47 palasta

Kesäiltojen ilot

12.48

Koska ostimme nykyisen kotimme siskoltani, löytyy varastomme uumenista jos jonkinlaisia kaupanpäällisiä ja sepäs onkin vallan mukavaa.

Eilen löysimme jo vuosia (sekä viriilin Lapinkoiran hampaat) nähneen Mölkyn ja sitä intouduimme illalla sitten pelailemaan, kun lapset olivat nukahtaneet yöunillensa. Innostuimme pitkän tauon jälkeen lajista niin, että nyt suunnitteilla onkin järkätä kavereiden kesken leikkimielinen turnaus omalla kotipihalla. Katsotaan saammeko aikaiseksi..

Voitin ensimmäisen pelin, mutta H tasoitti seuraavalla. Kahden pelin jälkeen olikin sitten hyvä jatkaa sopuisasti unten maille.

Tää kesä. Se tekee just nyt vaan niin onnelliseksi. Jatkukoon se vielä piiiitkään!

Lauantaina meidän ihanainen kuopuksemme täyttää 2-vuotta ja tajusimmekin, että nyt jos koska kannattaa pakata autoon tarvittavat matkakamppeet ja reissata Naantaliin Muumimaailmaan, kun yksi meistä pääsee vielä ilmaiseksi. Huomenna siis vihdoin ja viimein edessä tuo kauan odotettu road trippi!

Jännittävää!

Yleinen

Juhannus ilman etukäteen tehtyjä suunnitelmia

18.35

Meidän perhe ei vielä tänäkään vuonna uskaltautunut vilvoittavien vetten äärelle juhannusta viettämään, joten päädyimme jäämään kotiin juhlapyhien ajaksi. Olenpas muuten hyvin iloinen että sellainen päätös tehtiin, sillä lähiympäristöllä olikin yllättävän paljon juhannusaktiviteettejä tarjota meidän köörille. Aloitetaanpas vaikkapa tästä Varpulan luomutilasta, jossa piipahdettiin juhannusaattona vähän Polkaa poimimassa.

Maria Kotitalouskriisi-blogista oli myös eilen käynyt tuolla samaisella tilalla, ja tänään hän julkaisi tosi kattavan postauksen paikasta. En siis itse nyt enää lähde tarkemmin tilasta kertomaan, mutta käykää tsekkaamassa Marian postaus Varpulan tilasta. Tämä paikka kyllä ansaitsee huomionsa!

Sen verran nyt kuitenkin kerron, että tilan emäntä teki lähtemättömän vaikutuksen koko meidän perheeseen. Sangen poikkeuksellista sydämellisyyttä löytyi hänestä ja tilalla vallitsikin hyvin seesteinen, sekä kaunis juhannustunnelma. Lapset viihtyivät lasten omassa leikkiaitassa, mutta myös mansikanpoiminta sujui hienosti jokaiselta kolmelta. Aluksi stressasin ympärillä pörräävistä mehiläisistä, mutta loppujenlopuksi niihin ei tullut kiinnitettyä enää minkäänsortin huomiota. Heitä kun kiinnostivat vain mansikan kukat ja osoittautuivat näinollen hyvin lempeiksi kavereiksi.

Kanat sekä lampaat olivat kiva bonus maalaismaisemassa. Normaalisti ruskeita munia muniva kana oli juhannusaaton aamuna päättänyt munia yhden vaaleansinisen juhlamunan :)

Toinen erityinen seikka tuossa paikassa oli tilan päärakennus, joka on rakennettu Lapuan vanhan kirkon hirsistä. Sen kirkon, jossa mun vanhempani ovat aikanaan saaneet toisensa.

Tuntuipas hienolta tajuta, että tällainen paikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä meidän kodista. Parin viikon päästä tehdäänkin siis toinen reissu tilalle ja haetaan talven marjat pakkaseen.

"Sinä olet sellainen keiju-tyttö" sanoi emäntä Piippikselle ja halasi lapset lähdön hetkellä. Juhannustunnelma oli läsnä.

Käytiin ennen kotiin saapumista vielä moikkaamassa pappaa sairaalassa, ja sieltä kurvattiin kotiin grillailemaan. Toivottavasti alkava viikko tuo papan takaisin kotiin mummin luokse. Sitten kesä on täydellinen meille.

Loppuilta hurahti saunoessa ja terassilla kesäiltaa istuskellessa.

Juhannuspäivää vietettiin helteisessä Korkeasaaressa mummun sekä ukin seurassa. Ensimmäistä kertaa saaren eläimet oikeasti jaksoivat kiinnostaa tätä meidän lapsikatrasta. Viihdyimme kaikki tosi mainiosti ja vaikka moni muukin oli päätynyt viettämään päiväänsä eläintarhaan, ei ihmistungosta ollut oikeastaan muualla kuin kissalaaksossa.

Nää otsot ovat mun henk.koht suosikit. Piippis esitteli itsensä kumpaisellekin nallelle, heidän tullessa aidan lähelle.

"Hei kaahu, olen Jaija!"

Aloimmekin vähän suunnittelemaan hieman pidempää kesäreissua Kuusamon suurpetokeskukseen. Olisi aivan mahtavaa tavata Juuso ja Sulo livenä. Automatka vaan mietityttää..

Nyt kyllä täytyy ihan rehellisesti sanoa, että tällä kertaa juhannuksen vietto "fiilispohjalta" toimi sangen mainiosti! Ei etukäteen tehtyjä suunnitelmia, mutta silti paljon kivoja kokemuksia vuorokauden sisään.

Ja hei, olenhan jo muistanut mainita, että meidän perheellä alkoi juuri kesäloma? ;) Näitä kivoja juttuja siis luvassa lisää roppakaupalla lähiviikkojen aikana.

Listataanpas tämän postauksen alle edullisia, mielellään jopa ilmaisia kesäaktiviteettejä Etelä- ja Keski-Suomen alueella. Meitä ainakin kiinnostaa!

Mahtavaa keskikesän jatkoa kaikille!

Kohtaamisia

0.17

Viime päivien aikana moni on varmasti törmännyt netissä tarinaan äidistä, joka sai kahvilassa tuntemattomalta mieshenkilöltä kaunista palautetta tyttärestänsä. Liikutuin itsekin tuota artikkelia lukiessani, sillä tämän kyseisen vertaisäidin tuntemukset ovat myös mulle hyvinkin tuttuja.

Varsinkin iäkkäämmät ihmiset usein ihastelevat lapsia kaupassa, ja monelle äidille oman lapsen saama positiivinen huomio vaikkapa kassajonossa lienee tuttu juttu. Näin myös meille on. Piippiksen kohdalla tällaiset onnelliset kohtaamiset kuitenkin tuntuvat jossain vähän syvemmällä sydämen sopukoissa– ihan rehellisesti. Jokainen varmasti ymmärtää mitä tarkoitan.

Ikimuistoisimmat hetket ovat tapahtuneet niinkin arkisessa ympäristössä, kun lähiseudun Prisma-keskuksissa. Tuntemattomat ihmiset ovat hymyillen tulleet kertomaan meille kuinka omassa lähipiirissä on myös extrakromosomilla varustettu, tärkeä ihminen. Pirpana on muutaman kerran saanut niin kaunista palautetta meille entuudestaan tuntemattomilta ihmisiltä, että olemme kyyneleet silmäkulmassa pakanneet ostoksia autoon ja kurvanneet kotiin muistelemaan vielä pitkäksi aikaa. Mieleen on jäänyt myös eräs iäkäs naishenkilö joka tuli meille juttelemaan ja lapsillemme lepertelemään, mutta ei sanallakaan tarttunut downin syndrooma-teemaan suoraan. Hän nimesi Piippiksen "Auringoksi", ja jutusteli muuten siinä sitten meille niitänäitä.

Jokainen hymy tai vaikkapa hyväntuulinen katse jonka Pirpana saa, on meille vanhemmille kovin tärkeä ja merkityksellinen. Tunnen syvää kunnioitusta sellaista henkilöä kohtaan, joka osaa kohdata meidän neidin yhtä tasavertaisena kuin kaikki muutkin lapset ovat. Viiden vuoden aikana olemmekin onneksemme saaneet huomata, että sellaisia ihmisiä on hurjan paljon. Se antaa toivoa.

Toisen ihmisen suusta pulpahtavilta sammakoilta mekään emme ole välttyneet. Hyvin usein sellaiset tulee kuitenkin kuitattua tietämättömyyden piikkiin. Tästä ei ole kuin tovi, kun meille eräs entuudestaan tuntematon naishenkilö sanoi, että "Eikö se tunnu pahalta kun tietää, että joudutte hautaamaan oman lapsenne?". Tuo kyseinen kommentti kertoo myös siitä, miten eri tavalla me ihmiset asioihin suhtaudumme. Tuo kun ei ole koskaan ollut meille huolenaihe. Tänä päivänä eliniänodote myös ds-henkilöillä on korkeampi, kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Ja koskaan kun ei voi etukäteen tietää mitä elämä tuo, niin tuntuu aika hullulta edes miettiä noin pitkälle asioita. Me ei vaan osata ja hyvä kai se niin on. Me eletään tässä ja nyt. Rakastetaan isosti.

Artikkelissa äiti kertoo, että tuijottelu sillointällöin häiritsee häntä. Tunnistan tuon tunteen Piippiksen ensimmäisten elinvuosien ajalta, mutta enää en osaa ärsyyntyä juurikaan. Tietysti jos valmiiksi joku asia vaivaa mieltä, saattaa kanssashoppailijan totinen mulkoilu ketuttaa hetken aikaa vähän pidempään kuin normaalisti. Silloin mulkaisen takaisin. Harvoin, mutta joskus kuitenkin.

Annetaan me ihmiset ihastuksemme näkyä ja kuulua, tilanteessa kuin tilanteessa! Se on parasta laatuaan piristämään toisen ihmisen päivää!

Jännitysmomentteja

Jännittävän viikon päätös

22.28

Kuluneen viikon aikana on ollut astetta verran raskaampaa hengittää, kuin mitä aikaisempina viikkoina on ollut. Maailmalla on tapahtunut ikävyyksiä, eikä omassa elämässäkään ole jännityksen paikkoja puuttunut (isäni leikkaus). Kaikki on nyt kuitenkin läheisellä hyvin, ja voimmekin tässä vaiheessa huokaista syvään sekä alkaa pikkuhiljaa odotella saapuvaa juhannusta. Myös H:n kesäloma on alkamassa ja se on aivan parasta.

Tänään kävimme sairaalassa viihdyttämässä rakasta pappaa. Piippis on tosi hyvä siinä hommassa, niinkun näistä utuisista kännykkäkuvista voi ehkä huomatakin. Siinä istui Papan vieressä lauleskellen sekä suloisesti höpötellen. Pappa kysyi leikkisästi, että "Jäätkö tänne papan kanssa?" ja hetkeäkään epäilemättä tyttö vastasi hymyillen "JOO!". Olisi varmasti jäänytkin, jos lupa siihen olisi annettu. Pienin jätettiin hoitoon tämän piipahduksen ajaksi, sillä iso sairaala on vielä jokseenkin hankala miljöö tuon menevän pikkuneidin kanssa.

Aamupäivällä vietettiin myös ihanan serkkupojan 2-vee juhlia, joten hulinaa tästä päivästä ei ole puuttunut. Mikäpä sen mukavampaa tällaisena sadepäivänä!

Olen mietiskellyt paljon blogiasioita viime aikoina. Tulen avaamaan näitä ajatuksia täällä ensi viikolla ihan oman postauksen muodossa.

Ja hei muuten, pysyimme terveenä! Se on super kiva juttu. Toivottavasti myös naapurin poika pysyi :)

Mahtavaa alkavaa juhannusviikkoa kaikille!

Järvenpään vaatepuu

Jaettu vaate on yhteinen ilo

19.01

12507418_1372161989476737_2822219855566330194_n

Asupostaukset ovat suht harvinaisia mun blogissani, mutta aina sillointällöin jopa minä innostun niitä julkaisemaan. Tänään olkoon sellainen päivä, ja ajatuksena mulla olisikin nyt esitellä teille hieman vaatekaappiani. Se on todella iso ja täynnä aarteita. Se sisältää laadukkaita, kotimaisia design-luomuksia eli toisin sanoen se on jokanaisen unelmavaatekaappi.

Tämä mun käytössä oleva vaatekaappi kuuluu myös muutamalle muulle, ja se on tässä tapauksessa erittäin OK! Maksan jäsenyyden puoli vuotta kerrallaan, ja saan hakea joka torstai itselleni tuosta meidän yhteisestä vaatehuoneesta laadukasta puettavaa ylleni. Yleensä piipahdan kahden viikon välein vaihtamassa vaatteet uusiin ja se hetki onkin sitten ihan vain mulle. Muutaman kerran olen PikkuW:n ottanut mukaani, mutta pääsääntöisesti pyrin aina menemään yksin.

Järvenpään Vaatepuusta voi käydä lukemassa lisää täältä. Ja tämä muuten ei ole mikään sovittu blogiyhteistyö, vaan tämä on kaikessa ihanuudessaan niin olennainen osa mun arkeani, että siksi päätin aiheesta kirjoitella ihan oman postauksensa.

Vaatepuun myötä musta on tullut paljon rohkeampi pukeutuja, ja viimeaikoina olen yllättänyt itseni jopa ihan vartavasten etsimästä rekeistä vähän erikoisempaa leikkausta tai materiaalia. Tässäpä yksi syy siihen, miksi olen jäänyt koukkuun. Olen löytänyt itsestäni uusia ulottuvuuksia tämän "harrastuksen" myötä, ja uskallan vaatteiden avulla tuoda esille sitä värikkäämpää sekä rohkeampaa itseäni. Se tekee sangen hyvää itsetunnollekin.

Nämä vaatekappaleet kävin viimeviikolla kotiin hakemassa ja tuo Ivana Helsingin upea viitta toimi loistavasti lauantain navettakemuissa lämmikkeenä. Muutama juhlavieras kävi multa kyselemässäkin, että mistä olen tuon viitan hommannut, ja nyt te lukijatkin sen tiedätte.

Pidin puolenvuoden tauon jäsenyydessäni ja paluu valikoimaltaan uudistuneeseen, sekä tilojaan laajentaneeseen Vaatepuuhun tuntui fantastiselta. Nyt mulla on taas vaatetta juhlaan kuin juhlaan, eikä enää tule osteltua turhia juttuja juuri ollenkaan. Siis sellaisia, joita käytetään vain kerran ja jotka jäävät sitten kaappiin odottelemaan kirppismyyntiä. Iänikuiset rutinat siitä, että "Mulla ei oo mitään päällepantavaa!" ovatkin vaatelainaamon myötä jääneet menneisyyteen. Tämä siis etu myös isännälle – joka muuten on myös ollut vilpittömästi fiiliksissä mun puolestani. Vaikka puolitoistametrinen vain olenkin, niin löydän siitäkin huolimatta helposti itselleni kivoja mekkoja sekä paitoja valikoimista. Aina mun matkaani tarttuu myös joku ihana asuste. Tällä hetkellä ulkoilutan päivittäin näitä Uhana Designin herkullisia sähkönsinisiä korviksia.

Vaatepuun kautta olen saanut tutustua upeiden suomalaisten vaatesuunnittelijoiden luomuksiin, ja esimerkiksi Anne-Mari Pahkalalta olen tilannut ihan omaksikin yhden tunikan valikoimista. Tätä en ollut valmis jakamaan. Halusin sen vain itselleni. Muutama saattaa muistaakin tuon vaatteen .

Anne-Marilta tilasin myös toisen silkkiunelman, jonka myöhemmin vein sitten Järvenpäähän myös muiden Vaatepuulaisten käyttöön. Miksi kauniin vaatteen pitäisi roikkua kaapissa henkarissa, kun sillä olisi mahdollisuus päästä esille muidenkin ihasteltavaksi?

12440410_965864583501633_5680677020242242772_o

Yksi uutukainen mekko Anne-Mari Pahkalalta odottaakin vielä omassa henk.koht vaatekaapissani ystäväni elokuisia hääjuhlia, mutta siitä lisää myöhemmin sitten. Jäsenyyden myötä onkin siis roihahtanut jos jonkinnäköisiä rakkauksia, ja olenkin tätä tietä nyt löytänyt muutamia luottovaatemerkkejä itselleni. Laadukkaita, kauniita sekä ajattomia mekkoja, joista on sekä arkeen että juhlaan.

Vaatelainaamo on rehellisesti yksi siisteimmistä liikeideoista aikoihin! Se on pukeutumisesta kiinnostuneen naisen oma karkkikauppa, sekä hyppäys kiireisen arjen ulkopuolelle hetkeksi.

Aurinkoista viikkoa kaikille.

Pages

Kesäiltojen ilot

Juhannus ilman etukäteen tehtyjä suunnitelmia

Kohtaamisia

Jännittävän viikon päätös

Jaettu vaate on yhteinen ilo

47 Palasta / Agu

Ota yhteyttä

Sivuillani piipahtaneet

Hae tästä blogista

arkisto

Suosituimmat

Facebook

Tunnisteet