Tänä-aamuna me tehtiin yhteinen päätös H:n kanssa että aamumuskarit saa jäädä meidän osalta toistaiseksi tähän. Pirpana tykkää torkkua aamupäivisin ja tänäänkin olisi taas pitänyt herättää tyttö ihanan unen keskeltä musisoimaan. Jatkossa mennään keskiviikko iltapäivisin muskariin. Harmittaa vähän koska Piippiksen serkkutyttö käy tuossa aamuryhmässä mutta tämä nyt meni tälläkertaa näin olosuhteiden pakosta. Tyttö on tullut meihin vanhempiin tässä aamu-unisuudessaan ja ihan hyvähän se on niin. Kai.

Eilen kun tultiin kotiin Helsingistä, odotti meitä täällä ihanan iloinen ja kikatteleva tytöntylleröinen. Kaikki oli mennyt tosi hienosti ja jopa maitoakin oli juotu pullosta. Hommahan alkaa toimia! Teki hyvää piipahtaa vähän "kylillä" vaikka kokoajanhan tuo pieni rakas mielessä olikin. 

Tänään mä en voinut vastustaa kiusausta kun löysin Lamazen tuotevalikoimasta jotain uutta ja jännää. Pakko oli siis ostaa. Ihan pakko. Ja hyvä että ostin koska nuo ranne ja jalka helistimet oli aikas kova juttu. Motoriikan kehityksen kannalta varmasti järkevä hankinta myös.  Ideana siis että nuo sukat laitetaan jalkaan ja rannenauhat käteen ja niitä vauva saa sitten ihastella ja ihmetellä. Tämänpäiväisen kokemuksen perusteella voin suositella lämpimästi. Meitin tyttö ainakin tykkäsi ja äkkäsi heti mistä on kyse.  

Kivan ajatuksen keksin myös isänpäiväksi mutta sitä en nyt tässä päivityksessä voi vielä paljastaa sattuneista syistä. Sunnuntaina sitten! :) Hassua, H viettää ensimmäistä isänpäiväänsä! Pirpanan ihana isi.

<3

Tänään juhlittiin mun siskon "kaks-seiskoja". Pakko vielä kerran hehkuttaa kuinka helppoa tuon tyypin kanssa on olla kylässä! Istuu nätisti sylissä ja katselee isoilla silmillään. Päikkäreillekkin nukahti siihen mun syliin jopa vähän yllättäenkin! Sitä tapahtuu enää harvoin! :) Lämmin tunne valtasi mut taas kun  huomasin olevani erityisen onnellinen ja ylpeä äiti esitellessäni Pirpanaa vieraille ihmisille. Kai se on vaan pikkuhiljaa uskottava että niitä ikäviä ajatuksia ja tunteita ei enää tule. Ne on nyt poissa.

Onnea vielä sisko rakas ja kiitos kekkaloista! 

Tänään Pirpana saa jäädä muutamaksi tunniksi mummin ja papan hellään huomaan kun äiti ja isi lähtee ravintolaan syömään. Ja ihan isolle kirkolle asti :) Kun kerrankin tarjottiin mahdollisuutta, oli siihen tartuttava. Päivä on noin muuten edennyt normaalin kaavan mukaan.  Nukuttu, syöty ja odotettu isiä kotiin. Vähän tylsää on ollut kummallakin. Eilen ikkunan takana kävi Kurre vierailulla, mutta valitettavasti tänään häntäkään ei enää näkynyt. Tuossa vieressä nyt kuitenkin vielä otos eiliseltä. Tyypillä oli posket aika lommollaan kun vartin verran tuossa jemmaili siemeniä. 

Pirpana tykkää kovasti istuskella sylissä ja katsella ikkunasta ulos. Linnut ja puut ovat ihmeellisiä eikä ihme, sillä myös äitiä ne ihastuttaa. 

Vähän ruturätyä ollut tänään ilmoilla. Vaikea sanoa mistä johtuu mutta kaikillahan meillä on joskus noita huonoja päiviä :) Yksi syyllinen on mitä ilmeisimmin tuo toistuva hikka joka vähän väliä kiusaa. Piippis ei tykkää siitä ei sittenniin yhtään! Vihaiseksihan siitä vaan tulee. Ja tyhmä masukin vielä kiusaa välillä! Ja sitten vielä tuo äiti, kun ei se kokoajan jaksa höpötellä niin pitkäksihän se aika venyy väkisinkin!

:)

Nyt on sitten Pirpanalle tehty palvelusuunnitelmakin. Hommat alkaa rullaamaan pikkuhiljaa. Äiti ja isäkin pääsee osallistumaan tukiviittomakursseille. Jänskää! Niistä sitten enemmän kun tulee ajankohtaiseksi.

Mutta nyt päiväunille!-->

Tosi herkkis olo.  Itkin tänään kun kuulin Jope Ruonansuun (?!) kappaleen. Olenkohan vanhaksi tulossa vai johtuuko ihan vaan hormoneista tämäkin?

Sunnuntain tunnelmointia. Eddie ja Johnny. Koko meidän perhe tykkää tästä!