No, saatiin tosiaan aika puolentunnin päähän soitosta ja tänään vein pissitestin(jonka nappaaminen purkkiin ei  muuten ollut mikään "small potato") labraan. Lekuri soitti alkuillasta ja sanoi, että paha tulehdus on päällä! Ei muutakun heti apteekkiin kuuria hakemaan ja pikaisesti ekat satsit naamariin. Väkisin. Ei siinä muukaan auttanut. Ennen nukkumaanmenoa annettiin toinen satsi. Se meni alas jo helpommin.

Voin vaan kertoa nyt tässä, että ennenkun tänään silmäni suljen, ristin tiukasti käteni ja toivon, että tuo mun timanttinen tyttö saa helpotuksen tähän viheliäiseen vaivaan ja pian! Ai että minuun ihan sattuu. En mä oo vielä tottunut katsomaan mun omia noin kipiänä!

Onneksi tuo tulehdus todettiin nyt, koska ilman antibiootteja tästä olis saattanut kehkeytyä sairaalareissu parin päivän päästä.

Tällainen se oli vielä päivällä. Ihan nuutunut ja kipuinen:

Tänään olen jälleen kerran saanut hyvän muistutuksen siitä, miksi tämä pöpökammo on niin iskostunut mun takaraivoon, että vältän viemästä lapsiani sellaisiin paikkoihin esimerkiksi kylään, missä on lähiaikoina jotain pöpöä sairasteltu. Vatsatauti esimerkiksi ei meillä ole mikään parin rykäsyn juttu, vaan sitä sairastellaan viikko ja kunto menee tytöllä tosi huonoksi.

Pirpanalle nousi siis tänään alkuillasta kuume. Tyttö nukahti äsken karjuen isänsä syliin ja nyt nukkuu sängyssään.  Pieni potilas on huutanut ja itkenyt inhottavaa oloaan koko illan, ja sitä on tosi kurja katsoa vierestä. Mikään ei auta. Ei edes muumi-keksit. Sain juuri ja juuri lääkkeen annettua, ja nyt pitää vaan toivoa sen tepsivän sekä antavan rakkaalle hyvät yöunet.

Pirpana ei tässä suhteessa ole niinkun "tavis"-lapset. Sairauden puhjetessa, hän kokee asiat paljon isommin ja kommunikaatiovaikeudet aiheuttaa turhautumista, joka ilmenee itkemisenä. Tämä on sellainen asia, jonka kaiken muun ohella haluaisin muiden tietävän erityislapsista ja erkkaperheen elämästä.

Piippis myös yleensä sairastaa useamman päivän, kun vaikkapa me muut. Hän harvoin meistä ensimmäisenä taudin nappaa, mutta kun nappaa niin se kestää. Ja kestää.

Toivon pikaista paranemista tuolle pienelle rakkaalle. En ole vielä karaistunut tarpeeksi. Tämä on vaan aina niin vaikeaa äiskällekkin..

Jännä nähdä, onko tämä sellainen pöppis joka käy meidät kaikki läpi. Jos on, toivottavasti iskee meihin vanhempiin eri aikaan.

Joo niin varmaan iskee..

Eilen sain napattua pari oikein hyvin meidän arkea kuvaavaa otosta näistä meitin lapsukaisista. 

Piippis ja PikkuW ovat nykyään aikamoinen tuhokaksikko, kun sille päälle sattuvat. Luulisi, että allekirjoittanut olisi eilenaamulla hämmästynyt omituisen hiljaista yhteistä toimintaa lastenhuoneessa, mutta ei. Vauva vei kaiken huomioni ja hetkenpäästä asiaa tarkasteltuani tilanne oli tämä. Esikoisen vaatteet oli heitetty lattialle ja tyypit fiilisteli kaapissa onnellisena. Tosi hiljaa.