikaan! Minun kesäni on täydellinen kuitenkin vasta sinä päivänä, kun oma äiti kotiutuu sairaalasta ja kantasoluhoito on onnistuneesti takana päin. Onneksi on whatsapp.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Ja mahtavaa alkanutta kesälomaa koulutyönsä päättäneille!

Kun katson omia vanhempiani, en voi kuin ihailla heidän rakkautensa lujuutta ja sitä kuinka söpöjä yhdessä ovat!

47 avioliittovuotta pitää sisällänsä lukuisia asioita sekä tapahtumia, jotka ovat juurruttaneet nämä kaksi sielunkumppania lujasti yhdeksi. Ovat 9 kertaa saaneet tavata uuden pienen lapsenlapsensa ja rakastaneet jokaista ensitapaamisesta asti - sydämiensä pohjasta. Rakentaneet yhdessä kolme kotia, ja niistä jokaisessa on ollut koko perheen hyvä olla sekä elää. Antaneet kaikkensa kolmelle yhteiselle ipanalle ja pitäneet äärettömän hyvää huolta. Koti on aina ollut turvallinen ja rakkauden täyttämä.

Kun elämässä kohtaa läheisen vakavan sairauden, on se aina kova paikka. Tämä tehokaksikko ei myöskään ole siltä elämässään välttynyt, mutta jaksavat kumpikin "sairastaa" toisen rinnalla ja antaa kaiken rakkautensa sekä tukensa. Hymy ja huumori ei hyydy, vaikka totisia paikkoja matkan varrelle on mahtunutkin.

En usko että pitkään ja hyvään avioliittoon olisi olemassa mitään tiettyä kaavaa. Toiset ihmiset vaan ovat toisillensa täydellisen oikeita, ja se takaa rakkauden kestävyydelle sekä liiton toimivuudelle tukevan pohjan.

Nuo kaksi ihmislasta tuossa kuvassa ovat olleet 47 vuotta toisillensa juuri sellaiset - niin oikeat!
 .

 47 kertaa onnea rakkaat äiti ja isi hääpäivän johdosta! 

<3

Kulunut viikko on ollut sopivan huoleton. Huolettomuudesta huolimatta olemme tehneet ja kokeneet paljon. Koska on kesä, on helppo tehdä ex tempore päätöksiä, heittää kengät jalkaan ja lähteä ulos aurinkoon kohti kivoja elämyksiä. Hypätä vaikkapa bussiin ja tehdä reissu Tuusulaan lasten isovanhempien luokse.

Uskaltauduin ipanoiden kanssa hetkeksi kaupunkiin, kun saimme kunnian päästä Samasta padasta 2-kirjan kuvauksiin ja nyt sen tosiaan saan täälläkin paljastaa - Samasta padasta saa jatko-osansa ja siitä tulee jälleen kerran huikean hieno!

Olen tuhannen ylpeä ystävästäni, joka on päässyt toteuttamaan unelmansa ja onnistunut siinä täydellisesti. Samalla olen ylpeä näistä pienistä rakkaista, jotka todella ottivat asiakseen ja hoitivat oman osansa reippaasti ja sydämellä. Oli ilo seurata vierestä sitä riemua sekä heittäytymistä.

Kiitos O tästä mahdollisuudesta ja rutkasti onnea tulevaan! 

<3

Piipahdimme perjantaina Häklin montulla uimassa ja vaikka vesi oli vielä hieman viileää, ottivat ipanat ilon irti täysillä tässäkin hetkessä. 

 

Lauantaina laitoin viestiä kummikoiramme Rytin omistajalle ja kerroin koko perheen isosta ikävästä. Sunnuntaina saimme kutsun Vuosaareen ja sen kummempia empimättä lastasimme autoon rattaat sekä muut kesäkamppeet ja kurvasimme kohti itäistä Helsinkiä. 

Ihan oikeasti wau mitkä maisemat meitä siellä odottivatkaan! Tämä tuli mulle totaalisena yllätyksenä. Super upeat ulkoilumaastot merenrannassa ja sileä hiekka pienten ihmisten jalkapohjissa. Aurinkoinen rantabulevardi jätskikiskoineen ja ravintoloineen! Tällaiselle landejengille kokemus lähenteli jo pienen etelänmatkan ulottuvuuksia.

Uitimme Rytiä rannassa ja fiilistelimme haukun kesäiloa. 

Vähän poseerattiinkin välissä.

Joutsenpariskuntakin bongattiin matkan varrelta. Todella eksoottinen kokemus tämäkin meidän köörille :D

Ja siis tämä. Tämähän oli ihan parasta pienten mielestä. Ainutlaatuinen kokemus sileästä rantahiekasta - me kun emme vielä olla juurikaan tällaisesta päästy nautiskelemaan.

Pehmikset rannalla oli parasta. Jopa Piippis, joka on vannoutunut Puffet-fani, tokaisi onnessaan : "Nam, tää on hyvää!".

Pöytänumero helteisellä ravintolan terassilla tiivisti päivän fiilikset sekä onnistumisen aika kivasti. 

On maailman ihaninta huomata, että tässäkin iässä sitä saattaa  vielä yhtäkkiä yllättäen löytää ja rakentaa uudenlaisen ystävyyssuhteen, joka selkeästi on tullut jäädäkseen. Kiitos rakas U että kutsuit meidät kotikonnuillesi ja saimme viettää ihan huikean kivan kesäpäivän sekä sinun että karvaisen rakkaan ystävämme suloisessa seurassa. Muutamassa kuukaudessa meidän perhe on laajentunut näemmä Vuosaareen asti. Se on ihanaa.

 

Sunnuntaina juhlimme läheisten ja ystävien parissa hieman etukäteen murusen syntymäpäiviä, mutta maanantaina olimme ihan vain oman perheen kesken ja touhuttiin kivoja kesäisiä juttuja. Aamulla isi ja Pirpana lähtivät ajelemaan silmälääkäriin Helsinkiin ja "tuomio" tarkastuksessa oli mieluinen - ei aihetta silmälasien uusimiselle. Nyt on jatkossa vaan tosi tärkeää, että mimmillä pidetään laseja lähestulkoon taukoamatta, jotta tuo näkö ei pääsisikään enää huonontumaan. Melkoiset pullonpohjathan nuo kakkulat jo ovatkin.

Vielä eilenkin tystyn pupillit olivat laajentuneet lekurin laittamien silmätippojen ansiosta, mutta illalla tilanne alkoi jo palautumaan normaaliksi. Aikamoista tököttiä!

No mutta, palataan hetkeksi maanantaisen juhlapäivän tunnelmiin.

Olen melkein koko ikäni asustellut tässä Keravan nuorisovankilan lähituntumassa, mutta koskaan en ole piipahtanut paikanpäällä. Siellähän on mitä ihanin puutarhamyymälä kaneineen, lampaineen, mehiläispesineen sekä kanoineen ja niinpä päätimmekin toissapäivänä lähteä tutustumaan kohteeseen.

Onneksi menimme, sillä lapset olivat aivan haltioissaan! Myös äiti löysi uuden potentiaalisen paikan, jossa törsätä perjantaina tilille putkahtavia pennosiansa. 

Piippis olis viettänyt koko loppupäivän söpöjä pupuja syöttäen, mutta meidän vanhempien oli pakko stopata toiminta pitkäkorvaisten otusten hyvinvointia silmälläpitäen.

Lapset ihastuivat näihin pupusiin totaalisesti ja haluaisivat kotiinkin sellaisen. Vankilalta saa ostaa angora- sekä lyhytkarvaisia malleja kahdenkymmenen euron hintaan ja mulla on tässä nyt jonkin sortin väsytystaistelu meneillään H:n kanssa.

Kukko ja muutama kananenkin löydettiin yhden kasvihuoneen  uumenista. Lähtivät karkuun meidän jengiä. Kumma kyllä ;)

Vankilalta suunnattiin Tuusulan suuntaan ja löysimme itsemme Krapin Mankeliaitan terassilta istuskelemasta. Krapin tilahan on paikka, jossa me H:n kanssa olemme paljon lapsuudessa viettäneet aikaamme ja halusimme nyt omammekin sinne viedä juhlapäivän kunniaksi. Piippis sai valita listalta mitä tahansa syötävää vain, ja valitsi sitten pelkät ranskalaiset. Myyjäneitiä nauratti kun tyttö ilmoitti topakasti tiskin takaa että "Ja sitten keppuppia kant!".

Krapilta kurvasimme W:n futistreeneihin ja piipahdimme vielä puistossakin päivän päätteeksi. Oli kertakaikkiaan ihana päivä ja tällaisia tilaammekin lisää tuleviin aurinkoisiin hetkiin. 

Tänään lähden kolmikon kanssa Kruunuhakaan kuvauksiin ja vielä toistaiseksi joudun pitämään salassa sen, mitä luvassa on. Sen voin kertoa, että jotain ihan huippukivaa. 

Ja arvatkaapas mitä? Minä sain eilen virallisesti työharjoitteluni päätökseen kiitettävin arvosanoin. Tällä kertaa itselleni niin silmiäavaava ja tärkeä harkka ei olisi paremmin voinut mennä ja minun panokseeni oltiin täydellisen tyytyväisiä myös harjoittelupaikalla. Se tuntuu niin hyvältä. 

Ihana kesä. Se jatkukoon pitkään. 

Aurinkoisia päiviä sinne ruudun toisellekin puolelle kaikille!