Kehon ja mielen virkistystä

15.31


Olen jälleen kerran tehnyt sen jo tutuksi tulleen päätöksen, että haluan päivittää elämäntavat astetta verran terveellisimmiksi, ja kiinnittää huomiota esimerkiksi syömisiini. Aina sillointällöin moinen toiminta lienee ihan paikallaan, mutta täydellisintä olisi tietysti jos elämäntavat pystyisi muuttamaan kertaheitolla pysyvästi. Mulle itselleni se on vaan jotenkin niin kovin vaikeaa ja repsahdus "rennompaan" tapahtuu aina jossainvaiheessa sitten kuitenkin. Nyt viimeaikoina varsinkin turhanpäiväinen herkuttelu ja epäterveellinen syöminen on astunut mukaan arkeen, ja siitä onkin ehdottomasti nyt päästävä taas hetkeksi. Aamukahvikin on kuluneiden viikkojen aikana vaatinut rinnallensa jo jonkun makean ihanuuden kaveriksi, ja vatsa on alkanut pullottamaan heti päivän alussa. Jatkuva hiilaripöhö, sekä vatsakivut tekevät huonoa mielialallekin. Sehän nyt on ihan selvä asia. 

Tänään aamupäivällä Prisman ostoskärryt täyttyivätkin nestettä mahdollisimman tehokkaasti poistavista tuotteista, ja  jumppahetki on taasen lisätty päivittäiseen aikatauluun. Ajan löytäminen n. 20 minuutin treenille on jo itsessään haaste, sillä varsinkaan PikkuH:n läsnäollessa en voi sitä tehdä. Neiti on vahvasti häiriöksi ;)

Ideologiani kehon sekä mielen puhdistamisessa on hyvin yksinkertainen: Vähän kaloreita, ja mahdollisimman paljon liikuntaa. Tämän lisäksi rutkasti vettä, ja paljon unta. Niin paljon kuin se nyt vaan mahdollista on mun elämäntilanteessani. Viikonloput otetaan sitten vähän rennommin, ja täydellisestä herkuttomuudesta ei siis ole kyse tälläkään kertaa.

Edellinen "kuntokuuri" tiputti kolme kiloa ja mun paino on herkuttelusta huolimatta pysynyt ihan kivasti hallinnassa. Vielä tästä nykyisestäkin lukemasta pystyy nipistämään kuitenkin ;) Katsotaan pystynkö siihen. Toisaalta riittää, kunhan saan vaan nesteet kehossa kiertoon ja olotilan sen myötä paremmaksi.

Hitsit, huomenna on jänskä päivä. Kerron siitä lisää sitten huomenna iltasella, mutta tosiaan kivat jutut liittyvät alkukesällä tapahtuneeseen hemmottelupäivääni, sekä Ylen syksyn ohjelmatarjontaan. Noh, vinkkaan vielä senverran että matkaamme H:n kanssa Helsinkiin pressitilaisuuteen. Elämäni ensimmäiseen. Niin kivaa!

Mutta nyt hetkeksi lasten kanssa ulkoilmaan, ja sitten aikaisin unille. Pääsi Piippiksen Herra Hakkarainenkin nyt tämän postauksen siivellä blogiin, kun en parempaakaan kuvaa tähän loppuun tänään keksinyt ;)

Aurinkoista alkanutta viikkoa!









Muutama sananen lähimmäisistä

22.08

Olemme onnekkaita, sillä emme kasvata lapsikatrastamme H:n kanssa kahdestaan. Meidän lapsillamme vanhempia on peräti 6 kappaletta. Meidän lapsillamme on maailman huikeimmat isovanhemmat. Rakkaus huokuu jokaisessa yhteisessä hetkessä puolin ja toisin. Lapset puhuvat isovanhemmista todella paljon, ja lapset odottavat myös päivittäin seuraavaa tapaamista, vaikka tapaavat hyvin usein muutenkin.

Eilen leikittiin mummun kanssa piilosta, ja kuunneltiin ukin sydänääniä. Tänään herkuteltiin papan herkkulettuja mansikkahillolla, ja sen jälkeen oli Piippiksen hyvä nukahtaa mummin lämpöiseen syliin, sillä se on turvallinen syli.


Sekä mun, että H:n muu perhe on myös hyvin läheinen. Se ei ole itsestäänselvyys, mutta meille se on suotu. Rakkautta isolla R:llä. Lastemme tädit, sedät ja serkut: Olette kultaakin kalliimpia meille, ja suuri voima arjessa. 

En tiedä miten selviäisin näistä vuosista ilman näitä rakastavia tyyppejä ympärillämme.
Kiitollisuus on vahvasti läsnä.

On hyvin tärkeää arvostaa perhettä sekä läheisiään. Ilman heitä, olisi niin paljon tylsempää. Ja rankempaa.

Nautitaan näistä yhteisistä vuosista! Napataan jokaisesta hetkestä tiukasti kiinni. 

Pieni suuri ihme(amme)

9.13

Tuttavani kysyi minulta tässä taannoin, että haluaisinko testata kasaan taitettavaa kylpy-ammetta lapsukaisillamme, ja tietysti olin heti valmis! Tarkoituksenamme on ollut jokatapauksessa hommata kolmas amme, sillä PikkuH haluaa nykyään aina kylpeä sisarustensa kanssa samaanaikaan, ja kaksi lasta yhdessä ammeessa verottaa kylpemishetken toimivuudesta sekä mukavuudesta jonninverran. Tämä testaus/yhteistyö sattuikin siis juuri oikeaan hetkeen!

Ja niinhän siinä kävi, että rakastuimme tähän Ihme-ammeeseen todella kovasti! Allaolevassa kuvassa näkyy tärkein syy, että miksi rakastuimme.


Kaksi vanhempaa kylpy-ammetta vievät siis huomattavasti suuremman tilan saunastamme, ja itseasiassa valtaavat tällähetkellä meidän toisen suihkukopin kokonaan. Tuon uutukaisen saa taittaa kokoon, ja pistää vaikkapa allaskaapin alle piiloon, jos haluaa sen pois näkyvistä. Ihan super-näppärää! Mä haluan näitä kaksi lisää!

Lasten matkatessa vaikkapa mummolaan yökylään, on tämä uusi pieni ihme tosi helppo napata reissuun mukaan.



Kasaaminen on helppoa, ja vie aikaa n.10 sekuntia. Amme on kuitenkin todella tukeva ja laadukkaan tuntuinen. Pohjassa oleva tulppa vaihtaa väriä veden lämpötilan mukaan, ja ilmoittaa jos vesi on lapselle liian kuumaa. Tämäkin ihan hyvä bonus siis! Oma veden lämpötilamittarimme kun on kadonnut jo aikoja sitten, ja usein tuleekin mietiskeltyä, että onkohan kylpyvesi sopivan lämpöistä. Eipähän tarvitse sellaistakaan enää tuumailla.

Meillä tämä kylpy-amme myös usein haetaan saunalta lasten toimesta, ja siinä katsellaan mm. aamun Pikku Kakkosta. Varsin monikäyttöinen tuote siis ;)


Tää on kyllä vuoden hittijuttu, voin ihan käsi sydämellä sen nyt tässä luvata jokaiselle teistä. Siinä kylpee ihan vastasyntynyt siinä, missä 4-vuotiaskin! Ammeen mukanahan tulee näppärä kylpyverkko, jossa on tosi helppo pestä pieni vastasyntynyt niin, että pieni saa mahdollisimman hyvän vesituntuman kylpyhetkessä. Ihanaa, että tällaisiakin asioita mietitään kylpyammeita suunniteltaessa.

Tämä tuote on muuten palkittu 11 eri tuotepalkinnolla, eikä tuo nyt mikään ihme ole. Mä en ainakaan koskaan aikaisemmin oo törmännyt näihin missään muualla!

Jos kiinnostuit, niin näitä ihme-ammeita pääsee nyt tilaamaan jo ennakkoon osoitteessa www.pienihme.fi . Mä tilasin heti lahjaksi yhden mun ystävän tytölle, ja kunhan rahatilanne sen sallii, heitämme vanhat ammeet kaatikselle ja tilaamme kahdelle muulle myös uudet Ihme-ammeet.





"Täältä tullaan!"

11.05

Niin, meilläkin leikitään nykyään ihan päivittäin "Piilosta"- leikkiä. Piippis sekä PikkuW toimivat pääsääntöisesti tiiminä äitiä tai isiä vastaan. Yhdessä piiloudutaan, ja yhdessä lasketaan sekä etsitään. Kymppiin asti kumpikin osaa jo hienosti. Sen jälkeen vähän takkuilee ;)

Antaapa kuvien kertoa enemmän näistä meidän leikki-hetkistä. Pahoittelen kaaosta taustalla. Jälleen kerran. 

Tää on se piilo, mihin ensimmäisenä aina kömmitään.. 




"Äiti huuda PIIP PIIP!" 

Ja voi sitä onnea, kun äiti tai isi löydetään!





Kivaa, kun saa itsekin heittäytyä päivittäin lapseksi näiden omiensa myötä, ja palata perinneleikkien pariin. 

Mikähän se seuraava leikki on, jonka keksivät?


Kolme EI ole yhtä kuin kaksi

16.27


Olin eilen kahden vanhimman kanssa fysioterapiassa, ja oikein kivasti suoriuduttiin tuosta koitoksesta. Piippis jumppasi fyssarin kanssa, ja W leikki muilla leluilla kiltisti itsekseen. Neitokainen oli aivan into piukeena, kun sai tanssia Risto Räppääjän tahtiin muun jumpan ohella! Kuvankin tuosta hetkestä nappasin.

Tuntui tosi helpolta ja "vapaalta" olla kolmistaan liikenteessä. Toivottavasti kukaan ei käsitä tätä väärin, mutta kyllä se toistaiseksi on vaan niin, että yksin kolmen pienen kanssa liikenteessä oleminen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Jos tytöistä jommankumman päästää rattaista kävelemään(sitä varmasti jossainvaiheessa alkavat kinuamaan), ovat suur-katastrofin ainekset kasassa. Vaihtoehtoja ei siis tuossa hetkessä ole muuta kuin kuunnella Piippiksen lohdutonta itkua sekä ihmetystä siitä, miksi ei hän pääse rattaista pois niinkun veljensä.

En saanut autoa edes oven viereen, ja jouduimme kävelemään toiselta parkkipaikalta fysioterapiaan. Vaikka mulla ei ollut rattaita mukanani, niin homma toimi kuin tanssi! W on jo kovin omatoiminen sekä tottelevainen, ja sain keskittyä Piippiksen kevyenliikenteenväylällä pysymiseen. Oli kyllä voittajafiilis! Tuli toiveikas olo. Kunhan tuo kolmonenkin tuosta senverran kasvaa, että oppii tottelemaan käskyjä, ja että sitä pystyy hädän hetkellä vaikka vähän lahjomaankin, niin ihan uudenlaiset ovet avautuvat taasen meidän elämässämme. Kyllä se päivä vielä koittaa! Yksi karkaileva lapsi on ihan pala kakkua! ;)

Illalla uskaltauduttiin kuitenkin kävelylenkillä kokeilemaan tällaista extreme-etenemistyyliä. Mulla oli kuvanottohetkellä koirakin vielä toisessa kädessä, eli olimme siis liikenteessä koko perhe. Kävellen. Ja kyllähän se ihan kivasti meni tällaisella rauhallisella pihakadulla ;)


Tässä(kään) tapauksessa siis kolmas ei mene siinä, missä kaksikin. Tietyt tilanteet ovat hankalampia, mutta silti olen tyytyväinen päätökseemme kolmesta pienestä tyypistä, pienellä ikäerolla. Nämä tällaiset pattitilanteet kun ovat aika pientä siihen verrattuna, kuinka supersiistejä tyyppejä nää muuten ovatkaan! ;)

Pakko vielä tähän loppuun kertoa, että kun sain tänään nukahtaa päikkäreillä W:n viereen, niin jopa päiväuniini nämä karkailutilanteet jälleen hiipivät. Painajaisen muodossa luonnollisesti. Etsin PikkuH:ta sekä PikkuW:tä Järvenpäätalosta ihmismassan joukosta. Se uni loppui onneksi hyvin, vaikkakin PikkuH löytyi ihan viimehetkellä kiipeilemästä korkealla kaiteella. 

Hohhoijaa. Mun elämä. 
<3


Suosituimmat

Facebook