Downin oireyhtymä

Pirpana ja Stockmannin jouluiset mainoskuvaukset

11.04

 Hei taasen! Kuukausihan siinä jälleen vierähti, että jaksoin kirjautua bloggeriin. Uusi pesti varhaiskasvatuksen parissa on verottanut voimista ja iltaisin olen lähinnä keskittynyt omiin pieniin. En ole liiaksi jaksanut stressata ja olen yrittänyt olla itselleni armollinen kaiken hulinan keskellä. 

Tälläkin hetkellä tuntuu, että pää on yhtä muhjua mutta yritän silti kirjoitella muutaman sanasen liittyen lupaamaani aiheeseen - Pirpanan viimeisimpiin mainoskuvauksiin.

Moni teistä on varmasti nähnytkin esimerkiksi instan puolella Stockan katalogin kansikuvan. Olemme olleet ihan hirmuisen ylpeitä neitokaisen upeasta suorituksesta ja sen saamasta huomiosta - enkä ole kyennyt tuota suurta ylpeyttä piilottelemaan. Kun aloitimme muutama viikko sitten yhteisen päivämme kaksin kaupungissa en ollut lähellekään varma siitä, tulisivatko nuo kuvaukset onnistumaan mutta olin valmis ottamaan siitä selvää. 

Kun selvisi, että Stockan työryhmästä löytyisi halukkuutta palkata juuri Piippis tuohon jouluiseen mainoskampanjaan mukaan, kysyimme ensimmäisenä tähtöseltä itseltään että onko hän innokas lähtemään samanlaisiin kuvauksiin, kuin mitä Prinsessa-lehden kanssa tehtiin pari vuotta sitten. Vastaus oli ilmiselvä ja vaikka asiaa varmisteltiin vielä moneen otteeseen, Pirpanan päätös oli vankkumaton. Soppari allekirjoitettiin ja mainoskuvauksiin lähdettiin avoimin mielin. 

Kuvaukset kestivät kaksi päivää ja tuona aikana räpsittiin sekä katalogikuvat että marraskuun lopussa ilmestyvä tv-mainos. Vietimme Pirpanan kanssa jännittävän kaksipäiväisen kaupungissa ja kaikki sujui todella mallikkaasti.  Ensimmäisenä päivänä Pirpana oli hyvin onnessaan, kun catering toimitti paikanpäälle superherkku lasangea kuvausten välillä ja kaikenlaista muutakin nannaa oli tarjolla. Neitokainen "bondasi" heti tosi hyvin isää näyttelevän mallin kanssa ja mielestäni tuo tunnelma välittyy kuvista selvästi. Vaikka jossain kohtaa väsy alkoi selvästi painaa, teki tytsy kaikkensa että kuvaukset saataisiin mukavasti hänen osaltansa maaliin. 

Itse jännitin hieman etukäteen Piippiksen näyttelijäntaitoja, mutta niinpä vaan tyttönen yllätti äitinsäkin (jälleen) ja lopputulos näyttää (ainakin minun silmissäni) täydelliseltä. Kauniilta!

Kirjoittaessamme sopimusta hyväksyimme kadunvarsimainosten julkaisun, mutta emme totta vie tienneet miten suuresta mainoslakanasta todellisuudessa puhuttiin! Ja siis tämä yllätys oli ehdottomasti positiivinen - joskin ehkä hieman epätodellinen.  Jälleen kerran tyttö todisti sen, että kromosomit eivät määrittele sitä mihin sinusta on. Toivon että Pirpanan hymy tulee pelastamaan monen aamuruuhakassa tarpovan ihmisen päivän. 

 Ystävät ja tuttavat ovat lähettäneet minulle kuvia tuosta mainoksesta, mutta vielä emme ole paikanpäälle ehtineet katsomaan. Ajatus oli, että ensi viikonloppuna kurvaisimme kaupunkiin todistamaan, että tuo kuva todella koristaa Stockan ulkoseinää. Niin hassua! 

Saiko Pirpana palkkaa näistä kuvauksista? Sai. Palkkarahoillansa kansikuvatyttö osti itsellensä esimerkiksi kauan haaveilemansa oman puhelimen. Se oli tosi tärkeä juttu pikkumimmille. 



Kuvaustiimi sekä muut malli olivat ihan huippujengiä! Toisen päivän aamuna kun saavuimme kuvauspaikalle, tokaisi maskeeraaja Piippikselle : "Sieltä saapuu minun lempparityttö!". Pirpanaa vähän sitten ujostutti. Ja äitiä vähän sitten taas itketti. 


Kylläpä muuten harmittaa, että en ymmärtänyt panostaa hyviin otoksiin tuolla kuvauspaikalla! Järkkäri unohtui kotiin ja muistoksi jäi valitettavasti vain nämä utuiset kännykkäkuvat. Ehkä voisin joulupukilta toivoa kännykän, jonka kamerasta löytyisi markkinoiden paras kuvanlaatu. Liian usein tulee harmiteltua sitä että kuvat ovat epämääräistä suttua. 

Ratikkamatkailua



Siinä missä kuopuksemme harrastaa jumppaa tai keskimmäisemme omistautuu futikselle, nämä kuvaukset tuntuu olevan ainoa "harrastus", mitä Pirpana tällä hetkellä tykkää ja jaksaa tehdä. Tokaisi männäviikolla veljellensä (kun kävimme Jumbon Stockalta katalogeja hakemassa) että "Tää on mun juttu!". Ja niin se on. Niin kauan kun tyttö nauttii kuvauksista , lupaan viedä hänet sellaisiin aina tilaisuuden tullen. Koen itse myös sanoman hyvin tärkeäksi. Se että erityislapset saavat näkyä mediassa, on ihan huikea harppaus eteenpäin jos asiaa tarkastelee vaikka 20 vuotta taaksepäin. Meidän saama kaunis palaute tästä mainoskampanjasta on valanut rutkasti uskoa tulevaan. Vaikka tämä vuosi 2020 onkin ollut aika poikkeuksellisen tylsä, mahtuu tähän vuoteen myös ihania ja kauniitakin asioita. 

Tänä-aamuna kun kuskasin Pirpanaa kouluun, kiherteli hän innoissaan kun kerroin että tv-mainos putkahtaa eetteriin ensi maanantaina. Neiti odottaa jo kovasti että saa nähdä lopputuloksen. Niin odotan minäkin. 

Kiitos Stocka, Book Us ja ihanat mallitoverit . Kiitos kuvaustiimi. Yhdessä tehtiin aika ihana joulukampanja ja koen että sitä saadaan ihan ylpeästi sekä avoimesti iloita. 

P.s Kuvissa näkyvä suloinen pikkupoika on Pirpanan serkku. Tämä oli ihan uskomaton yhteensattuma, että valkkasivat Book Usin listoilta juurikin serkukset samaan kamppikseen! 

Täällä saikutellaan tänään. Keskimmäinen sekä pienin hieman pärskii ja nyt jännitellään että onko lapsukaisilla edessä koronatesti numero 2. En viitsi lopettaa tätä postausta ärräpäihin, mutta mieli tekisi. Pysykää terveenä! Elämme taas hieman jännittäviä aikoja tämän Covidin tiimoilta ja se on niin surullista.

Tällä viikolla luvassa toinenkin postaus saikkupäivien aktiviteetteihin liittyen. Palaillaan pian!

joulu

Puhelinterkut pukilta - kutkuttavan jännittävä yllätys aattoillassa

17.31

Näin joulun alla mm. facebook tuppaa täyttymään mattimyöhäisten (itse kuulun joka vuosi tähän porukkaan) epätoivoisista tieduisteluista, joissa kysellään perheelle pukkikandidaattia aatoksi edes jokseenkin siedettävään hintaan. Valitettavasti totuus on yleensä kuitenkin se, että mitä lähemmäksi joulua tullaan, nousee vapaiden (kunnollisten) joulupukkien hinta pilviä hipovalle tasolle. Meidän lompakonnyörit eivät sellaisiin sfääreihin valitettavasti veny, ja onneksi sukulaismiehet ovat toistaiseksi onnistuneet pelastamaan nämä itseaiheutetut pattitilanteemme. 

Mutta! Niille joilla pukkikuviot tuottavat tänä vuonna ylimääräistä päänvaivaa, on onneksi olemassa myös toisenlaisiakin vaihtoehtoja. Nyt silmä tarkkana!

Parin viime vuoden aikana meidän kolmikko on saanut jännityksellä odottaa joulupukin videotervehdystä, joka yleensä saapuu isin puhelimeen jo aattoaamun hulinoissa. Perhosparvet masunpohjissa triplaantuvat entisestään tuon videon ansiosta, ja pienet silmät säihkyvät onnesta - joulufiilis on taattu!  Videoklippiä toistellaan lukuisia kertoja ja sille kikatellaan sekä vilkutellaan.

Meinasin tänään ratketa riemusta kun kuulin, että nyt tämä meidän perheen joulubonus on tarjolla myös ihan kaikille muillekin jotka omistavat älypuhelimen tai internetin. Piippiksen kummisetä on (joulupukki) näyttelijä, ja meidän kaikkien iloksi hän päätti kokeilla tätä videopukkihommaa nyt ensimmäistä kertaa vähän laajemminkin. Kahdenkymmenen euron hintaan pukki lähettää ipanoille räätälöidyn whatsapp - tai messenger viestin, jonka sisältöön me vanhemmat voimme antaa omat vinkkimme (nimet, harrastukset, joululahjatoiveet ym.). 

Aivan loistava idea, sanoisin! Siksipä oli pakko vielä kysyä videopukilta itseltään, että saanko vinkata tästä hänen hyvän-mielen-ideasta myös teille lukijoilleni.  Lupa ilokseni myönnettiin, ja nyt haluankin lämpimästi suositella tätä kutkuttavan jännittävää pikku bonusta myös teidän jouluaatonne hulinaan.

Videopukin mainosvideon voi kurkata TÄÄLTÄ.

Eli sikälimikäli jos joulupukin videotervehdys vähääkään kiinnostaa, kannustan ehdottomasti ottamaan yhteyttä osoitteeseen: videopukki@gmail.com tai puhelinnumeroon: 041-538 3066. Ja niin, videopukin tuoreet facebook-sivut löydät osoitteessa https://www.facebook.com/videopukki/ . Käykäähän ainakin kurkkaamassa ja tykkäämässä. 


Meillä kotonakin joulufiilis alkaa pikkuhiljaa hiipimään täysivaltaisesti taloon - vaikkakin vielä tänään olimme pienimmän kanssa hammaslääkärissä, jossa häneltä paikattiin yksi reikä hampaasta. Valitettavasti toimenpide ei onnistunut ilman pientä rauhoittavaa hörppyä, mutta sen hörpyn ansiosta hammas saatiin hienosti paikattua ja parin tunnin päästä tyttö pysyi taas mallikkaasti itse tolpillaan. Oli kyllä vähän hurjaa katsoa omaansa sellaisessa tilassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vaikka tytön hampaat ovat muuten puhtaat, liiallisten happohyökkäysten ansiosta tuo yksi reikä oli päässyt hampaaseen puhkeamaan. Opimme jälleen kantapään kautta - myönnän sen rehellisesti.

Kävimme myös Piippiksen arviointikeskustelussa kuulemassa, että kaikki rullaa koulussa kivasti omalla painollaan eteen päin. Perjantaina päästään iloksemme kuuntelemaan joulujuhlaesitystä, jota neiti on kovasti kotona harjoitellut ja sisaruksillensakin päivittäin opettanut..

"Laulakaa kovempaa! Paukuttaa paukuttaa pakkanen paukuttaa!".

Huomiseksi lupauduin töihin pitkästä-aikaa muutamaksi tunniksi, ja on tosi ihanaa päästä moikkaamaan aivan parhaita tyyppejä päivätoimintakeskukseen. Pienen pakollisen breikin jälkeen sitä jaksaa sitten taas täysillä touhuta ihanaa joulua lähimmäisille rakkaille.

Lauantaina reissaamme H:n enolaan perinteiselle kuusenhakureissulle, jee! Anoimme myös Rytille ylimääräistä aikaa kanssamme parin päivän ajaksi, jotta pääsee vapaana juoksemaan maaseudulle. Sen jälkeen jätkä lähtee Vuosaareen mamman luokse joulua viettämään <3

Rakas läheinen pääsi tänään sairaalasta kotiin ja joulurauha palasi pienen jännityksen jälkeen sydämeen. Kaikki on hyvin nyt.

Ihanaa joulun odotusta kaikille! Suunnitelin tämän postauksen inspiroimana, että meidänkin kööri voisi tänä jouluna lähettää blogissa videoterkut. Katsotaan mitä keksitään :)

Arki

Selätin elämäni ensimmäisen totaaliväsähdyksen

14.14

Luvassa hieman harmaata asiaa - jouluisilla kuvilla kevennettynä.

Kuluneiden vuosien aikana olen havainnut harteilleni kasaantuvan kuormaa jos jonkinlaista ja viimeisten viikkojen aikana tuo tilanne on eskaloitunut pisteeseen, jossa jouduin kehitelemään eräänlaisia keinoja selvitäkseni kunnialla arjesta sekä joulunalusajasta.


Edeltävän ja nykyisen työharjoitteluni välissä oli vain kolme viikkoa koulua ja hyvin pian tämän uusimman harjoittelun aloittaessani huomasin, että nyt mennään liian nopealla tempolla eteenpäin enkä jaksa pysytellä perässä. Pari ensimmäistä viikkoa meni ihan kivasti, mutta sitten ongelmat hiipivät mukaan arkeen.

Jo perinteiseksi muodostunut koko perheen sairastelu alkoi jälleen ja jouduin olemaan kolme päivää pois töistä. Tässä vaiheessa oma harmitukseni kasvoi jo suureksi, sillä pyrin kuitenkin aina tekemään kunnolla sen minkä olen työharjoitteluissani aloittanut.

Aamujen/iltapäivien aikataulukuviot oli hankala toteuttaa ja isovanhempien sekä muutaman muun läheisen lisääntyneet sairastelut sekä kipuilut vaikuttivat myös tilanteeseen merkittävästi. Arjessamme oli tapahtunut suuri muutos ja pysyviä ratkaisuja sen helpottamiselle oli tehtävä. Jouduin useaan otteeseen kysymään itseltäni,että "onko tälle työharjoittelulle nyt oikeasti aikaa tai onko mulla ylipäätänsä nyt resursseja opiskelulle?"


Koen ensimmäistä kertaa eläneeni jonkin sortin loppuunpalamisen aikaa. Kotona en osannut hetkeäkään istua paikallani, sillä koko ajan riitti siivottavaa tai muuta puuhasteltavaa. Sotku ja kaaos sai ahdistumaan mutta samalla kun yhden kohteen oli saanut järjestettyä, toinen paikka olikin jo räjähtänyt uudestaan. Sellaistahan se on lasten kanssa mutta minä en osannut siihen kevyesti enää suhtautua. 

Tiuskin jatkuvasti perheelleni ja iltaisin huono omatunto häiritsi yöunen saamista. Epäonnistumisen sekä riittämättömyyden tunne olivat hyvin vahvasti läsnä koko ajan. Itkin paljon ja koin olevani todella onneton kaikinpuolin. Pääni sisällä pyöri alati tekemättömien sekä keskenjääneiden hommien sekamelska, ja sen myötä levottomuus lisääntyi päivä päivältä. Melkein suutuin kun joku läheinen kertoi minulle omista murheistaan. Hävitin empatiakykyni hetkellisesti ja keskityin säälimään vain itseäni.

 Huomasimme myös että joidenkin ulkopuolisten ihmisten oli vaikea ymmärtää perheemme tilannetta ja sitten tapahtuikin viimeinen niitti (suojellakseni omiani en lähde sitä nyt tässä enempää avaamaan), jonka jälkeen päätin ottaa harjoittelukuvioni puheeksi myös työpaikallani. Onneksi työharjoittelupaikallani ymmärrettiin tilanne oikein hyvin ja sovin ohjaajieni kanssa, että suoritan näytön vasta vuodenvaihteen jälkeen - tämä siis omasta toiveestani. Tuon keskustelun aikana sydämeltäni putosi iso kivenjärkäle ja olo helpotti huomattavasti.  Nyt olen saanut rauhassa keskittyä nuorten kanssa olemiseen ja nuorisotalolla oppimiseen - ilman ylimääräisiä näyttöpaineita paperitöineen ja aikatauluineen.


Se mitä haluan tässä nyt todeta on, että jokainen meistä kokee joskus näitä alamäkiä elämänsä aikana ja kenenkään voimat eivät kestä loputtomiin. Tärkeintä on tiedostaa omien voimiensa kapasiteetti ja osata toimia sen pohjalta. Olen todella tyytyväinen ja onnellinen siitä, että itse uskaltauduin tuon oman päätökseni näytön lykkäämiselle tekemään ja sen ansiosta meidän ipanat ovat saaneet seesteisen sekä rauhallisen, hyvänmielen joulunalusajan. Aamuisin kun olen saanut kaksi vanhinta kouluun, olemme lähteneet pienimmän kanssa viettämään kaksinkeskeistä aikaa esimerkiksi kaupoille, mummolaan tai kahvilaan.. Kotiin on tehty joulua ja rauha on totisesti saapunut myös äidin sydämeen. 

Oma tilanteeni on nyt siis se, että opiskeluissani ei kummempaa muutosta tapahtunut ja aloitan osaamisalaopintoni tammikuussa alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Muutos minussa ja sitä kautta koko perheessäni oli sen sijaan hyvin merkittävä tämän pienen päätöksen tekemisen jälkeen. Tästä olen itselleni kiitollinen! Itse uskon, että matka tällaisesta uupumustilasta kohti jopa lievää masennusta ei ole kovinkaan pitkä.
 


 Loppu hyvin - kaikki on kivasti juuri nyt. Halusin tosiaan keventää tätä hieman tylsääkin tekstiä meidän kodin jouluisilla yksityiskohdilla - ettei tilanne näyttäisi teidän lukijoiden silmissä liian vakavalta. Joulu on ollut mulle aina tosi rakas asia, joten myös siksi tämä rauhoittuminen sekä heittäytyminen sille on ollut tärkeää ja terapeuttista.

Nyt on ollut aikaa keskittyä esimerkiksi näihin allanäkyviin hetkiin. Ihanaa kun olemme saaneet nautiskella tuon karvaisen kultamurun läsnäolosta. Hän kun on aivan super ja pitää meidän kaikkien hyvinvoinnista omalta osaltansa hyvää huolta.




 Laitanpas vielä tähän loppuun perheemme muita kuulumisia. Poitsu jatkaa futishommiansa onnellisena ja iloitsee saamastaan pelinumerosta (joka on 10 niinkuin Messillä ja Modricilla). Aamuisin koko jengi nousee reippaasti sängystä(mme) - kiitos joulukalentereiden ja olohuoneessa soivan jouluradion! Koulusta sekä eskarista kotiutuu iloiset ipanat, ja eteisessä heitä vastaanottamassa on huojentunut Ryti suukkoineen (kuvassa). Taksikuskia naurattaa iltapäivisin penkissä nuokkuva neiti, joka on viisaana ymmärtänyt käyttää 45 minuuttia kestävän taksimatkan hyödyllisesti.

Ensi viikolla pienin rakkaista piipahtaa hammaslääkärin penkissä ja ennen sitä juo pienen rauhoittavan mehutilkan. Tuo operaatio jännittää mua kovasti mutta eiköhän me siitäkin selvitä kunnialla. Ja niin, tuo pienin oppi ensimmäisenä meidän ipanoista sanomaan "ärrän" viime viikolla. Nyt pärisee niin mahottoman hienosti jo!

Seuraavaksi valloitamme keittiön ja ryhdymme työstämään perinteistä  joulunajan paholaisen hilloa :) Tunnelmallista loppuviikkoa kaikille! Ei hosuta liiaksi vaikka joulua elelläänkin.


joulu

Meidän joulu

19.32


Blogi hiljentyi automaattisesti joulun viettoon, sillä kulunut joulunalusaika oli (ylläri ylläri) kovasti kiireistä. Onneksi kuitenkin ehdittiin piipahtamaan lasten kanssa vähän joulumarkkinoilla ja tonttukin vilkutteli ikkunan takana torstai-iltana. Tonttu oli jättänyt omenapuun oksiin roikkumaan 3 isoa pääsiäismunaa ja pienet suklaiset joulupukitkin. Vaikka aluksi tuo punanuttuinen kaveri vähän jännitti ipanoita, jätti tämä vierailu hyvän mielen pitkäksi aikaa ja hetkeä on muisteltu kovasti. Tontulle tehtiin nämä alla näkyvät kortitkin ja piparinkin sai yöpalaksi terassille.

 Huomatkaapas kuinka hienosti W on oppinut kirjoittamaan oman nimensä! Iso jätkä jo!


Maitokahvimedian joululahjakeräyksen paketteja ajelin hakemassa kuluneella viikolla ja pyörähdettiin me asian tiimoilta ihan Helsingissäkin asti. Torstaina toimitin viimeiset paketit lastenkotiin ja haluankin nyt sydämeni pohjasta kiittää kaikkia tähän meidän tempaukseen osallistuneita! Myös lastenkodin henkilökunta sekä muu Maitokahvimedian tiimi haluaa kiittää jokaista lahjoittajaa. Kiitos! Olette kultaa.

 Lauantaina vein kassillisen joululahjoja Vantaalla asuvalle yh-äidille kera kolmen pojan. Nämä paketit olimme työkavereiden kanssa hommanneet ja tästä kyllä tuli myös niin hyvä mieli sekä meille lahjoittajille että myös lahjan saajillekin. Kiitos Konstilaiset suuresti osallistumisesta tähän hyvänmielen tempaukseen!


Lauantai-ilta rauhoitettiinkin sitten jo omalle perheelle ja aatto hurahti todella leppoisasti omien rakkaiden läsnäollessa sekä lasten iloa ihastellessa. Joulupukkikin piipahti ensimmäistä kertaa meidän kotona ja ipanat olivat niin tuhannen reippaita. Karvainen jouluystävämme tosin vähän joutui jännittämään - vauva kun vielä on. 

Hitsi vie kun piti ihan yölläkin painajaisia nähdä mokomasta partajätkästä! 

Onneksi Rytillä on rapsuttelijoita ja suukottelijoita riittävästi lohduttamaan jouluaaton epämääräisen vierailijan muistelemisen hetkissä. Tämän allaolevan kuvan räpsäisin, kun isi kasasi lapsille joulutelttaa lastenhuoneeseen. Siellä nukkua tuhersivat joulunpyhien ajan sulassa sovussa keskenään - hopeanauhoin koristellussa joulumajassa.


Isovanhempien luona olemme aikaa viettäneet kuluneiden päivien aikana ja tänään olemme taasen rauhoittuneet kotiin pienten murusten kanssa. 

Tänään oli myös sushi-päivä! Ja ai että kun muuten maistui hyvältä juhlapyhien jälkeen.


Äidin kainalopaikka on ollut varattuna joka kerta, kun sohvalle olen ennättänyt istahtamaan. Tänään ruokalevolla käpertyivät kaksinverroin mun viereeni viltin alle. Piippiksen ilmeestä voi päätellä, että nukkuivatko sitten ihan oikeasti tai että saiko äiti nukkua?

;)
 

Seuraavaksi luvassa vähän syvällisempää pohdintaa menneestä ja tulevasta. Palailen pian. Mukavia välipäiviä kaikille!

Arki

Saikkua ja strösseleitä

18.44

Heti alkuunsa haluan pahoitella huonolaatuisia kuvia. Tämä pimeä vuodenaika haastaa bloggaajaa ihan tosissaan, enkä itse ainakaan näin arkisin ehdi juurikaan valon aikaan kuvailemaan. Kun lähden työharjoitteluun on pimeää ja kun tulen työharjoittelusta - on pimeää jälleen. Kameranikin lienee halvin mahdollinen, joten eipä siltä kummoisia voi odottaakaan näissä valaistuksissa. Vali vali. Näillä mennään nyt kuitenkin ainakin veronpalautuksiin asti. Heh.


No mutta seuraavaksi mennään meidän jengin muihin kuulumisiin. 


Yllätys yllätys, olemme sairastelleet kuluneen viikon! Uusin tulokas starttasi kuopuksesta ja eteni siitä tasaiseen tahtiinsa meihin muihin. Itse sairastelin toissapäivänä ja eilen kotosalla muiden nuhanenien kanssa. Ihan kummallinen tauti tämäkin. Oksettaa, kurkku tuntuu hiekkapaperilta ja pieni inhottava lämpöily vetäisee olotilan sangen fleguksi. En olisi ikuna voinut uskoa, miten rankka tästä ensimmäisestä syksystä eskarin ja kerhon startattua tuleekaan tämän sairastelun tiimoilta. Varoiteltiinhan siitä, mutta silti olen hämmästynyt.

Äsken huomasin kaiken muun hyvän lisäksi, että jätkänpätkällä on nielurisat kovin turvoksissa ja Piippiskin valuttaa suupielistään kuolaa pelottavan ahkerasti (normaalisti ei niin tee). Nyt peukut pystyyn, että pelkoni osoittautuu vääräksi ja streptokokki on pysytellyt kaukana ipanoiden kitusista. En millään jaksaisi toista antibioottirumbaa tähän syksyyn! Ja nyt kun meillä näitä flunssan oireita on muitakin, on hyvin paljon mahdollista että kyse onkin ihan normaalista kurkkukivusta. Siihen uskon ja luotan.


No mutta. Eilen halusin piristää pikkujengiä ja tuotatin mummin mukana piparitaikinaa sairastuvalle. Yhdessä illalla sitten vuoden toiset piparkakkuset paisteltiin ja koristeltiin. Piippis oli aivan veto pois ja jaksoi vain tuon ensimmäisen vartin keittiössä touhuta. Loppuajan käytti sitten sohvalla piirrettyjä tiiraillen ja keksiä mutustellen. Huvinsa kullakin.


2 muuta jaksoivat puolestaan pakertaa piparien parissa tuntitolkulla ja ensimmäistä kertaa tämä koristelu tuntui ipanoista super mielekkäältä. W voisi omien sanojensa mukaan "tehdä näitä jokapäivä!".


Sotku oli melkoinen, mutta ehdottomasti pienten ihmisten onnen arvoista. Ja tulipahan käytettyä kaikki viimevuotiset strösselit, jotka olisivat vuodenvaihteen jälkeen joutaneet jo roskiin vanhentuessaan. Illalla ennen nukkumaanmenoa piti vielä isille töihin soittaa ja kertoa, että keittiössä odottaa yllätys kun isi tulee töistä kotiin. 

Voi sitä kihertelyä ja jännitystä!


Onpahan mennyt vauhdilla nämä harjoitteluviikot. Enää 2 viikkoa ja sitten mulla alkaa kuukauden pituinen joululoma. On pakko myöntää, että odotan sitä kovasti. Koulu on vaatinut veronsa ja olenkin arki-iltaisin lähestulkoon aina sammahtanut kuopuksen viereen onnellisena siitä, että päivä on vihdoin pulkassa. Nukkunut parhaimmillaan kellon melkeinpä ympäri ja silti seuraavana iltana uinahtanut ajoissa jälleen. 

Tänään sain onneksi hyvän palautteen arvioivalta opettajalta työstämästäni näyttösuunnitelmasta ja se teki minut hyvin hyvin iloiseksi. Minähän osaan! Ja pystyn! Vaikka vähän väsyneenäkin.
 Työharjoittelusta vielä sen verran, että viihdyn kovasti päiväkotimaailmassa - tai ainakin tässä nykyisessä. Lapset ovat suloisia ja olen tosi kiitollinen mukavista työkavereista. Sellaiset kun ei tällä alalla aina liene itsestäänselvyys ;)  

Nyt lähdenkin tästä valmistelemaan omille pienille armahisilleni iltapalaa ja niinkuin kahtena edellisenäkin iltana, niin myös tänään aiomme uinahtaa kaikki neljä samaan sänkyyn. Tästä on tullut meidän oma hassu tapa aina silloin, kun isi tekee iltavuoroa töissä. On siihen kyllä syynsäkin. Piippiksellä on viime aikoina ollut vaikeuksia nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta minun (meidän) viereen neitokainen nukahtaa vartissa. Näin siis pääsen vähän helpommalla nyt, kun energia ei riitä lastenhuoneen lattialla  tuntitolkulla istuskeluun. Joskus on oltava itselleen armollinen ja mentävä sieltä, mistä aita on matalin.

Parahinta alkavaa viikonloppua kaikille!





Hyväntekeväisyys

Lahjoita lapselle jouluiloa

15.07

Joulu alkaa hiipimään pikku hiljaa mukaan arjen hulinoihin ja  ainakin meidän perheen ipanoiden jännitys on melkeinpä käsinkosketeltavissa. Juuri tuo lasten ilo sekä onni tekevät joulusta suloisen juhlan, ja tästä syystä ajattelimmekin Maitokahvimedian voimin ilahduttaa ja järjestää joululahjakeräyksen yhteen pk-seudulla sijaitsevista lastenkodeista. Samalla haluamme tarjota ihan jokaiselle teistä mahdollisuuden päästä jakamaan iloa tämän keräyksen myötä sitä ansaitseville.

Mutta hei olethan nopea, sillä lista (ainakin toivottavasti) täyttyy vauhdilla!


Hommahan sujuu parhaiten niin, että piipahdatte Maitokahvimedian facebookissa ja ilmoitatte kommenttikentässä, että kenelle listan lapsista lahjan haluatte toimittaa. Jos sinulla ei ole facebookia, voi tuon ilmoituksen laittaa myös sähköpostilla osoitteeseen maitokahvimedia@gmail.com. Kun "varauksenne" on vahvistettu joko facebookissa tai sähköpostitse, niin lahjan toimituksesta voidaan yhdessä sopia sähköpostin välityksellä. Toivomme yhteydenottoanne asian tiimoilta joko osoitteeseen maitokahvimedia@gmail.com tai 47palasta@gmail.com.

Voin noutaa lahjan Keski-Uudenmaan seudulta ja myös minulle voi toimittaa paketin Keravalle. Postitse onnistuu myös. 

 Mutta nyt sanoista tekoihin. Tässpä tuo tärkeä lista:

Tyttö 1 ikä 4 kk VARATTU
Tyttö 2 ikä 7 vuotta VARATTU
Tyttö 3 ikä 8 vuotta VARATTU
Tyttö 4 ikä 8 vuotta VARATTU
Tyttö 5 ikä 11 vuotta VARATTU
Tyttö 6 ikä 12 vuotta VARATTU
Tyttö 7 ikä 13 vuottaVARATTU
Tyttö 8 ikä 14 vuottaVARATTU
Tyttö 9 ikä 16 vuottaVARATTU
Tyttö 10 ikä 16 vuottaVARATTU
Tyttö 11 ikä 17 vuotta VARATTU

Poika 1 ikä 6 vuotta VARATTU
Poika 2 ikä 9 vuotta
Poika 3 ikä 13 vuotta
Poika 4 ikä 14 vuotta VARATTU
Poika 5 ikä 15 vuotta
Poika 6 ikä 15 vuotta
Poika 7 ikä 16 vuotta VARATTU
Poika 8 ikä 17 vuotta VARATTU
Poika 9 ikä 17 vuotta


 Ajattelimme, että lahjan arvo voisi olla jotain 10-30 €:n väliltä. Mielellään ei yli tai ali tuon skaalan. Lahja voi olla itsetehtyä tai kaupasta ostettua - tarvittaessa voimme auttaa ostopäätöksen tekemisessä.

Toimitamme lahjat perille kohteeseen ja välitämme hyvän mielen tunnelmat myös teille asianosaisille postauksen merkeissä. 

Iso kiitos jo nyt kaikille osallistuville! Tämän tempauksen tarkoitus on vain sekä ainoastaan saada mahdollisimman monen lapsen suupielet hymyyn - siispä tehdään tästä yhdessä kiva muisto kaikille.

Päivän postauksen myötä on helppoa toivottaa kaikille lukijoille lämpöistä ja ihanaa joulunalusaikaa

<3

Hemmottelua

Helppoa ja mukavaa yhdessäoloa - tyylikkäästi

19.24


Kuva: Mira-Marie
Olen lukuisia kertoja telkkarin hömppäpömppätositv-sarjoja katsoessani ryhtynyt tuumimaan, että miltähän mahtaisi tuntua jos pääsisi itse joskus stailaajan juttusille? Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhteisöbloggaaminen mahdollisti muutama viikko taaksepäin sekä mulle että kahdelle ihanaiselle kolleegalleni Maitokahvimediasta tuon mielenkiintoisen kokemuksen. Piipahdimme Mira-Marien ja Camillan kanssa ihanan Annin luona In Style Outissa ihmettelemässä, kuinka yllätyksellisiin asukokonaisuuksiin vartalomme soveltuvatkaan!

Lauttasaaressa sijaitsevan liikkeen tiloihin sisään astuessani, kiinnitin ensimmäisenä huomioni uniikkiin ja idylliseen ullakkohuoneistoon. Tuo lämminhenkinen tila täynnä toinen toistaan kauniimpia vaatteita on jokaisen naisen unelma! Isoista ikkunoista pääsi ihailemaan näkymää Lauttasaaren yli merelle ja pullo kylmää kuohuvaa odotteli korkkaamistaan.

Kuva: Mira-Marie
Kuva: Mira-Marie
In Style Outin nettisivuilta löytyy kattavaa infoa firman toiminnasta, mutta pähkinänkuoressa kerron teille nyt kuitenkin, mistä tässä hommassa on oikein kyse. Palvelu tarjoaa stailauksen joko yhdelle, kahdelle tai kolmelle henkilölle, mutta yhtälailla myös isommalla porukalla pääsee viettämään muutaman mielenkiintoisen tunnin vaikkapa polttareiden tai pikkujoulujen meiningeissä naisporukalla.

Ennen stailausta jokainen osallistuja täyttää pienen info-kaavakkeen itsestään ja lähettää kuvan vartalostaan Annille, joka sitten valitsee muutaman esimerkkiasukokonaisuuden valmiiksi rekkiin. Annilta saa lopuksi ostaa myös tyylikästä vaatetta poikkeuksellisen edulliseen hintaan - tinkimättä kuitenkaan laadusta. Myös second handia on saatavilla.  

Käyntikerran jälkeen jokaisella osallistujalla on mahdollisuus vuoden ajan käydä shoppaamassa Annin ullakkohuoneistosta ihanuuksia vaatekaappinsa täydennykseksi. Itse aion todellakin tämän option käyttää, sillä muutama vaatekappale jäi kummittelemaan pahanpäiväisesti takaraivooni.

Kuva: Mira-Marie
Suurin yllätys itselleni tuon tyttöjen kanssa vietetyn parituntisen aikana oli se, että 156 senttiselle rungolleni löytyi musta haalaripuku, johon ei tarvitse neulaa upottaa. Toisinsanoen lahkeet tuossa haalarissa olivat juurikin täydellisen pitkät?! 

Noh, arvaatte varmaan jo, että mikä näistä kuvissa näkyvistä asuista lähti matkaan mukaan? 

Kuva: Anni/In Style Out
Kuva: Mira-Marie
Kuva: Anni/In Style Out
 






Yllätyinkö Annin valitsemista asukokonaisuuksista? Kyllä yllätyin, mutta tällä kertaa ainoastaan positiivisesti. En esimerkiksi koskaan osta itselleni farkkuja, sillä menetin toivoni niiden suhteen keskimmäisen ipanan syntymän jälkeen. Sektiot ovat jättäneet masuuni muodon, joka tuntuu ikävältä tiukan resorin alla. Vaan Annipa sitten nosti eteeni rekistä minulle valitsemansa farkut ja kuinkas sitten kävikään - ne olivat täydellisen sopivat ja mukavat! Yksi iltapäivän yllättäjistä oli myös musta biletoppi, jossa sivut olivat avonaiset. Kriittiset paikat (esim. juurikin tuo masu) peittyi hulmuavan helman alle, ja vain parhaat puolet minusta saivat näkyä rohkeasti. Sanoinkin Annille, että tuon topin ja farkut tulen seuraavana tilipäivänä hakemaan. Eli ihan just. Kyllä mä joskus pääsen vielä sellaisiin tilaisuuksiin, jossa saa heittäytyä vähän villiksi pukeutumisen suhteen ;) 


Luontoäitikin järkkäsi oman ohjelmanumeronsa meidän hemmotteluhetkeen, ja yhtäkkiä tuo kaunis sateenkaari ilmestyi jo muutenkin hyvin vangitsevaan ikkunanäkymään.


Näin joulun alla on hyvä vinkata vähän erilaisista lahjaideoista ja tässäpä on yksi tosi varteenotettava sellainen. Voin luvata, että tämä kokemus vaikuttaa positiivisesti omaan kehonkuvaan sekä itsetuntoon. Mulle ainakin kävi niin.

Suosituimmat

Facebook