heppajuttuja

Äidin boostaus postaus

22.23

Mun elämässä on aivan mahdottomasti hyviä asioita. Sellaisia juttuja, joiden vuoksi on syytä olla maailman onnellisin nainen. Harva se päivä tunnen oloni etuoikeutetuksi kaikkien näiden hyvyyksien ansiosta. Olen pahoillani tästä hehkutuksesta, mutta näin se vaan on.

Nyt viimeaikoina kuitenkin henkilökohtaisessa elämässäni on ollut myös niitä ei-niin-kivoja juttuja, vähän liiaksikin. Se on harmillista. En voi kun toivoa parempaa tiettyjen asioiden tiimoilta.

Surkeus on voitettavissa. Mulle se on tänään ollut yllättävän helppoakin.

 On tullut aika kääntää suupielet hymyyn ja keskittyä vain sekä ainoastaan positiivisuuteen. Niihin hyviin juttuihin.  Tai ainakin kannattaa yrittää.

Tässäpä muutama onnellinen tapahtuma tältä päivältä. 

Käytiin Piippiksen kanssa viettämässä äiti-tytär aikaa tallilla ja aina se vaan piristää isosti!




Tuleva viikonloppu tuo mukanaan pari kivaa ylläriä, ja niitä järkkäillessä mieli on pysynyt super aurinkoisena koko päivän.

Siskon vilpittömän avulias puhelu teki myös pikkusiskon eli allekirjoittaneen onnelliseksi. Tämän lisäksi myös omien vanhempien lastenhoitoapu aamulla synnytti syvää kiitollisuutta.

Ystävät. Kulunut viikko on pitänyt sisällään monta iloista kohtaamista. Ollaan koko köörin voimin käyty tervehtimässä montaa isoa, sekä pientä ystävää ja meidän luona on käyty myös. Tosi voimaannuttavaa.

Ja sitten jälleen kerran selvisin hammaslääkäristä kunnialla. Siinäpä vasta syy hymyyn! Kauniiseen hymyyn :)



Viimeinen vaan ei vähäisin: PikkuW:n uusi supersankari hymyilytti aamulla.


Mikähän se tämä olisi nimeltänsä?  ;)

Aurinkoista loppuviikkoa! Sitä kuulemma pitäisi riittää nyt meille kaikille!




heppajuttuja

Onnekasta on.

20.13



Eilen se iski tajuntaani kuin salama kirkkaalta taivaalta. 

Ollaan aivan JÄRJETTÖMÄN onnekkaita syystä, että Piippis saa puuhastella hevosten parissa ja ratsastaa näinkin usein kun me nyt ollaan tallilla saatu käydä. Me ei olla varsinaisesti siis anottu vielä tytölle ratsastusterapiaa ja todennäköisesti sitä ei meille vielä edes myönnettäisikään, vaikka tässävaiheessa se ihan oikeasti olisi tärkeää näille erityislapsosille. 

Meillä nyt on vaan käynyt iso lykky, sillä tuo oma armas fyssarimme on myös koulutettu ratsastusterapeutti ja sitäkautta ollaan saatu tämä ihana mahdollisuus viedä neitosta tallille aina sillointällöin. 








Piippis tykkää tosi tosi paljon hoitaa näitä ihania sulosilmiä ja myös ratsastaa niillä luontevasti. Kerran kokeiltiin, että tykkääkö W, mutta itkupotkuraivarithan se kokeilu sai aikaan. Ei todella tykännyt ja on siitälähtien on ehkä vähän pelännytkin hevosia. Ja poneja.











Eilen sain räpsittyä aika paljon kuvia ja tässä vielä muutama otos. On kiva näyttää teille lukijoille, että mitä kaikkea tuohon terapiatuntiin saadaan mahtumaan.

Aika paljon mukavia juttuja!





Tyttö suhtautuu näihin suloisiin otuksiin kunnioittaen, mutta ei onneksi liikaa pelkää. On tosi kiinnostunut ja iloitsee suunnattomasti sitten kun uskaltaa lähestyä. Jokaisen tunnin jälkeen tyttö kihertelee onnesta. Tämä on terapiaa parhaimmillaan!


Tänään kun allekirjoittanut makasi hammaslääkärin tuolissa, isi ja tytär kävivät Malmin optiikassa sovittelemassa silmälaseja meidän Little miss sunshinelle. Soittelin kyseiseen paikkaan jo etukäteen, kun kuulin että sieltä saattaisi löytyä ds-lapsille suunniteltuja rillejä. Olihan siellä jotain. Katsotaan nyt, että mihin lopputulokseen tullaan. Tuohon päähän on aikas vaikea löytää sopivia laseja. Pieni nenä ja pienet korvat. Ihan niinkun äidillänsä myös.

Ja juu, selvisin hammaslääkärireissusta. Hammaskin jäi suuhun, sitä vaan vähän fiksattiin. 
Ollappa iloinen!






Suosituimmat

Facebook