"Voisko H tuoda L:n tänne ennenkun lähtee töihin niin saat vähän levätä :-)"
Mummiltahan se oli. En (luonnollisesti) kieltänytynyt ja niinpä Pirpana pääsi iltapäivällä Keravalle päiväuniansa nukkumaan sekä tietysti viettämään mukavia hetkiä mummin ja papan kanssa. Päätin että nyt ihan oikeasti lepään enkä touhua yhtään mitään muuta sillä kotihommat kyllä jaksaa odottaa ja nyt kun vointi on ollut aika surkea niin mikään ei yksinkertaisesti vaan voi olla parempaa kun kunnon päiväunet. Nukuinkin sitten 2 tuntia jonka jälkeen kävin vähän syömässä, soitin mummille ja kun kuulin että tyttö nukkuu niin nukuin itsekkin vielä hetken. Eipähän ollut ylimääräisiä vaikeuksia saada unenpäästä kiinni. Ehdottivat että pitäisivät tytön yön yli mutta mulla oli ihan oikeasti jo Piippistä niin kova ikävä ettei se tänään tuntunut tarpeelliselta ajatukselta. Muutenkin kun nämä nukahtamiset omaan sänkyyn ovat nyt olleet vähän haasteellisia projekteja viimeaikoina niin ajattelin että parempi kunnolla totuttaa tyttönen tähän normiarkeen ja omaan petiin.
Tiedän että olen etuoikeutettu syystä että mulla on apu lähellä silloin kun siihen tarvetta on. Kaikilla ei niin välttämättä ole. Ihmisiä jotka tuntevat läpikotaisin ja tietävät sanomattakin että milloin apu on tarpeen. Joskus tuleva syksy vähän jännittää ja lähinnä juuri se että miten arki lähtee rullaamaan kahden pienen kanssa. Aivan varmasti selvitään hienosti mutta hyvältä tuntuu silti kun tietää että läheltä löytyy ihmiset jotka auttavat mielellään ja ovat tukena.
Pirpanan palatessa kotiin, oli äiti tosiaan taas kuin uudestisyntynyt kunnon päiväunosten jäljiltä ja koko ilta tuntui sujuvan kaikinpuolin ihan nappiinsa. Ei rutinoita eikä kitinöitä. Tyttö kylpyyn, sitten sänkyyn, vellit nassuun ja vartin verran vieressä olemista sekä laulelua.
Tänään mietin kovasti lähestyvää synnytystä ja sitä miten ihan oikeasti selviän kolme päivää hormonisohjossa ilman tyttöä. Tulen varmasti itkemään paljon. Aika hyvin tunnen itseni joten tämän jos minkä voin helposti ennustaa etukäteen. Mutta synnytyslaitoksella itketään onneksi jokatapauksessa aina. Maidonnousu on yksi häkellyttävimmistä ilmiöistä mitä maa päällään kantaa! Ja ehkä vauvan syntymäkin siinä sivussa ;)
Tämän päivän viimeisin tekstiviesti kuuluu :
"Ei kiittämisiä. L on meille niin tärkeä ja rakas, hyvää yötä teillekkin :-)"
Niin. Mulla on upea tukiverkko ja on ollut hyvä huomata miten lämpöisesti ja suurella sydämellä lähipiiri on ottanut tämän meidän erityisen vastaan. Tätä asiaa tuskin koskaan voi liiaksi ylistää.
Kiitos perhe.
P.s Jos joku osaisi auttaa mua tuon "Lukijat" osion kanssa niin olisin kiitollinen. Miten saan blogini lukijat jälleen näkyville ja mistä tuo teksti nyt johtuupi?
P.s Jos joku osaisi auttaa mua tuon "Lukijat" osion kanssa niin olisin kiitollinen. Miten saan blogini lukijat jälleen näkyville ja mistä tuo teksti nyt johtuupi?
