Ai että kun tuntuupi kivalta! 

On paljon viihtyisämpää maalata olkkarin seiniä kun kynttilät luo jouluista tunnelmaa ;)

 

Ennen peiton alle piiloutumista, oli ihan pakko tulla vähän purkamaan ajatuksia tänne blogin puolelle. 

H:lla on iltavuoroviikko, ja mun iltani täällä lapsosten kanssa on ollut aika rankka. Ihan toista maata kun esimerkiksi eilen oli, kun alkuillasta ystävä tuli hieman pienemmän ystävän kanssa kylään ja loppu-iltakin meni kolmikon kanssa tosi kevyesti ja mallikkaasti. 

Mutta niin. Jokaisella meidän lapsella tuntuu olevan se yksi ja ainoa isohko ongelma, joka hankaloittaa arkea enemmän tai vähemmän. Riippuen sovituista aikatauluista ja niin edelleen. 

U eli Ummetus. 

Nyt olenkin päättänyt, että kiinnitän huomioni tähän ongelmaan niin täydellisesti kun vaan pystyn ja teen kaikkeni että, lasten olo saadaan mahdollisimman hyväksi tämän asian suhteen. Tänään vuorossa oli lapsi numero 1. Pirpana muru, joka tämän ummetusasian kokee kaikista voimakkaammin meidän kolmikosta. Sen enempää illan kulkua tässä ruotimatta, on vaan pakko toivoa, että tilanne helpottaa. Vaikka tämä numero 3 elää vielä pääsääntöisesti nestemäisellä ruokavaliolla, niin silti orastavat kakkaongelmat ovat jo havaittavissa.

Pirpanan kohdalla ongelmaa tekee isommaksi se, ettei saada duphalac-jauhetta menemään kerralla tarpeeksi suurta annosta. Neiti kun juo pieniä hörppyjä vaan ja suht harvakseltaankin. Nestemäinen lääke sylkäistään ulos suusta. Tilanne on tosi hankala. Nyt olenkin ostanut varastot täyteen luumusosetta ja yritän Muumien avulla saada sitä menemään alas mahdollisimman paljon päivässä. Tänään meni 2/3 purkista ja se aiheuttikin tämäniltaisen tuskailun sitten. Neiti taistelee viimeiseen asti.  

Se on aika kurjaa katsottavaa. 

Kun kakka loppujenlopuksi tulee, on neiti kuin uudestisyntynyt. Iloinen oma itsensä. Täytyy vaan toivoa, että tämä ongelma helpottaa ajan myötä ja saadaan neiti ymmärtämään, että taistelu tämän asian suhteen ei kannata.

Tästä Piippiksen jutusta nyt olen aikaisemminkin kertonut, mutta harmillista on ollut huomata, että ongelma on jokaikisellä meidän nappulalla. W juo paljon ja syö vatsaystävällisiä tuotteita, mutta silti tämän saman asian kanssa tuskaillaan.

Ei aina voi olla hyvä ilta. Huomenna onneksi sitten taas on ;)

Positiivisena juttuna kerrottakoon, että pienin neito nukkui viimeyönä tosi hyvin ja heräsi vain kerran syömään. Aamulla mullakin oli melkeinpä jo ihan levännyt olo.

Mutta nyt nukkumaan. Aamulla Piippiksen kanssa puheterapia. Otan äiti-tytär aikaa ja jätän H:n kahden muun kanssa tänne kotiin. On rentouttavaa kun tunnin verran saa vaan istua ja ihailla omaa taitavaa pientä, joka oppii kokoajan niin paljon uutta. Mun taitavaa pientä isoa!

Ensinnäkin, ihanaa ettette ole hyljänneet! Ja toiseksi: nyt toteutan kiitokseksi uskollisuudestanne  lukijan toivomuksen kertomalla arjessa jaksamisesta sekä voimavaroistani.