Pupu. Kaikista tärkein unilelu. Pehmoinen, tuttu ja turvallinen. Kiva vetäistä osittain naamalle ja siihen on niin hyvä nukahtaa..

Juhlista selvitty ja paluu arkeen alkoikin tänään mukavissa merkeissä. Käytiin Pirpanan kanssa moikkaamassa pientä ja vähän isompaa ystävää. Tämä pienempi versio on kuukauden Pirpanaa vanhempi ja kiinnostui luonnollisesti vieläkin pienemmästä toveristaan paljon. Pikkuiset sormet vahingossa siinä sitten hipaisi meidän pimun otsaa ja no.. opinpahan tyttärestäni taas jotain uutta. Hän on kovin pitkävihainen! Jokakerta tämän episodin jälkeen kun tämä ihana pieni ystävä päästi jonkin sortin äänen, muisti meidän Pirpana tapahtuneen, suupielet vetäytyivät alaspäin ja itkuhan siinä sitten lopuksi tuli. Harvoin tuo suuttuu mutta kun suuttuu, niin suuttuu näköjään isosti :) Onneksi pikku unoset vei kaikista dramaattisimmat muistot mukanaan ja itkutkin rauhoittui ennen lähtöä. 

Uhmista odotellessa..

Maanantaista sen verran että äidin ja isän keikkailta onnistui täydellisesti. Pirpana käyttäytyi kuulemma esimerkillisesti ja hänen kanssaan ei ollut kummempia ongelmia. Yöllä nukkui paremmin kun meidän kanssa pitkään aikaan. Heräsi kyllä mutta nukahti papan sylkkyyn tyytyväisenä ilman sen suurempaa huutoa. Olin kyllä varautunut mahdoliseen ennenaikaiseen kotiinpaluuseen mutta sellaista ei tapahtunut ja ihan kiva niin. Keikka oli hyvä ja nyt ei sitten vähään aikaan tarvitse mihinkään mennäkkään :)

Oli ihan parasta nähdä ystäviä pienen tovin jälkeen. Puss!

Eipä muuta tälläkertaa. Kaikki on niin hyvin nyt

<3

Pikkuinen tonttunen toivottaa hyvää pikkujoulua lukijoille! :)

Tänään pe TV1 klo 22.50. Tämä dokumentti jos mikä sai minut herkistymään kyyneliin muutama viikko sitten. Jokainen vanhempi kun toivoo omallensa mahdollisimaan suurta onnea elämässään ja niin myös me toivomme. On hyvin helppo samaistua Monican äidin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Pirpana on ja tulee aina olemaan äidin elämässä erityisen rakas sulostus ja auringonpaiste.

Ihanaa viikonloppua!

<3

Tapahtuipa eräänä päivänä kun esikoistani odotin, hauska juttu jonka nyt teille lukijoillekkin jaan. Ystävälläni on eräänlaisia työsuhde-etuja ja hän päättikin sitten ilahduttaa mua antamalla tulevalle pienokaisellemme lastenkirjan, jonka tosiaan ilmaiseksi työpaikaltaan sai. Kotona päätin sitten yhtenä iltana tutustua tuohon ensimmäiseen vauvakirjaamme ja normaalin tottumuksen mukaan luin takakannen "briiffin". Se alkoi näin:"PIENI PÄIVÄNSÄDE-kirja on tehty tukemaan perheitä, joihin on syntynyt vauva, jolla on jokin poikkeava pirre tai ominaisuus..." Soitin ystävälleni ja kerroin tästä pilke silmäkulmassa, sillä tiesin että hän ei ollut tutustunut tuohon kirjaan tarkemmin. No, ystävä tunnollisena ihmisenä kauhistui tietenkin ja kertoi ettei huomannut tuota pointtia ollenkaan. Lopuksi naureskeltiin ja asia unohtui...

...kunnes saavuttiin pienen päivänpaisteemme kanssa kotiin ja löysin tuon kirjan jälleen. 

Elämä on täynnä hassuja sattumia eikö?

Kirjasta, "Pieni päivänsäde".

Kiitos O, tästä kirjasta tuli todella tärkeä meille ;)