Kun erityisemme sairastaa

19.39

Joku on ehkä joskus saattanut pitää mua vähän hassuna, sillä olen oikeasti tosi fanaattinen pöpöjen välttelijä sekä foobikko. Tänään on ollut helppo kuitenkin taas muistaa se, miksi näin on. Piippiksen sairastelu on erityisen kurjaa katseltavaa ja se saa meidät vanhemmat tuntemaan suurta voimattomuuden tunnetta jokaikinen kerta, kun tässä talossa joku pöpö jyllää.


Neiti tuntee isosti kaiken. Myös kivun kurkussa sekä turhautumisen jatkuvan yskimisen vuoksi. Kun lääke alkaa vaikuttamaan, on muutos neidin mielialassa nähtävissä silmänräpäyksessä. Toisaalta siinä missä kaksi "taviksistamme"  leikkii pienessä kuumeessakin leluillansa suht normaalisti, Piippis makoilee rauhassa, lukee kirjaa tai katsoo telkkaria omissa oloissaan.  

Hyväntuulisena kuitenkin,  jos vaan mihinkään paikkaan ei jomottele tai kipunoi.

Tänä aamuna säikähdin kovasti, kun neiti herättyään aloitti valittelun sängyn pohjalta eikä suostunut sieltä ollenkaan nousemaan. "AU!", totesi hän vähän väliä itkunsa seasta. Ei maistunut puuro, mehu eikä edes mokkapala, joka normaalisti on neidin suurinta herkkua. Eilen illalla lähdin jopa Prismasta tätä kyseistä herkkua hakemaan rimpsessan toivomuksesta, koska jotain nyt vaan oli saatava neidin kurkusta alas tipahtamaan. Ja tipahtihan se.

Ongelmallista neidin sairastamisessa on myös se, että hän ei suostu koskaan kertomaan meille vanhemmille että mihin sattuu. En tiedä mikä siihen on syynä, mutta millään emme saa kipeää kohtaa selville vaikka kuinka arvailisimme.  

"Ei oo!" , huutaa tytsy vain vihaisesti.

Toinen ongelma esimerkiksi vatsataudin aikana on se, että Piippis ei osaa kunnolla oksentaa (äitinsä kärsii samanlaisesta ongelmasta) ja jokainen osaa varmasti kuvitella, miten kurja olotila noroviruksen aikana voi ihmisellä olla kun paha olo ei tule kehosta ulos. 


Tänään tilannetta ei myöskään ole helpottanut se, että ummetus vaivaa viruksen ohella ikävästi. Hain äsken apteekista ison satsin Pegorionia, joten kohta toivottavasti helpottaa sekin viheliäinen vaiva.

Kaikki ipanat yskivät yhtä kovasti nyt. Toivottavasti viikonloppua kohti alkaa helpottamaan, että päästään pian uloskin. Seinät ja sitärataa.. tiedätte varmaan! :)

Toivottavasti lukijoiden joukossa tämä mun  "erityinen ja tavikset"-erottelu ei särähdä kenenkään korvaan. Tätä paljon käytetään vertaisvanhempien kesken ja myös me olemme kotona tähän alusta asti tottuneet. Käytän muutenkin näitä termejä yleensä vain kirjoittaessani tai jos H:n kanssa kahdestaan asioista puhutaan, ei siis koskaan lasten aikana. Tulipahan tämäkin nyt selitettyä – vähän sekavasti mutta kuitenkin.

Seuraavaksi iltapalalle ja nukkumaan – onnistuneiden yöunien toivossa! Tänään mun äitini lahjoitti mulle kunnon päikkärit ja voin kertoa, että tulipahan tarpeeseen. Kiitos äiti! Sydän tähän.


You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Lääkäriltä sain neuvoksi syödä sinkkiä pari kolme päivää yliannostusta, niin flunssaoireet helpottavat. Ainakin meidän 6-v tyttösen yskä meni nopeasti ohi (pari päivää), kun naapurissa taas köhittiin monta viikkoa. Apteekista löytyy imeskeltäviä sinkkitabletteja (eri makuja) ja ne upposi aika hyvin lapsillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on onneksi jo vähän parempi päivä. Ehkäpä tämä tauti pikkuhiljaa alkaa taittumaan. Kiitos sinkki vinkistä ;)

      Poista
    2. Tänään on onneksi jo vähän parempi päivä. Ehkäpä tämä tauti pikkuhiljaa alkaa taittumaan. Kiitos sinkki vinkistä ;)

      Poista

Suosituimmat

Facebook