Uskallan väittää, että aika moni siellä ruudun toisella puolellakin muistaa lapsuudestaan tuon tummanpuhuvan ja jopa synkän taulun, jossa pieni tyttö sekä pieni poika ovat juuri ylittämässä kehnossa kunnossa olevaa siltaa? Tai sitten ehkä juurikin sen , jossa pieni tyttö sekä pieni poika leikkivät joen/järven rannalla vaarallisessa miljöössä? Oli miten oli, olennaisin yhdistävä tekijä kummassakin taulussa on enkeli kaksikon takana.

Muistan itse tuon taulun lapsuudesta ristipistotyönä mummolan seinällä, sekä kultareunustettuna tauluna parhaan ystävän huoneessa - viimeisessä hetkessä ennen yöunta karkkiövereiden jälkeen.

Ajatus taulussa on toteutustakin suloisempi - se rauhoitti pientä Anna-Kaisaa jo lapsena. Ajatus siitä, että joku tai jokin suojelee meitä jokaista. Äitiä, isiä, veljeä, siskoa,isovanhempia ja ystäviä. Minua. 

Tämän tunteen haluaisin myös omieni tuntevan - nyt ja aina.  

Eipä muuten ole ensimmäinen enkeleistä kertova postaus mun blogissani tämä. Tuskinpa viimeinenkään. Olen aina kokenut enkelit jonkinlaisena voimahahmona ja mitä pidemmälle vuodet vierivät, muuttuvat nuo siivekkäät kaunokaiset aina vain tärkeämmiksi. Vanhaksi kai olen tulossa.

Olen yrittänyt metsästää enkelitaulua lastenhuoneen seinälle jo tovin, mutta tuo perinteinen tummansävyinen ei vaan ole tuntunut sopivalta omieni yöunta valvomaan. Se ilmeisesti vähän pelottaa mua vieläkin, vaikka iso tyttö jo olenkin?

Vaan sittenpä muutama päivä taaksepäin satuin huomaamaan, että minun ja H:n yhteinen tuttava Anna Hiilinen-Kitinoja (@annahiilit, @hiilit.illustrations) oli julkaissut instagramissa tämän todella herkän ja uudistetun näkemyksensä suojelusenkelitaulusta, ja melkeinpä siltä istumalta laitoinkin sitten tilauksen tulemaan. 

Tämä on jotenkin vaan niin mahdottoman ihana. Herkkä ja kaunis. Juurikin sellainen, jonka omieni huoneen seinälle haluan ripustaa. Siivekäs kaunokainen voi ihan yhtä hyvin olla myös siivekäs söpöläinen - varsinkin lastenhuoneessa.

Suojeluksella on monet kasvot sekä ulkomuodot -siivet (ja ne enkelit) vain symboloivat mulle itselleni sitä hyvin vahvasti. Tosielämässähän meidän jokaisen lähellä on näitä suojelijoita hyvin paljonkin. Omani nimeän helpolla ja hetkessä. 

Äitinä toivon, että kaikki maailman suojelijat yhdessä pitäisivät huolta omistani. Tuuppaisivat syrjään sairaudet, surut ja murheet. Antaisivat voimaa jokaiselle päivälle ja tukisivat tulevassa. Uusi taulu tekee tuon toiveen näkyväksi sekä minulle että myös niille rakkaimmille - siinä viimeisessä hetkessä ennen yöunta.

Joulu. Se on aina ollut mulle niin kovin tärkeä ja odotettu. 

Minun joulussani annetaan aikaa rakkaimmille. Heille, joiden kanssa tätä arkea yhdessä eteenpäin tarvotaan iloinemme sekä murheinemme. Muistellaan menneitä ja jatketaan yhdessä kiitollisina tulevaan. Jos en konkreettisesti vierelle juuri jouluaattona pääse, muistan sanoin tai teoin. Näin on aina ollut. 

Tänä vuonna päätin, että perinteisen joulutähden sijaan kiipeän kuusenlatvaan jotain mulle itselleni symbolisesti merkittävämpää.

Kävelimme lasten kanssa tänään korttelin toiseen päähän mummia sekä pappaa moikkaamaan. Valitsin äitini enkelikokoelman joukosta mielestäni sen kauneimman ja päätin, että hän tulee koristamaan sukutiluksilta hankittua kuustamme jouluaattona. Kuka näistä neljästä kaunokaisesta on "valittu", se selviää myöhemmin..

Minun elämässäni on tällä hetkellä kymmenittäin ihmisiä, joille toivon tulevan vuoden tuovan mukanansa vain sekä ainoastaan pelkää hyvää. Niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet kipunoimaan aivan liikaa. Niitä ihmisiä, jotka todella ansaitsisivat itsellensä paljon enemmän onnea sekä hyvää, kuin mitä kulunut vuosi on heille antanut. 

Minä luotan enkeliin. Vuosi 2017 tulee olemaan hyvä mun rakkaimmilleni juurikin meidän kuusenlatvassamme roikkuvan enkelin ansiosta. 

Sellainen minipostaus tähän päivään ja nämä jouluiset teemat muuten jatkuvat edelleen lähitulevassa.

Nyt toivottelen mukavaa alkuiltaa kaikille!