ilon aiheita

Mummolassa

20.55


Mummin ja papan hellässä huomassa olemme. Niin kun kuvasta näkyy,viihdymme. Mulla vaihteeksi tosi kehno päivä. Supistaa mutta ei vieläkään tarpeeksi tiheään. Sitten ne mokomat supparit todennäköisesti huomiseen mennessä taas laantuvatkin kokonaan. 
Pojan liikehdintä tuntuu todella kipeästi kohdunsuulla, kuin puukolla iskettäis. Ja poika tietysti kovasti eläväinen, tämän totesi myös terkkari neuvolassa. Kauratyyny onkin taasen ollut kovassa käytössä ja kaikki kunnia sille ihmiselle joka moisen on aikanaan kekannut.
Jalatkin ovat täydellisen turvoksissa. Ihan parissa päivässä ovat pullahtaneet. 

Mutta vaikka vähän kehno onkin oloni ollut, on myös mulla ollut syytä samanmoisiin virnistyksiin kuin Piippiksellä kuvassa. Sain nimittäin Papan tekemää kanttarellikastiketta sekä uusia perunoita. Lukuisia suukkosia Pirpanalta olen saanut. Motivaatiovaatteet saapuivat postissa. Tieto siitä että ensiviikolla kääntyy taasen yksi uusi sivu meidän elämässä, helpottaa myös suuresti. Tieto siitä että tapaamme vihdoin uuden tulokkaan, saa suupielet hymyyn. Ihmeellistä.

Kuva yläpuolella on parasta lääkettä tällähetkellä. Äidin rakas, ihana sulosilmä nakupelle!

Juhlat

Kirkonmäellä

19.50






Viikonloppu hurahti iloisissa juhlatunnelmissa kun Pirpanan vanhin serkkutyttö pääsi ripiltä ja oltiin sitten tuota kaunista hetkeä todistamassa Keravan kirkossa. Äidillä oli vähän vaikeuksia istua kirkonpenkillä liikuttumatta sillä muistan niin hyvin tuon serkkutytön syntymän ja vauva-ajan, tuon ihanaisen neitokaisen joka teki minusta tädin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.

Piippis nukkui melkeinpä koko konfirmaation ajan ja heräilikin sitten sopivasti kun lähdettiin kirkosta onnittelemaan nuoria kirkonmäelle. Kuvassa poseeraa vähän unisen oloinen tyttis :) Ihana pieni juhlija jaksoi kaikesta huolimatta hienosti monta tuntia ihmishulinaa ja silminnähden nauttikin siitä, sekä tietysti saamastaan huomiosta.

Viime päivien aikana on jännitelty perhejuhlien lisäksi myös allekirjoittaneen muuttunutta olotilaa. On supistellut jo ihan kunnolla mutta valitettavasti vielä aika harvoin ja poika potkii todella kipeästi kohdunsuulle. Illat on vaikeinta aikaa ja olen jo alkanut henkisesti valmistautumaan että lähtö saattaa tulla hyvinkin pian. Pirpanan kanssa en selviä enää kahdestaan juurikaan sillä pienikin kantaminen aiheuttaa supistelua ja kipuilua. Vaunulenkit ei onnistu. Jopa lattialla tytön kanssa istuskeleminen on vaikeaa. Olen tosi turhautunut tilanteeseen, sillä koen joka päivä "paskamutsi"-fiiliksiä kun en vaan kykene hoitamaan tuota pientä kunnolla. Onneksi tiistaina päästään synnytystapa-arvioon ja pistänkin kaiken toivoni tuohon päivään. Jotain helpotusta kaipaan tilanteeseen. Leikkauspäivämäärä olis kova juttu. Vaikka pelkään, odotan jo synnytystä kuin kuuta nousevaa. 

Mä en oikein jaksa nyt edes kirjoitella..

Laitan vielä tähän loppuun ihanan kuvan, jonka sain veljeni paremmalta puoliskolta. Pirpana ihailee siinä kaikkein tuoreinta, suloista serkkupoikaansa juhannus-aattona..





Mietintää

Pesänrakennusta

21.51


Tänään on ollut eriskummallisin päivä pitkiin aikoihin. Olen järjestänyt lastenvaatekaapit täysin uuteen uskoon, tytölle sekä pojalle tietysti omat hyllynsä. Olen tehnyt lohikeittoa koko porukalle. Laittanut tulevalle vauvalle sängyn valmiiksi odottamaan, vaihtanut Pirpanan petivaatteet, vanhempien petivaatteet, käynyt kaupassa... Kovasti paljon siis saanut aikaiseksi verrattuna viimeviikkojen aikaisempiin päiviin. Onkohan tämä nyt sitä? Synnytystä enteilevää pesänrakennusta? No, synnytys on lähestymässä se on varma mutta että kuinka pian niin sitä on nyt vaikea lähteä spekuloimaan.

Helpotus tapahtui muuten tänään tuon eilisen ongelman tiimoilta. Luumusosetta ja vähän Levolacia (vaikka aikaisemmin olen todennut ettei se toimi muka). Tunnelma kotona muuttui heti kevyemmäksi, Pirpana lienee kuitenkin se kaikista onnellisin. Viimeyö meni tytön kanssa hyvin mutta valvomiselta ei vältytty nytkään, sillä tälläkertaa äitiä piti hereillä mahansisäinen. Ainoa "semihyvä" nukkumisasento löytyy tätänykyä vasemmalta kyljeltä. Oikealle kyljelle erehtyessäni saan sellaista monoa pikkutyypiltä että oksat pois. Sattuu varmasti kumpaakin. Ramppasin vessassa tai juomassa jatkuvasti ja sekös harmitti kun väsytti kuitenkin aika paljon. Ei voi mitään. Ensiviikkoa odotellessa. Epätietoisuus sekä epämukavuus on huono yhtälö tässävaiheessa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, esimerkiksi se miten napa voi kadota yhtäkkiä kokonaan ihmiseltä?!  Jäljellä ei ole kun rumat arvet teinivuosien aikaisista lävistyksistä. Toivottavasti saan napani kuitenkin takaisin vuoden loppuun mennessä..

Prinsessa on nukkumassa puhtaissa petivaatteissaan ja seuraavaksi äiti ryhtyy samoihin puuhiin..

Kauniita unia!

Höpönlöpöä

Äidin mutinaa

23.39

Ollaan tyttöjen (Pirpana ja Taiga) kanssa mummolassa kun tahdoin saunaan ja tahdoin myös seuraa. H on yövuoroviikolla ja yksinäiset yöt ei pidemmän päälle ole kiva juttu, se tuli eilen todistettua. Ajatukset alkaa harhailemaan väärille raiteille. Yhtäkkiä kaikki huolet ja murheet kasaantuu samaan köntsään ja olo muuttuu kurjaksi. Viimeaikoina on tapahtunut paljon ja kun tilanteet ovat nyt vihdoin rauhoittuneet tekee väsymys tepposet. Mulla on meneillään joku ihan tyhmä vaihe. Raskaushormonitkin varmasti lisäävät omat kitkerät mausteensa tähän soppaan.

Piippiksen motorisessa kehityksessä on tapahtunut nyt mielenkiintoinen ilmiö. Tyttö ei enää lattiatasolla suostu kääntymään masulleen ollenkaan. Jos äiti ja isi yrittää avittaa kääntymään, pistää  tyty oikein vihaisesti hanttiin ja tekee hyvin selväksi että siihen asentoon ei halua. Syy on selkeä. Tytön kädet puuhastelee/tavoittelee kokoajan jotain tai jotakin. Nyt on selvästi tullut aika tutkia ihan kaikkea mahdollista kätösillä ja masullaan ollessa se ei ole samalla tavalla mahdollista, siispä skipataan ne hommat hetkeksi. Öisin tyttö kuitenkin kääntyy kyljelleen ja masulleen nukkumaan joten taito on selkeästi tallella mutta mielenkiintoa vaan ei. Ehkä tämäkin on saanut mut hieman mietteliääksi kaiken muun ohella. Tänään onneksi vertaistuki taas teki tehtävänsä ja olo helpottui kovasti tämän asian tiimoilta. 

Toisaalta kehitystäkin on taas tapahtunut. Pirpana osaa antaa äidille pusun <3 Ja tuo käsillä toimiminen on ehdottomasti myös vain ja ainoastaan positiivista. Ja niinkun tänään aikaisemminkin vertaisille totesin, mun tytölläni on hymy joka on ihan omaa luokkaansa. Siihen olen koukussa.

Mä en ole oikein koskaan osannut olla kovinkaan huolissani tytön kehityksestä ja jotenkin on ollut jopa huojentavaa että hän saa kehittyä omaan tahtiinsa ilman että jokaista uutta taitoa tarkkaillaan tai kysellään neuvolassa. En siltikään kuitenkaan toivoisi että jo opitut jutut unohtuisivat mutta siitä tässä tosiaan tuskin onkaan siis kyse niinkun jo yläpuolella kertaalleen totesin.

Jokatapauksessa, nyt pitäisi selvitellä uuden asuinkaupungin kehitysvammaneuvolasysteemit/fysioterapiajutut ja se onkin taas oma rumbansa. Väkevää kun pippuri mutta pakollista. Ensiviikolla.

No ja vielä, tämä mun fyysinen olotilakin on jo välillä niin mahdottoman surkea että ei sekään nyt helpota olemista. Jokapaikasta kokoajan ihan puuduksissa, pallo pinkeänä ja äsken taas supisti ihan kivuliaastikkin. Noita kivuliaita suppareita on tullut sillointällöin mutta onneksi aika vähän vielä toistaiseksi. Henki pihisee edelleenkin heikohkonlaisesti ja kokoajan odottelen että vauva senverran laskeutuisi että olo helpottaisi. Pirpanan nostaminen ja kantaminen on jo aika työlästä. Onneksi hän onpi tyytyväinen suurimman osan ajasta ihan itsekseen lattialla leikkien.

Vaikka nyt onkin vähän rankkaa niin tuntuu hyvältä huomata että rakkautta on ja riittää! Sehän se onkin se suurin ja eteenpäin työntävä voima. Tuo meidän tyttö on se kaikista suurin rakkauspakkaus ja niin kauan kun hänen kasvoiltaan paistaa onni ja tyytyväisyys, ei meillä vanhemmilla ihan oikeasti ole mitään hätää. Sitäpaitsi mulla muutenkaan ole. Asiathan on aikuisten oikeasti tosi mallillaan nyt.

Kai joskus kuitenkin saa vähän purnata?
 :)

Lauantaina lähdetään Pirpanan isomummun 90-vee juhlia viettämään Kauhavalle. Varasin tänään hotellihuoneen ja kuinka ollakkaan, siellä esiintyy samana iltana PMMP!  Hotellivirkailija varoitteli metelistä mutta ehkä me selvitään yksi yö kunhan katto vaan on pään päällä. Varasin viimeisen vapaan huoneen. Meitä tulee täältä pk-seudulta muitakin noita ysikymppisiä juhlimaan..  Ja ihan syystä.

Sain muuten tänään kuulla ihan mielenkiintoisen uutisen. Mun suvun puolelta löytyy toinenkin extrakromosomitytsynen. Isän puolelta ja suht lähisukuakin on. 

Mutta nyt nukkumaan-->


Kipuilua

Odotusta

12.45


Niinkun otsikkokin jo kertoo, meidän talon seinien sisällä odotellaan nyt kirjaimellisesti montaakin eri asiaa tapahtuvaksi. Pirpana ei ole yhtään oma itsensä sillä tuo viheliäinen puhkeava hammas kiusaa nyt ihan todenteolla. Tyttö tuntuu lämpöiseltä ja korvasta mitattuna lämpöä olikin pikkuisen. Ruoka ei maistu ja keljuttaa kokoajan niin mahdottomasti. Hymyt ovat kortilla ja sekös kummalliselta tuntuu kun normaalisti tyttö jaksaa olla niin tuhannen aurinkoinen kokoajan. Suotakoon hänelle mökömökönsä nyt sillä ikenet ovat selvästi todella arat. Itku tuli kun yritin varovasti kokeilla josko siellä jo tuntuisi puhjennut alku. Hammas on jo aivan pinnassa ja nyt toivotaankin vaan että puhkeaa parin päivän sisään. Oireet ainakin puhuvat paljolti sen puolesta.. Annoin äsken supon ja pistin nukkumaan. Toivotaan että Panadolista on edes vähän apua pienen ihmisen kurjaan olotilaan.. 

Äitikin on aika "klesana". Jalat sekä keskivartalo on nyt jostainsyystä aivan voimattomassa tilassa ja ainoa suht miellyttävä olotila löytyykin kylkiasennosta, jalat koukussa. Masu kokoajan pingoittuneessa tilassa eli pientä kivutonta supistusta pukkaa jatkuvalla syötöllä. Nyt taitaa olla levon paikka itse kullakin siis. Siispä tämänkin asian tiimoilta odotellaan että seuraavat 10 viikkoa kuluisi nopsaan. Ihan oikeasti jos tää tällaista tulee olemaan niin mä olen täydellisen valmis irtautumaan tästä möhöstä heti kun vauva on vaan tarpeeksi vahva ja hyvänkokoinen syntyäkseen. Mutta ei vielä.. vielä pikkumies ei ole valmis.

Miten nämä kaksi odotusta voikaan olla näin eri sorttisia?! Valivali. Maanantaifiilis. Huomenna on varmaan jo parempi päivä. Toivotaan niin sillä Hyvinkäälle käypi matkani, saanpahan ihan luvan kanssa valittaa :)


Pönö rv 27. 



Suosituimmat

  • Hurahdus hajusteettomaan
     Kuluneen puolen vuoden aikana, on allekirjoittaneessa silminnähden tapahtunut jonkin sortin hurahdus luonnonkosmetiikkaan sekä arjen ekolo...
  • Tiitiäisen tuutulaulu
    Laila from Lapland  Kukkuu! Tänään Pirpana sai hienon uuden talvipipon ja se sopii tytölle mainiosti. Selvästi pikku mannekiini yrittä...
  • Muistopuhe rakkaalle
    Seison epämääräisen, Postin A4 kirjekuoreen rustatun puheen kanssa saattoväen edessä. Käteni tärisevät kokoajan voimakkaammin, mutta sinnik...

Facebook