Käytiin tänään Tuusulassa, Koiramäen Pajutallilla katsomassa ihania nasuja ja pupuja. Tässäpä vähän kuvia reissulta.

Nämä possut olivat hurmaavia. Nimeltään olivat muistaakseni Arvi ja Ot..to/so? Ihanat pikku röhisijät. Meidän omat nasut olivat kumpainenkin silminnähden kiinnostuneita näistä suloisista tyypeistä. 

Pakkohan sitä oli siskon heittäytyä herkäksi tälläkin reissulla. Tässä silitellään velipojan poskea hellästi.

Kaikkein mahtavinta Pirpanan mielestä oli selvästikkin yläpuolelta lentävät, laskeutuvat koneet. N.10 minuutin välein kova jyrinä sai tytsyn sormen nousemaan innokkaasti taivasta kohti. Lentokoneilta bongailtiin vielä myös tämän reissun jälkeen. 

Mummulan pihalla meitä tavallaan ihastuttikin tällainen luonnon otus, joka taitavasti oli maastoutunut kivikkoon. H huomasi, että samppikselta puuttui toinen silmä, se ei ollut mukava juttu ollenkaan. 

Olipas mukava päivä! Käväisin yksinäni äsken taloyhtiön uima-/saunatiloissa virkistäytymässä. Ihanaa tämä elo on näin viikonloppuisin ;)

Onpas ihana tunnelma. Sinne mun rusinapullat taas nukahtivat kiltisi omiin sänkyihinsä ilman minkäänlaista taistoa, ja nyt mulla alkaa päivittäinen hengähdysvapaa. Jotain maagista on siis tapahtunut kuluneen kuukauden sisään näiden iltarutiinien suhteen. Ihan parasta on se.

Pirpana nukkuu koko yön heräämättä ja masuvaivat ovat historiaa. PikkuW tosin on nyt aloittanut yökukkumisen ja kahtena viimeisenä yönä hää on järjestänyt megashown sekä näinollen myös herättänyt siskonsa loppujenlopuksi. Poika tekee niin, että havahtuu siinä yhden maissa puoliksi hereille ja nousee samantien pystyyn. On ihan puoliunessa, mutta ei suostu rauhoittumaan uudestaan unille. Kaikista hankalin tilanne on sen vuoksi, että W myös pitää suht kovaa ääntä herätessään. Hän ei itke, mutta mölisee kovin äänekkäästi. 

Uskoisin tämän öisen kekkaloinnin johtuvan uusista merkittävistä taidoista ja niihin sopeutuminen kestää poitsulla nyt tovin. Maitoa menee toisinaan lähemmäs litra yössä ja se on aivan liikaa. Joskus mikään muu ei vaan auta. 

Vinkkejä, ideoita? ;)

Tästä kun vielä päästäis, niin kaikki olisi täydellistä.

Sitten muihin asioihin. Tänään Vau.fi facebook-sivustolla julkaistiin vanha artikkeli aiheesta, joka käsittelee down-henkilöiden kauneusleikkauksia. On hyvä huomata, että en enää juurikaan provosoidu tämäntyyppisistä keskusteluista, vaikkakin aihe on todella hurja ja mun mielestä myös todella epäreilu. Ymmärrän "kauneusleikkauksen" siinä tilanteessa, jos vaikka merkittävän iso kieli haittaa lapsen puheen kehitystä ja siis ylipäätänsä jos leikkaukselle on joku järkevä lääketieteellinen syy. Mutta ai kauhea kun tuntuu pahalta ajatella, että maailmassa on ihan oikeasti äitejä, joille oman lapsen ulkonäkö on niin tärkeä asia, että vie pienen viattoman naperon sen vuoksi leikkauspöydälle!? 

 Mä en ikimaailmassa veisi mun Pirpanaistani leikattavaksi, syystä että hän on hieman erinäköinen kun mitä me "tavikset" ollaan. Pirpanan ulkonäköpiirteethän tulevat jatkossa pelastamaan hänet monelta ikävältä tilanteelta, sillä hänen diagnoosinsa on ulospäin havaittavissa.  Se mitä koulukiusaamiseen ja muuhun tulee, en jaksa asiaa kummemmin kommentoida. Kiusaamista tapahtuu, jos on tapahtuakseen enkä jaksa millään uskoa, että erityispiirteet siihen yksinään vaikuttavat. Meillä aikuisilla ja vanhemmilla on siinäkin asiassa kaikista tärkein rooli. Kasvatetaan lapsemme hyväksymään erilaisuus ihmisessä. Kukaan meistä kun ei ole täydellinen ihminen ja jokaikisessä ihmisessä on satavarmasti omat kauniit piirteensä, joihin tulisi keskittyä. Tähän loppuun mun on pakko vielä mainita, että mun mielestä ds-henkilöille tyypilliset mantelinmuotoiset silmät ovat todella upeat. Harva se päivä nauliinnun tuijottamaan oman erityiseni silmiä. Niissä siis todella on jotain taianomaista. Sellaista kauneutta ei meidän tavisten silmistä löydy. 

No, siinäpä mun lyhyt mielipiteeni asiasta. Ei varmaankaan tullut yllätyksenä tuo mutta pakko oli kertoa. 

Tänään ristiriitaisia fiiliksiä on mulle aiheuttanut eräs toinenkin asia. Varattiin vihdoin ja viimein H:n kolkytvuotislahja eli matka Dubliniin elokuussa. On ihanaa lähteä! Ainoa miinus on, että lapset jää suomenmaahan. Ollaan kolme yötä pois ja mä tiedän että sekin on liikaa mulle, mutta vaikka se olisikin vaikeaa niin tarpeeseen tämä loma tulee ihan varmasti. Ajattelen asiaa niin, että kun mä saan nukkua pari yötä kunnolla, olen myös omilleni paljon parempi äiti taas. Kyllähän se vaan on totuus, että jokaikinen äiti väsähtää aina sillointällöin. Tilanne on hyvä nollata ja sitten jaksaa taas. Yhden illan rillutelut eivät tähän väsymykseen auta. Päinvastoin.