Edellisessä postauksessa lupasin kirjoitella tuntemuksiani alkaneeseen arkeemme liittyen -  täältäpä niitä nyt sitten satelisi..

Siihen nähden, että jo esikoisen ensimmäisen koulupäivän jälkeen Wilma täyttyi täi- sekä ampiaisvaroituksista ja eskarilaisen viesteihin putkahti vatsatautivaara (sekä ohjeet sen välttämiselle), on olotilani yllättävänkin "Zen". Piippiksen aamun taksikyydit toimivat loistavasti ja tyttö kiipeää joka aamu iloisena sekä reippaana tutun kuskin kyytiin. Kotiinpaluu taksilla onkin jo neidille tuttua puuhaa ja totuttelemista on enää ainoastaan äidillä siihen, ettei liian aikaisin ryntää etupihalle odottelemaan autoa. Ne minuutit kun usein tuntuvat niin kamalan pitkiltä..

Aakkoslaulua kovasti kotona laulellaan ja se on tartutettu myös tiukasti kahteen pienempään sisarukseen. Koulussa on kuulemma kivoja kavereita ja joka päivä siellä tarjoillaan "muussia". Saman vastauksen antoi eskarilainen viime vuonna kun asiaa tiedusteltiin. No okei, silloin tällöin saattoi olla kalakeittoa ;) Humoristi Piippis.

W:n odotettu eskari starttasi tänään ja kaikki oli hurahtanut oikein hienosti. Iloinen jätkä kertoi saaneensa jo kavereita ja kovin kivaa oli ollut ensimmäisenä päivänä. Futista oli pelattu ja kortteja askarreltu. Paljon kuulemma pestiin käsiä mutta se ei haittaa - valistin kyllä heti sen olevan tosi tärkeä asia.

 Hymy oli korvissa kun poitsu tepasteli isin kanssa kotiin iltapäivällä. Tuntuupa vaan kuulkaas niin hyvältä! Aika paljon olen ressannu etukäteen taas..

 Nämä kaksi ihmistä pärjäävät epäilemättä hienosti koulutaipaleella ja ehkä juuri siitä syystä mun olotilani onkin vihdoin ja viimein niin rauhallinen. Täit yritetään pitää loitolla meidän jengistä pajunkuorishampoon avulla (tässä olisikin loistava blogiyhteistyötuote kun on niin tuhottoman tyyris! Heh) ja ampiaisetkin alkavat pikkuhiljaa rauhoittumaan. Vatsataudilta tuskin vältymme, mutta murehditaan sitä sitten kun aika koittaa.

 Pienin saa nyt vuoroviikoin nautiskella aamupäivisin isin kanssa kaksinkeskeisestä laatuajasta ja vuoroviikoin vastaavasti mummin sekä papan seurasta. Mulla on paljon etäpäiviä koulusta ja sekin helpottaa ihan hirmuisesti meidän arkea nyt tässä hetkessä. Voinkin vain ja ainoastaan lämpimästi suositella aikuisopiskelua kaikille siitä kiinnostuneille. Opettajat joustavat ja ymmärtävät hienosti eri elämäntilanteita  - se on ihan mahtavaa!

Opiskeluiden suhteen olen tehnyt suht isojakin päätöksiä. Päätin nimittäin viime yönä sängyssä pyöriessä ja hyöriessä, että valitsen osaamisalakseni parin viikon päästä lapset ja nuoret. Miksi? Koska haluan lähteä tavoittelemaan unelmiani ja uskoa siihen, että pääsen vielä jonakin päivänä lapsivuodeosastolle, lastenosastolle tai vaikkapa lastensuojelun puolelle töihin.  Päiväkodin tätiä minusta tuskin tulee, mutta katsotaan nyt mitä tuleva ihan oikeasti tuo tullessaan.. 

Olen päässyt suht kunnialla tähän pisteeseen elämässäni. Mulla on kolme maailman suloisinta lasta (kaksi koululaista muka jo?!), karvainen kummilapsi Ryti, kiltti ja ihana mies, rutkasti läheisiä ihmisiä ja ystäviä sekä oma koti. Miksi en muka voisi saavuttaa vielä tuota yhtä haavetta ammatinvalintani suhteen? 

Uusi arki verottaa nyt vähän mun yöunista, mutta eiköhän tämä rytmi tästä pikku hiljaa tasaannu kun kesä vaihtuu kunnolla syksyn harmauteen. Jotain hyvää siinäkin.

Ihanaa viikkoa kaikille! Toivottavasti siellä myös on arki lähtenyt kivasti soljumaan eteen päin..

 "Koooska me mennään Hop Loppiin?!"  

Näin raikaa kolmesta suusta joka ikinen kerta, kun ajamme Keravan vesitornin ohi. Ipanat kun sattuvat tietämään sen, että Hop Lop sijaitsee ihan tuon tornin juurella vaikka se ei välttämättä autosta näkyisikään. 

Päätimme H:n kanssa kuluneella viikolla, että kesäloman päättymisen kunniaksi on juuri oikea hetki toteuttaa tämä harras toive ja veimme vuoden odottamisen jälkeen muksut sisäaktiviteettipuistoon leikkimään. Kyllä kannatti!

Me vanhemmatkin saimme ihan tosissaan pyyhkiä hikeä otsalta, kun konttasimme omiemme perässä - toinen toistaan jännittävämpiä reittejä fiilistellen! H toteutti samalla taiteellisia visioitaan ja työsti kivan videonkin meidän hulinoista. Laitan sen tämän postauksen loppuun.

Mun täytyy nyt myöntää rehellisesti että en ole koskaan ollut kovinkaan innostunut näistä lasten aktiviteettipuistoista (syytä tähän en osaa sanoa) , mutta nyt minuakin puraisi Hop Lop- kärpänen ihan tosissaan. Tiistai-iltapäivä oli juurikin oikea ajankohta huvittelulle, eikä liiallista tungosta ollut. Omat lapset alkavat jo olla sen verran isoja, että uskalsimme päästää heidät hetkeksi keskenäänkin kiipeilemään. Kahvilasta on suora näkyvyys yläilmoihin, ja pystyimme kivasti seuraamaan missä oma kolmikkomme matkaa.

 Oli ihan hurjan kivaa! Annoin suostumukseni, että seuraavaa kertaa ei tarvitse vuotta odottaa. 

Arki on alkanut ja siihen liittyvistä tunnelmista tulen kirjoittelemaan erikseen pian. Palataan videon myötä nyt vielä hetkeksi kesäloman viimeisten päivien iloisiin tunnelmiin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

6 vuotta sitten, puolenpäivän jälkeen, tuli minusta pontevan ja jäntevän nelikiloisen poikavauvan äiti. Yhteinen alkumme oli hieman pulmallinen, mutta kunhan taistelin itseni valppaaksi leikkaus numero kakkosen ja muutaman plasmapussin jälkeen, olet sinä rakas W siitä lähtien ollut tiukasti kiinni minussa ja minä olen ollut tiukasti kiinni sinussa. Olit ensimmäisestä miehekkäästä rääkäisystäsi asti hyvin reipas sekä hyvinvoiva hurmuri, ja selvisit oikein hienosti syntymäsi jälkeisen yön kätilöiden hellässä hoivassa äidin mureheista huolimatta. Seuraava päivä toi sinut kainalooni ja ryhdyitkin läsnäolosi myötä parantamaan äitiäsi tohinalla.

Tämä syntymäpäivä ei poikkea edellisistä - olet totta vie ansainnut muutaman sanasen hieman herkistyneeltä äitimammaltasi.

Minkälainen sinä, rakas poikani mun, olet nyt kuusivuotiaana? Sarjakuvien naamarihemmot viittoineen ovat vaihtuneet futismaailman tosielämän supersankareihin. Sulla on hallussa lukuisten idoleittesi vakiotuuletukset ja kun katson eläytymistäsi kentällä, voisin vaikka lyödä vetoa että tulet menestymään teatterimaailmassa. Olet super taitava tuulettelija ja keksit päivittäin uusia ikiomia sellaisia. Joskus nauran ihan kippurassa sulle, koska olet vaan niin kertakaikkisen ihana tässä kaikessa futisfiilistelyssäsi (jota ohi hurahtaneet MM-kisat eivät luonnollisesti lieventäneet). "Messi sitä, Ronaldo tätä!". Futiskorttiesi saldo kansiossa kasvaa nopeatempoisesti - sinä keräät ja äiti laittaa oikealle paikalle muovitaskuihin.

Sulla on meidän korttelissa jo reilu kourallinen hyviä kavereita - sekä ikätovereita että myös vuosia  vanhempiakin. Odottavat usein sinua jo etupihalla, kun kikkurat takussa nouset sängystä ja heräilet uuteen päivään. Se on todella ihanaa ja se kertoo sinusta sekä luonteestasi mielestäni paljon. Olet tykätty kaveri ja kaverit yhtälailla ovat sinulle tällä hetkellä puolet maailmastasi. Päivittäin istut pleikkarisi äärellä jonkun naapurin poitsun kanssa ja pelaat Fifaa. Isommat pojat kantavat maalit kotimme edessä olevalle pihatielle ja potkitte hiukset hiestä märkänä tuntitolkulla jalkapalloa. Iloinen meininki raikuu kotoseinien sisäpuolelle asti ja tartuttaa hyvän mielen jokaiseen läsnäolevaan.. 

Joskus karkaat naapuriin ystäväsi luokse mutta en enää osaa huolestua, sillä tiedän tasan tarkkaan missä sä olet kun sua ei näy. Nykyään pikkusiskosikin osaa jo seurata perässä sinne naapuriin mutta eipä se haittaa, sillä sinä olet hyvin luotettava isoveli (ja pikkuveli myös) . Pidät huolta elämäsi tytöistä meidän vanhempien ohella.

 Eilen jännitit, että mahtaakohan sun ylähammas irrota syntymäpäivänä? Se on jo toisesta reunasta irti eli voi hyvinkin olla, että myös hammaskeiju saapuu syntymäpäiväsi juhlan jälkeiseen yöhön. Muistat eri hyvin, että edellisellä kerralla hän toi tyynyn alle kahden euron kolikon ja että sillä saa aika monta Muumi-tikkaria.

Ensi viikolla sinä aloitat eskarin. Se on hyvin hämmentävää äidin mielestä, mutta äiti on samalla myös erittäin onnellinen sinun puolestasi. Odotat kovasti jo kouluun pääsyä ja kun kävimme tutustumassa alkukesästä, eskarin tädit kertoivat sinun saaneen jo monta ystävää tulevasta ryhmästäsi. En epäile hetkeäkään ettetkö selviäisi tulevasta vuodesta! Se tulee olemaan sinulle muruseni hyvin jännittävä ja rikastuttava ajanjakso elämässäsi . Sitä on ilo päästä vierestä seuraamaan.

On paljon asioita, jotka eivät ole vuosien varrella muuttuneet. Olet edelleen hyvin kiltti, toiset huomioon ottava, välittävä, kaikkiruokainen, vaaleahiuksinen, rakastava, herkkä ja rehellinen. Sinussa on sopivasti pienen pojan luonnetta, mutta kiltteys nousee melkeinpä jokahetkessä kaikista vahvimmin esiin persoonassasi. 

Rakastatte siskojen kanssa katsoa äidin youtube-kanavalta vanhoja kotivideoita, ja siksi haluankin jakaa tämän yhden rakkaan (ja valitettavan rakeisen) klipin juurikin tässä hetkessä. Se nimittäin kuvastaa vallan hyvin sitä luonnetta, joka tekee sinusta sinut. Tuo taustalla loistava hymy ei ole hyytynyt kuuden vuoden aikana ja sama pilke silmäkulmassa on säilynyt ennallaan. Voi rakkaat ihanat!

Ja niin, edelleen rupattelet naapurin miesten kanssa joutessasi. Heität small talkia yhtä taitavasti kuin viimekin kesänä. Tätä taitoa et kyllä äidiltäsi ole perinyt. Tiedät sangen hyvin sen, että naapurissa asuu "Astonvillan miehiä" ja kerrot sen myös muille pihapiirin aikuisille.

Ootsä vaan aikamoinen pieni suuri mies. 

Me ollaan isin kanssa niin todella ylpeitä sinusta ja siskoillesi sinä olet se kaikista suurin idoli. Meidän elämämme suloisin futari.

Kohta sun jalkapallokoulu jatkuu, sitä sä olet odottanut koko kesän.

Paljon onnea ihana suloisin Wayne! On onnellista olla sun äiti.

Tuleva ekaluokkalainen piipahti tänään terkkarissa perinteisessä kouluuntulotarkastuksessa ja samalla neitokaiseen tuikattiin kaksi rokotustakin. Päädyimme H:n kanssa siihen lopputulemaan (hetken aikaa pohdiskeltuamme), että tässä vaiheessa on varmasti ihan oikea ajankohta ottaa tuo vesirokkorokote - kun tähän asti olemme taudilta välttyneet. Myös MPR uusittiin. 

Piippis kasvaa tasaisesti omalla käyrällään ja muutenkin on sopusuhtainen neiti. Reippaasti pimu vastaanotti nuo kaksi rokotusta ja nyt sitten vaan toivotaankin, että säästymme ikävimmiltä oireiluilta. 

Aikaisemmat kuulotutkimukset eivät ole onnistuneet (johtuen mm. ahtaista korvakäytävistä), mutta nyt kun neiti on jo "iso tyttö" niin tänään saimme ylpeinä todistaa jotakin historiallista.  Näin hienosti tutkimus sujui! Tässäpä äiskälle hyvänmielenvideo vailla vertaa:

Pieni kätönen nousi super reippaasti joka kerta (suloisten hymyjen säestämänä) kun luureista kuului piippaus, ja tyttösen kuulo todettiin oikein hyväksi. Kiitoksena mallikkaasta käyttäytymisestä, sai neitokainen valita itsellensä jonkun pienen yllärin kaupasta - kotona sitten herkuteltiin Kismetillä. Myös kirjastossa käytiin(mikä on aina super kiva juttu) ja sieltä matkaan tarttui uusi Frozen-kirja (Arendelin aave). 

 

Voi herrajestas sentään! Ensi viikolla ensimmäisellä vauvallani alkaa jo koulu ja keskimmäinenkin aloittaa eskarin! Olen kauhuissani (jälleen kerran) mutta nyt tiedän jo kokemuksesta sen, että kaikki kyllä lutviutuu. Kesän aikana kiristynyt napanuora pääsee taas venymään hieman suuntaan jos toiseenkin, ja se varmasti tekee ihan hyvää meille kaikille. Näin haluan uskoa. 

Omien opintojen jatkuminen jännittää paljon. Osa jo tutuksi tulleista luokkakavereista on siirtynyt porukasta oppisopimuslaisten jengiin,ja nyt olen salaa itsekin alkanut siitä haaveilemaan - olisihan se taloudellisesti kannattavampaa. No, katsotaan nyt että mitä tuleva syksy tullessaan tuo. Olen täysin avoin kaikelle uudelle edelleen..

Nyt en kuitenkaan vielä liiaksi jaksa murehtia, vaikka arki kolkutteleekin jo nurkan takana. H aloitti tänään työt mutta me lomaillaan lasten kanssa vielä tovi. 

 

 Tällainen pikkupostaus alkavaan viikkoon! Meillä onkin jälleen juhlaviikko ja varmasti tulen palailemaan siihen perinteisen synttärikirjoituksen muodossa..

<3

 Ei tämä mun blogirauhoittuminen nyt niin vakuuttavasti alkanutkaan, sillä kulunut viikonloppu tarjosi meille roppakaupalla mahtavia kuvaushetkiä maaseudun rauhassa. Olisi melkeinpä synti jättää lataamatta otoksia blogiin. 

Arvoimme pitkään että lähdemmekö ollenkaan reissuun, sillä pitkin viikkoa uutiset pelottelivat meitä kesälomalaisia viikonlopun ukkosilla ja rankkasateilla. Lopulta kuitenkin tulimme siihen lopputulemaan että on aivan yksi ja sama, missä päin Suomea näitä kuuroja vastaanotamme - näin ollen päätimme siis lähteä matkaan. Loisto päätös!

Koko viikonlopun aurinko helli meidän pientä reissujengiä ja hiki virtasi helteen ansiosta.  Ainoa sadekuuro joka matkanvarrelle osui, näytti näinkin "kamalalta".

Karvainen kummilapsemme nautiskeli vapaudestansa (koko reissun aikana ei jätkää laitettu kertaakaan remmiin kiinni) sekä futiksen pelaamisesta muiden kundien kanssa. Välillä piipahdettiin navetassa viilentymässä ja sen jälkeen normaali hössötys jatkui. Ihan mahtavaa seurata koiran iloa sekä onnea maaseudun hiljaisuudessa. Välillä sai vainun, mutta ei niistäkään huolimatta lähtenyt kauaksi jolkottelemaan.

Perinteiset traktori-fiilistelyt piti tietenkin myös ikuistaa. Lopulta kuitenkin tuli kiire pois ratista, sillä ylimääräinen ampparivieras pääsi sujahtamaan seuraksi koppiin.

Tässäpä vielä yksi Piippiksen reissun kohokohdista - muurahaispesä! Äiskän oli pakko käydä hakemassa neiti lopulta pois öttiäisten keskeltä, sillä isot metsämurkut ryhtyivät kiipeämään kohti neitokaisen yläkroppaa vähän turhankin hanakasti. 

Sade oli ihana piristys helteisessä lauantai-päivässä, mutta alla näkyvä sateenkaari oli sangen kiinnostava bonus varsinkin lasten mielestä. Me vanhemmat taasen fiilistelimme kiikareiden avulla sähkölinjalla istuskelevaa tuulihaukkaa. Kaunis näky.

H:n kanssa saunoimme vielä navettaan rakennetussa ulkosaunassa, ja pihalla punainen kuu ihastutti meitä matkalla takaisin talolle. Tuli mieleen lapsuuden pihasauna ja rakkaat hetket omien vanhempien kanssa. Haikeata mutta samalla niin taianomaista.

Kyllä oli ihanaa. Isin vika lomaviikko starttaa huomenna ja kyllä mä vielä jotain kivaa haluaisin keksiä. Katsotaan..

Helteisiä kesäpäiviä kaikille alkavaan viikkoon!