Uskaltauduin jälleen palaamaan kotiin tuon parin päivän takaisen tapaturman jälkeen! Niinkun muutama ehkä onkin fb:stä huomannut, oltiin mummin ja papan luona hoidossa yksi yö (turvallisuus sekä mukavuussyistä). Onpahan ollut kipeä varvas. Pieni mutta sanonko miten tyhmä vaiva. Joka kerta kun erehdyn kävelemään vähän pidempiä matkoja, haava aukeaa ja taas veri vuotaa. No, nyt täytyy yrittää ottaa iisisti. Onneksi Pirpana rakas oli väsynyt ja nukahti ajoissa sekä helposti. 

Mulla on tänään ollut taas vähän apeitakin ajatuksia. Ikävöin ystäviäni ja harmittaa että en ole oikein aktiivisesti jaksanut pitää yhteyttä edes niihin läheisimpiin. Odotan vaan täysillä pojan ulos putkahdusta eikä mielessä nyt jaksa muut asiat pyöriä. Kömpelyys ja iso maha saavat aikaan sen etten oikein viihdy kahviloissa tai vastaavissa tällähetkellä mutta tilanne korjaantuu varmasti syksyn saapuessa. Olen myös mietiskellyt paljon sitä että kuinkakohan moni mun ystävistä lueskelee tätä blogia? Terveisiä! Olette ajatuksissa <3

Äh ja sitten se sektio! Jokayö mielessä. Pelottaa tuo uusi tuntematon. Ei auta.

Luksusta luvassa myös vartin päästä kun saan ihan rauhassa makoilla sohvalla, parannella varvasväliäni ja katsoa "Little miss sunshine"-leffan jonka töllö tarjoaa torstai-illan ratoksi. Oma aurinkoinen niin suloisesti omassa huoneessansa tuhisee. Voi rakkautta!

Vähän brutaali kuva mutta se nyt valitettavasti vaan kuvaa kaikkein osuvimmin meidän tätä päivää joka alkoi  kohtalaisen vauhdikkaasti. Yö meni hyvin ja hain Pirpanan kasin jälkeen meidän viekkuun vielä pötköttelemään. Oikein oli mukavan leppoisaa siinä kolmistaan kölliä siihen asti kunnes "joku" päätti toisin ja mun vasemmassa jalassani alkoi aivan järkyttävä suonenveto. Huusin ja itkukin taisi päästä siinävaiheessa kun toinen päätti tulla heti putkeen siihen samaan jalkaan. H siinä sitten muistutteli mua riittävästä vedenjuonnista ja päätin jälkiviisaana mennä samantien hakemaan ison lasillisen hanasta. No, kohtalo puuttui jälleen peliin ja niinhän siinä kävi sitten että koko astiakaapin keskimmäinen hylly räsähti alas ja sirpaleet lenteli pitkin lattiaa, keittiötasoja ja niin, yksi iso sirpale päätti viiltää mun isovarpaan ja sen viereisen varpaan väliä oikein huolella. Verta oli jokapuolella ja luulinkin jo onnistuneeni verenvuodon tyrehdyttämisessä mutta pienen lepohetken jälkeen ylös noustessani jouduin pettymään hoitajantaitoihini sillä jälleen varpaanväli aloitti vuotamisen. Kipu siinä myös oli suht huomattava. Eipä siinä muu auttanut kun pakata koko konkkaronkka autoon ja matkata tutustumaan tämän kaupungin ensiapupisteeseen. Onneksi pääsin heti operoitavaksi eikä isin ja Pirpanan tarvinut odotella kauaa äitiä tylsässä odotushuoneessa. Iso palkeenkieli liimattiin ja toisen varpaan vekki putsattiin siruista ja muusta töhnästä. Syvälle oli kuulemma viiltänyt ja menetin pienen palan varvasta. No, onni onnettomuudessa ettei isompia haavereita sattunut ja Pirpana oli turvallisesti isin kanssa pötköttelemässä tapahtuman aikana.  Tänään käveleminen on ollut vaan entistä haasteellisempaa ja pari päivää on odotettavissa kuulemma kipuilua. Toisinsanoen nyt mä olen ihan oikeasti aika onneton ja saamaton ja toivoton. Onneksi on auttavia käsiä lähellä ja apua saatavilla tarvittaessa. 

Olen yrittänyt ottaa iisisti mutta kyllä mä sitten vielä meinasin hajoittaa H:n partatrimmerin  tiputtamalla sen kivilattialle. Tai saattoi se hajotakkin, en uskaltanut kokeilla. Nää nyt on vaan taas näitä päiviä. Huomenna on pakko olla turvallisempaa.

Pirpana nukahti helposti unille vaikka olin ihan varma että tänään on edessä jonkinsortin supertaisto! Olin jo henkisesti valmistautunut koitokseen. Tyttö selvästi symppasi säälittävää mutsia ja ajatteli että "tehdään nyt yksi asia helpoksi tolle möhikselle tänään".  

Huomasin että juhannus ja kaikki siihen liittyvä reissaaminen on selvästi unettanut Pirpanaa näin jälkijunassa. Kovin on uneliaan oloinen ollut. Hetkenaikaa sitäkin jo ehdin murehtia mutta sitten ymmärsin ajatella näitä asioita taas maalaisjärjellä. 

Niin notta sellaanen päivä.

 ..on vähän tylsiä kun pitää olla vaan sisällä ja ulos ei pääse edes nukkumaankaan. Onneksi sadepäivinä voi treenata uusia juttuja ja tänään ollaankin sitten tehty niin.