Rakkautta yhden kromosomin verran enemmän
Ihan oli pakko tulla tänne kirjoittamaan eilisillan tapahtumista vaikkakin mua väsyttää ihan mielettömästi ja nyt olisi hyvä tilaisuus nukkuakkin. Otettiin pikku irtiotto H:n kanssa ja lähdettiin kuuntelemaan mun serkun bändiä Järvenpäähän illalla kun oltiin saatu Pirpana nukkumaan. Mummin ja papan luokse tietysti. Yllättäen meidän ilta jäikin aika lyhyeksi (mitä muuta oikeastaan voi odottaa tässä tilassa olevalta mammalta) ja lähdettiin muutaman tunnin päästä ajelemaan jo takaisin kotiin. Ulko-oven avatessani huokaisin helpotuksesta kun ei kuulunut itkuja ja totesin H:lle että "Mahtavaa sehän nukkuu!". Yläkertaan kivutessani, kuulin iloisen kiekauksen ja tajusin että ensihavaintoni ei osunutkaan oikeaan. Yllätys oli melkoinen ja nauru pääsi totaalisesti valloilleen kun tajuttiin mitä Piippis puuhasteli. Onnellisena naureskeli sekä kiljahteli mummin ja papan vieressä silmät pyöreänä eikä aikeitakaan että olisi nukkumaan käymässä. Otti kaiken irti saamastaan huomiosta ja tuo hetki oli jollaintavalla ihan mielettömän ikimuistoinen! Mummi sekä pappa olivat lauleskelleet niitänäitä tytölle melkein tunnin verran ja tyttö todella silminnähden nautti tilanteesta. Kaikki kolme nauttivat. Kun Piippis huomasi meidät, lähetteli hän mitä veikeimpiä virnistyksiä ikäänkuin olisi yrittänyt viestiä että "Siitäs saitte!" No, saatiin kyllä tyttö sitten aika nopeasti nukkumaan ja luksusta oli aamulla tajuta että saatiin kaikki nukkua yli 5 tuntia putkeen. Liekö tuolla tunnin valvomisella sitten ollut osuutta asiaan. 
Tänään me vanhemmat saatiin ehkä suloisin saunakaveri ikuna mukaan löylyihin. Pirpana nautti lämmöstä ja jakeli onnellisia vauvahymyjä isille ylälauteille. Hetken aikaa saunottuamme, tyttö pääsi vielä vaahtokylpyyn ja istui siellä onnistuneesti ensimmäistä kertaa. Pikku kätösillä oli kiva läpsytellä vettä ja ihmetellä omia varpaita vedenpinnan alla. Saunominen on ollut meille aina melkeinpä pyhä asia ja ihan huippua oli saada vihdoin jakaa tuo hetki koko perheen kesken. Muistan kun Piippistä odotin niin mun ensimmäinen kysymys neuvolassakin oli "Saanko mä saunoa normaalisti?". Siispä tyttö onkin varmaan jo masussa oppinut viihtymään löylyissä.
Meidän iltakukkuja nukahti tänään poikkeuksellisesti jo ennen ysiä, sillä jätettiin tarkoituksella iltanokoset väliin. Tämä siksi, että me vanhemmat saataisiin illalla vähän omaakin aikaa ennen nukkumaan menoa. Aamulla tosin herätään näillä näkymin aikaisemmin kun ennen mutta menköön.
Ja niin, tänään Piippis on nukahtanut kummallakin kerralla päiväunilleen peukalo suussa. Jäytää niin kovasti nyt sormiaan kutiavien ikenien vuoksi ja tästä syystä sitten peukku tuppaa unohtumaan suuhun. Ei haittaa. Söpöä vain!
Minä taasen kehittelin itselleni tänään ylimääräistä päänvaivaa kun aloin yhtäkkiä himoitsemaan Arnoldsin donitseja. Lähin myymälä Helsingissä. Ei auta. Ajattelin huomenna piinata ystävää ja pyytää tuomaan töistä kotiin tullessaan. Tähän ei nyt mitkään Valintatalon huonot kopiot auta tähän ongelmaan, sen tiedän.
Masussa muuten tuntuu jo pientä rapsuttelua aina silloin tällöin.
On se vaan niin uskomattoman rauhoittavaa tuo pienen ihmisen tuhina. Taidanpa itsekkin nyt lopettaa kirjoittamisen tältä päivältä, syödä vähän ja vetää peiton korville jälleen.
P.s Jos joku lukija omistaa pienikokoisia äitiysvaatteita joista tahtoo päästä eroon, olen mahdollisesti halukas ostamaan ne pois.
Hyvää yötä.
