"Mittä mun lutikka?!"  
 

Tuo lause kajahtaa ulko-ovelta joka päivä, kun neiti tulee eskarista kotiin. Vaaleanpunainen leikkilusikka on tärkein kaikista leluista - jopa Elsa ja Anna jäävät kakkoseksi tässä kilvassa. Usein Piippis istuskelee piiitkiä pätkiä kerrossängyn yläpedissä tai sohvalla, höpöttelee omiansa  ja heiluttelee lusikkaa pienissä kätösissään rivakasti. Ja tosiaan vaikka neiti pelaisikin futista tai jakaisi jonkun muun leikin sisarustensa kanssa, pysyy tuo vaaleanpunainen lusikka hyppysissä siltikin tiukasti.

 

 Ja voi sitä surun päivää, kun tuo lusikka sattuu häviämään hetkeksi jonnekin! Lukuisat kerrat sitä on etsitty koko perheen voimin lähestulkoon paniikinomaisissa tunnelmissa. Ei kelpaa korvikkeet ei. Tässä talossa yritetäänkin nyt tehdä kaikki sen eteen, että tuo Pirpanaisen lutikka ei katoaisi lopullisesti ja tästä syystä sitä ei saa viedä esim. eskariin tai ottaa mukaan kauppareissulle.

Nähtäväksi jää, että kuinka kauan tämä uusin villitys kestää. Nämä kun yleensä tuppaavat olemaan sellaisia ohimeneviä vaiheita..

Vähän vielä hiihtolomaviikon kuulumisia. 

Me ollaan kirjaimellisesti lomailtu ihan kaikesta ja otettu levon kannalta. Normaalisti saatan jopa vähän stressata siitä, että loma menee lorvailun merkeissä, mutta nyt on ollut jotenkin super ihanaa ja luonnollista vaan olla. Aamuisin kun H on pompannut herätyskellonsa soidessa pystyyn, olen minä tyytyväisenä kääntänyt kylkeä ja jatkanut suloisia lomaunosiani. Muutamana aamuna ipanatkin ovat nukkuneet kahdeksan paremmalle puolelle. 

Tämän hiihtoloman onnenhippuset löytyvät pienistä hetkistä. Kiireettömistä yhteisistä aamupalatuokioista saman pöydän äärellä, vastaleivottujen teeleipien tuoksusta, lämpimästä kahvista, kaurapuurosta, Sutsisatsaasta, nimpparikakuista, lahjapapereiden rapinoista, liitulakuista, Ariel merenneidosta, jalkapallosta, Rytistä, ulkoilusta, auringosta, lautapeleistä ja isovanhemmista.

Tänään lapset haastoivat mummin sekä papan muistipelissä. Peli päättyi samalla tavalla kuin meidän vanhempien ja ipanoiden väliset skabat - lapset saivat murskavoiton.

Jotta tästä lomasta jäisi lapsille joku kiva uusi muisto, päätimme huomenna lähteä katsastamaan Sea Lifen tunnelmia. Niistä lisää seuraavassa sitten. Lauantai-aamun suunnitelmat tein eilen, kun ostin tuon alla olevan opuksen Prismasta kolmella eurolla. Yhteiset ihanat hetket pöydän ääressä siis jatkukoon..

Meillä on ollut suloinen vieras ihastuttamassa viikonloppuamme. Tärkeä tyyppi, jota jo tovi odoteltiinkin. W:n kerhossa arvotaan joka perjantai joku lapsi, joka saa viedä Onni Nallen kotiinsa vierailulle ja viikonlopun touhuista sitten kirjoitellaan yhteiseen kirjaan kuulumisia. Meidän perhettä lykästi toissapäivänä.

Hauskaa seurata, miten hellästi lapset tuota pehmolelua hoitavat ja kuinka ottavat asiakseen hänestä huolehtimisen sekä hänen viihdyttämisen. Heille Onni-Nalle todella on ihan oikea vieras.

<3

"Perjantai oli onnellinen päivä, kun kauan odotettu Onni-Nalle saapui luoksemme viikonloppuvieraaksi. Ensimmäisen yön Onni-Nalle nukkui W:n pikkusiskon kainalossa ja seuraavan yönsä hän nukkui turvallisesti kettu-repussa jonne uinahti mummulareissun jälkeen. Viimeinen yö uinuttiin Wäinön turvallisessa kainalossa. 

Onni-Nalle on keinunut lasten kanssa voimistelurenkaissa sekä kiipeillyt puolapuissa. Lapset tekivät hänelle myös sushia ja se maistuikin Onnille. Kumpienkin isovanhempien luokse nallukka pääsi myös kyläilemään. 

Onni ja lapset ovat yhdessä katselleet piirrettyjä telkkarista ja ulkoiltukin on. Luimme Onni-Nallelle Nille Nalle kirjaa iltasaduksi ja W:n pikkusisko soitti hänelle myös rumpua. Palloakin yhdessä heittelimme. 

Meillä oli kiva yhteinen viikonloppu ja Onni on lämpimästi tervetullut luoksemme jatkossakin."