Not. Otsikko sarkastinen. En tiedä mitä on tapahtunut mutta jotain on, sillä meidän soseruokailu on tällähetkellä ihan hirveetä showta ja sotkemista! Jopa puuron kanssa temppuillaan, varsinkin aamuisin. Maidot ja vellit menee onneksi normaaliin tapaan ihan näppärästi nassuun. Pappa on kaikista paras saamaan huomion itselleen jolloin Piippis syö vähän niinkuin puolivahingossa, mutta auta armias jos ei ole syöttäjällä ketään apuria niin touhu on toivotonta. Tänään myös isin kitaransoitto todettiin hyväksi keinoksi saada kasvissosekeitot maistumaan. Hohhoijaa, toivottavasti tämä on väliaikaista! Asiaa ei helpota jatkuva pörinä ja pärinä, jota öisinkin täytyy harrastaa vaikka tyttö on aivan syvällä unimaailmassaan. Joo kuullostaa sekä näyttää varmaan huvittavalta ulkopuolisen silmissä mutta täytyy sanoa että pari kertaa on äipällä ärräpäät lennelleet jo. No, usein kyllä naurattaakin.

Piippiksen lemppari-asento lattiatasolla on tällähetkellä tuo kuvassa näkyvä, breakdance-tyyppinen "kädet haarukkaan, jalat kattoon"-asento. Tuossa kuvassa ilmeisesti myös pörrätään suun asennosta päätellen. Kivaa kun typsy viihtyy jo itsekseen matolla pitkiäkin aikoja, toisin kuin vaikkapa kuukausi sitten vielä oli. Touhuilee omia juttujaan ja tekee motoriikan kehittymisen kannalta maan mainioita jumppaliikkeitä. Tänään sain kuvattua kännykkäkameralla pikku klipinkin jossa nostaa hienosti ylävartalon ensimmäistä kertaa suorille käsille, mutta mun täytyy editoida sitä klippiä hieman ja just nyt olen aivan liian laiska tekemään yhtään mitään ylimääräistä.

Ja niin, otin myös ensimmäisen kuvan kasvavasta masusta, tuosta Piippiksen tulevasta "pikkusiskosta". Viimeaikoina tyttöfiilis on ollut todella voimakas ja jännä nähdä parin viikon päästä että onko tuo fiilis ollut aivan tuulesta temmattu. Voihan olla, että se johtuu siitä kun mulla on yksi tyttöraskaus niin tuoreessa muistissa että sieltä jostain syövereistä vanhat tuntemukset kumpuaa taas pintaan. Näköjään enemmistö blogini lukijoistakin on samoilla linjoilla mun kanssa ;) On tää vaan niin jännittävää. Kaikkein upeinta olisi, kun kykenisin vaan olla kyselemättä ja jaksaisin odottaa vauvan syntymään. Mutta en pysty. Melkeinpä voisin tunnustaa olevani jo kovinkin malttamaton...

Viimeyönä taas valvottiin. Noin tunnin välein herätys alkuyöstä ja aamuyölläkin kohtalaisen tiheästi. Aamulla äiti ja vauva olivatkin sitten uupuneita ja kaikenlisäksi vatsa tuskastutti pientä toimimattomuudellaan. Aamupäivä menikin siinä sitten enemmän tai vähemmän huudellessa ja puolenpäivän aikoihin tapahtui helpotus, tosin ihan hirveiden sotahuutojen säestyksellä! Mä todella toivonkin nyt että nämä parin viimeisen yön kukkumiset johtui tuosta inhottavasta pikku vaivasta ja ensiyönä nukkua tuherretaan kaikki niinkun pienet koiranpennut konsanaan.

Toinen tämän päivän vitsaus on ollut syömättömyys. Pelkkä äidinmaito kelpaa. Jonkin verran Pirpana söi puuroa ja kasvissosetta mutta huomattavasti vähemmän kun normaalisti. Iltapuuro on ollut yleensä se illan kohokohta mutta tänään tuli itku (-potkuraivarit oikeastaan) kesken syöpöttelyn ja tilanne vaati jälleen äidinmaitoa. Ihan ihmeissäni olenkin täällä nyt ollut että mistä moinen kun tuo meidän tyttö muuten on aikamoinen kulinaristi?! Onkohan se tulossa kipeäksi? Ihan hyväntuulinen tuo on mutta mua kyllä huolestuttaa että miksi ne puurot ja mössöt ei yhtäkkiä enää kelpaakkaan?!

Illalla Pirpana vietti iskän, serkun ja sedän kanssa isä-tytär laatuaikaa ja äiti otti hetken aikaa ihan rennosti vain. Ripset kuosissa jälleen. Se olikin parasta tässä päivässä :D

Kai näitäkin päiviä pitää olla. Väsyttää vaan niin kovasti. Kuviakaan en ole tänään jaksanut napsia..
Onneksi huomenna alkaa VIIKONLOPPU jälleen!