Tänään on ollut eriskummallisin päivä pitkiin aikoihin. Olen järjestänyt lastenvaatekaapit täysin uuteen uskoon, tytölle sekä pojalle tietysti omat hyllynsä. Olen tehnyt lohikeittoa koko porukalle. Laittanut tulevalle vauvalle sängyn valmiiksi odottamaan, vaihtanut Pirpanan petivaatteet, vanhempien petivaatteet, käynyt kaupassa... Kovasti paljon siis saanut aikaiseksi verrattuna viimeviikkojen aikaisempiin päiviin. Onkohan tämä nyt sitä? Synnytystä enteilevää pesänrakennusta? No, synnytys on lähestymässä se on varma mutta että kuinka pian niin sitä on nyt vaikea lähteä spekuloimaan.
Helpotus tapahtui muuten tänään tuon eilisen ongelman tiimoilta. Luumusosetta ja vähän Levolacia (vaikka aikaisemmin olen todennut ettei se toimi muka). Tunnelma kotona muuttui heti kevyemmäksi, Pirpana lienee kuitenkin se kaikista onnellisin. Viimeyö meni tytön kanssa hyvin mutta valvomiselta ei vältytty nytkään, sillä tälläkertaa äitiä piti hereillä mahansisäinen. Ainoa "semihyvä" nukkumisasento löytyy tätänykyä vasemmalta kyljeltä. Oikealle kyljelle erehtyessäni saan sellaista monoa pikkutyypiltä että oksat pois. Sattuu varmasti kumpaakin. Ramppasin vessassa tai juomassa jatkuvasti ja sekös harmitti kun väsytti kuitenkin aika paljon. Ei voi mitään. Ensiviikkoa odotellessa. Epätietoisuus sekä epämukavuus on huono yhtälö tässävaiheessa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, esimerkiksi se miten napa voi kadota yhtäkkiä kokonaan ihmiseltä?! Jäljellä ei ole kun rumat arvet teinivuosien aikaisista lävistyksistä. Toivottavasti saan napani kuitenkin takaisin vuoden loppuun mennessä..
Prinsessa on nukkumassa puhtaissa petivaatteissaan ja seuraavaksi äiti ryhtyy samoihin puuhiin..
Kauniita unia!
Suloinen, röhkivä naapurimme josta tänään salaa kuvan räpsäsin. Käytiin turvallisen välimatkan päästä illalla ihastelemassa Pirpanan kanssa tuota ihmeellistä tyyppiä. Ihana röhisijä jonka häntä pyörii kun tuuliviiri! Päivän kohokohta ehdottomasti.
Kuvaukselliset <3 Vähän hätäinen rajaus kun piti nopeasti kuva räpsäistä.
Tämä päivä on ollut todellakin yhtä potalla istumista. Kiusankappale nimeltä kakka on taas hukassa. Se häiritsee kovasti mutta ei vaan ota saapuakseen. Kaikki keinot on otettu käyttöön mutta valitettavasti jouduttiin laittamaan väsynyt pimu nukkumaan äsken ilman toivottua lopputulosta. Katsotaan nyt että minkälainen yö meillä on edessäpäin kun tämä vaiva itketti jo viimeyönä kertaalleen.
Mä luulen että tämä onpi yksi niistä asioista joka jollaintavalla liittyy Piippiksen syndroomaan, sillä melkeinpä heti kun siirryttiin kiinteitä syömään, on nämä kakkavaivat astuneet kuvioihin tasaisin väliajoin. Olenpas myös lukenut että Downin syndrooman yksi monista mahdollisista liitännäisistä saattaa aiheuttaa juur tämäntyyppisiä vaivoja. Mä olen maininnut tästä neuvolassa monta kertaa mutta sen kummemmin asiaan ei ole tartuttu ainakaan vielä. Kuitenkin ne kakkoset törähtää pottaan yleensä kolmantena päivänä. Toivotaan että niin myös huomenna tapahtuu. Lääkäriinhän tässä on muuten mentävä.
Ja niin, meillähän ei ole tullut kun pissit vaippaan kiinteiden aloittamisen jälkeen. Se on aika uskomaton juttu mutta joudutaan tosiaan kuljettamaan pottaa jokapaikassa mukana. Tyttö nyt vaan on päättänyt näin. Ehkä todellisen hädän yllättäessä neiti saattaisi suvaita tikistää vaippaan mutta toistaiseksi näin ei ole vielä käynyt.
Sori näistä kakkajutuista mutta ne ovat nyt vaan aika iso osa meidän arkea tällähetkellä että oli sitten ihan pakko kirjoittaa :)
Sekä äidillä että tyttärellä siis "ongelmia" kovan vatsan kanssa, heh. Äitiä supistaa lähestulkoon jatkuvasti (kivuttomasti enimmäkseen) ja tuntuu että poika meinaa tulla kyljestä väkisin ulos. Mulla on kylki välillä ihan "muhkurainen" kun jalkapohja kuultaa läpi. Se onkin sellainen näky joka täytyy jossainvaiheessa yrittää saada tallennettua kameralle.
Sain houkuttelevan tarjouksen. Mummi olisi ottanut tytön tänään jo yökylään mutta en ollut valmis näin nopealla varoitusajalla ;) Ikävöivät tyttöä kovasti ja tarjous pysyy voimassa kuulemma. Mä luulenkin että käytän sen tässä viikolla vielä jokuilta. Vien murun illansuussa mummolaan, vuokraan elokuvan ja katson sen jonka jälkeen nukun sikeästi ja pitkään omassa sängyssä. Ei mitään sen kummempaa kun mä en yksinkertaisesti jaksa enää.
On kuitenkin ihan paikallaan treenata Pirpanan mummolassa oloa, sillä kohta tosiaan tulee ainakin se kolmen päivän perioidi jolloin äiti ei olekkaan lähellä kokoajan. Äiti niiskuttaa ikäväänsä sairaalassa maito-/hormonihuuruissansa. Olen yrittänyt valmistautua henkisesti. Siitä tuskin on mitään apua kuitenkaan loppupeleissä mutta olenpahan yrittänyt ainakin.
Kummisedältä synttärilahjaksi saadut värikkäät pallot osoittautuivat todelliseksi hitiksi tänäiltana. Antaa kuvien kertoa.
Lopputulos: Tyytyväinen tyttö sekä levähtänyt "pallomeri" ympäri olohuoneen lattiaa.
Ollaan siis kotona jälleen. Toin mummolasta mukanani kaksi muovikassillista pikkuisia vaatteita. Sellaisia pojan päälle sopivia :) Haikeana viikkailin pieniä vaaleanpunaisia takaisin pahvilaatikkoon ja mietiskelin että mitähän niille tekisin. Ehkä mä vielä säästän niitä hetken..
Huomenna luvassa siis kaappien järjestelyä sekä muutenkin yleistä siivoilua. Raskausviikko 36 pyörähti käyntiin. Yksi uusi mullistus tapahtumassa siis meidän elämässä ihan pian ja se saa kyllä aikaan paljon erilaisia tuntemuksia meikäläisessä jo nyt. Jännittää, pelottaa, ei jaksaisi enää odottaa. On tosi hauska nähdä miten vauva loppupeleissä syntyy tähän maailmaan ja koska. Nyt mulla on niin vahvasti sellainen tunne vaan että aika pian syntyy mutta katsotaan..
Niin. Siinä he ovat. Tämän kesä/heinäkuun epäonnisimmat varpaat maan päällä. Tuo kuvassa näkyvä isovarpaan ja viereisen varpaan väli on juurikin se joka halkesi menneellä viikolla (on hyvin parantunut kyllä eikä kuvassa näy arven arpea) ja tänään tuo samainen viereinen varvas koki kivuliaan yllätyksen kun puutarhakenkään sujahdettuaan sai tuntea äkillisesti yllätetyn kimalaisen katkeran koston. Ensin kengästä kuului kiukkuinen "bzzzt"-kiljahdus ja sitten vasta tajusin mitä oli tapahtunut. Kirvely alkoi pienellä viiveellä ja voimistui pikkuhiljaa. "Mitä vielä?!" huusin ja juoksin suihkuun viilentämään pistoskohtaa. Helpotti vähän. Sitten mä vielä varmuudenvuoksi soitin Hyvinkään sairaalaan ja kysäisin että mahtaakohan tuosta pistoksesta olla mitään vaaraa pienelle/ pitääkö tulla näytille. Käskivät tarkkailla omaa olotilaa tunnin ajan ja jos ei kummempia ilmene niin ei hätää myöskään vauvalle. Ja pianhan se kirvelykin lakkasi eikä varvas edes turvonnut. Suunnaton ärsytys lienee ainoa asia mikä jäi vaivaamaan tapahtuneessa. Miksi ihmeessä mulle just nyt tapahtuu näitä haavereita kun olen koko elämäni ajan aika hyvin välttynyt moisilta?! Ihan kun tässä nyt ei olisi jo valitettavaa muutenkin :D
Ja toivon todella että tämä epäonnen kierre loppui tämänpäiväiseen tuikkaukseen. Tuleva sektio pelottaa muutenkin jo ihan liikaa.
Siinä ehkä tämänpäivän "merkittävin" tapahtuma. Pieni fiilistely kuitenkin loppuun. Syötiin tänään Pirpanan kanssa samaa nakkikeittoa ja tyttö tykkäsi ihan hirveästi. Päätin siltä istumalta että nyt meidän perheessä hylätään kaupan vauvansoseet (hetkeksi ainakin) ja koko kööri saa syödä jatkossa samaa ruokaa. Pirpanan annosta tietysti tuunataan vielä hieman miellyttävämmin nieltävään muotoon.
Voi että, Ruisrock 2012 käynnistyi tänään! Mulla on tavoite päästä ensivuonna paikanpäälle pitkästäaikaa. Sitten rookie on jo kuienkin melkein vuoden vanha ja ihan hyvässä iässä jättää hoitoon yhdeksi yöksi. No, eletään nyt kuitenkin tätä hetkeä vielä ja toivotellaan aurinkoisia päiviä Ruissaloon tutuille sekä tuntemattomille. Monta tuttua nassua löytyy tänävuonna esiintymislavoiltakin. Ehkä H on ensivuonna? ;)
Kivaa viikonloppua lukijat rakkaat!
