Yhden väliviikon jälkeen Keravan ja Sipoon rajamaastosta kajahtaa iloinen tervehdys blogin lukijoille! Viime viikolla elämässämme tapahtui silmänräpäyksessä pieni mutta samalla suuri muutos ja sain määräaikaisen työn paikallisesta taidepäiväkodista. Nyt viikon verran päiväkodintätinä työskenneltyäni alan pikkuhiljaa pääsemään sisään uuteen pestiini. Pienet ovat suloisia, mutta voi pojat että allekirjoittanutta iltaisin väsyttää! Nukahdan ennen perheemme pienimpiä mutta eipä se nyt niin vaarallista ole, kun pienet rakkaat kerran ansaittua syyslomaansa viettävät. Hassua tämä elämä kyllä on. Pari vuotta sitten vannotin että en kyllä tasan tarkkaan päikkäriin enää töihin mene, vaan kuinkas sitten kävikään -  ja hyvä näin! Viihdyn, opin ja kehityn joka päivä. Ja koska kontrasti edelliseen työhön on aika merkittävä, ovat nämä vaippahousut ihan piristävää vaihtelua nyt kun kotonakaan ei sellaisia enää ole. 

Olemme kuluneen viikon aikana oppineet Piippiksestä yhden (ehkä hieman huvittavankin) uuden piirteen, joka ei aikaisemmin ole näin voimakkaana näyttäytynytkään. Neiti on kovasti mustasukkainen syystä, että äiti hoitaa ja sylkyttelee nyt pienempiä lapsia. Maanantaina kun hakivat minut töistä ja olin kuulumiseni H:lle kertonut, kajahti takapenkiltä tomera toteamus : "Kyllä mekin ollaan ihania!!".  

Niin olette, te rakkaat. 

Te olette ihan parhaita!

Minut on nyt jokapäivä hukutettu suukkoihin töistä kotiin palattuani ja olen totta vie saanut kokea olevani hyvin HYVIN rakastettu! Se tuntuu ihanalta. Luonnollisesti. 

Vaikkakin tämä syyslomaviikko hurahtaa nyt minulla (ja H:lla myös) lähinnä töiden parissa, saimme iloksemme viettää viime viikonloppuna hyvinkin ikimuistoisia hetkiä koko perheen kanssa Helsingissä. Yövyimme Sokos hotel Triplassa ja kävimme paikanpäällä katsomassa kauan odotettua Putous allstarsin finaalilähetystä. En lähde nyt tässä postauksessa kovinkaan yksityiskohtaisesti avaamaan viikonloppumme sisältöä mutta sen verran on pakko tuosta majoituksesta kertoa, että jos olisin tiennyt hotellihuoneemme sijaitsevan seitsemännessätoista kerroksessa, en satavarmasti olisi suostunut paikanpäälle! Näin jälkikäteen asiaa tarkasteltuna lienee kuitenkin hyvä etten etukäteen tiennyt, sillä karaistuin aika todella huimasti tuon yhden hotellivuorokauden aikana - hissivaihtoehtoja kun oli tasan neljä ja niistä jokainen näköala-versioita. Ensimmäisen nousun aikana itkin (vaikka silmät olivat kiinni) mutta viimeisen laskeutumisen aikana uskaltauduin jo pitämään silmät auki ja jopa katsomaan edessämme upeana aukeavaa Helsinkiä. Ja olihan se nyt oikeasti aika siistiä! Enpä olisi tätä uskonut ääneen sanovani tai blogiin kirjoittavani. Saas nähdä minkälainen hurjapää minusta vielä kuoriutuukaan, heh. 

Pienet ihmiset ovat eläneet yhtä Putous-huumaa koko tämän viikon. Lauantain lähetyksen parhaita paloja on katsottu youtubesta repeatilla ja Aina Inkeri Ankeisen laulupläjäystä auton takapenkillä täydet volyymit kaakossa loilotettu. Olivat hyvinkäyttäytyviä (maskitkin pysyivät naamalla koko puolitoistatuntisen ajan!) sekä kiitollisia eikä suoran lähetyksen jälkeen väsymyksestä ollut vielä todentotta tietoakaan! Hotelliin päästyämme ja hampparit vällyjen alla syötyämme alkoi uni pikkuhiljaa hiipimään pienokaisten silmäkulmiin ja yhdessä lopulta uinahdettiin pehmoisten petivaatteiden syleilyyn. Aamulla heräsimme aikaisempaan aamiaiskattaukseen ja herkuteltuamme menimme vielä hotellihuoneeseen kylpemään ajan kanssa. Oli kyllä niiin parasta taas että en oikein itsekään osaa lakata fiilistelemästä! Sunnuntaina olo oli todella rentoutunut ja levännyt. Triplassa herkuteltiin kuplavohvelit ja ajoimme autopesulan sekä paikallisen bistron kautta kotiin mummin sekä Sallin luokse. 

(kylvyn jälkeen pyyhkeeseen kietoutuneena)