epäonni

Kauhujen yö

21.21


Kello on varttia vaille yhdeksän illalla ja mun pienet on jo ihanasti untenmailla. Tämä ei oo viimeaikoina ollut kovinkaan yleistä ja yöunille on nukahdettu vasta kymmenen pintaan melkein joka ilta.

Syy tämäniltaiseen sammumiseen on selvä. Viimeyö oli nimittäin horroryö! Piippis karjui vatsakipujaan valehtelematta puoli viiteen asti ja PikkuW itkeskeli vartin välein tukkoisen nenän aiheuttamaa paniikkia, kun henki ei kulkenut normaaliin tapaan. Pojan jouduin jälleen hakemaan viereen ja H "nukkui" tytön kanssa lastenhuoneessa. Puoli viideltä mä seisoskelin olohuoneessa, katselin ikkunasta pihalle, nyyhkytin ja söin mandariinia viimeisen kerran. Sen jälkeen koko perhe nukahti hetkeksi. 

Tänään täällä Tanharissa on ollut siis aika uupunutta ja hiljaista porukkaa. Kun H tuli kotiin töistä, lähdettiin vähän ulos käpyttelemään ja näin tapahtui:


Meidän iso pieni neiti nukahti piiiiitkästä aikaa rattaisiin kun siellä oli niin mukavan pehmoista ja lämpöistä. Todella huono yö vaati siis veronsa.

Minä itse olen tänään nyyhkytellyt paljon. Normaalisti en väsymystäni itke, mutta tänään olen saanut ainakin kolme ihan kunnon itkupotkuraivari puuskaa. On ollut todella voimaton ja surullinen olo. Huolet sekä murheet ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta ja ahdistus ollut maksimissaan.

 Tuleehan näitä, mutta onneksi ei usein. Ja nämä tällaiset fiilikset ovat suoraan verrannollisia yöllä nukuttujen tuntien määrään. Sen olen huomannut.

Nyt varauduttiin ja toimitettiin neitokaisen masua Microlaxin avulla ja onneksi pikkujätkän nenä ei enää vuoda samallatavalla kun eilen. Toivoa on, että ensiyönä meitä kaikkia siis nukuttaisi paremmin.
Oma fiiliskin on jo parempi. Riittää kun pääsi lämpimän peiton alle suklaajätskikulhon kanssa köllimään. 


W oppi tänään potkaisemaan palloa ja voi sitä riemua! Sekä isi, että poika oli silminnähden onnellisia tästä uudesta taidosta. 

Poitsun sanavarasto on toistaiseksi vielä kovin suppea (tätäkin asiaa oon tänään ehtinyt murehtimaan), mutta tänään siskon nimeä tapailtiin jo aika hienosti. Muita selkeitä sanoja on esim. "Pallo", "Anna!", "Ei", "Pappa". Siinäpä ne oikeastaan ovatkin. 

Ehtiihän tuota.

Piippis on tosi ahkera matkimaan ja yritystä löytyy ihan hirveästi. Uusia sanoja hänellä on tällähetkellä vaikkapa "Koiia" eli koira ja "Wavva". Se on siellä äiskän masussa se wavva.

Huomenna tulee kiinteistövälittäjä ottamaan kuvia. Sehän siis tarkoittaa sitä, että pitää siivota järjestellä puunata ja stailata. Nyt me nimittäin myydään tää koti.

Parempaa yötä ja mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! 






Kiukuttelua

Wäinämöinen

21.08

Weikeä Päivänsankari.

Mummu sekä ukki kävivät tänään meidän päivää piristämässä ja toivat lapsosille sekä meille vanhemmille kaikenlaista kivaa tänne sairastupaan. Lupasin etten enää laita sairastelupäivityksiä mutta olin kai vähän turhan optimistinen. 
Ei oo Piippis siis vieläkään terve. Ruoka on toistaiseksi tänään pysynyt sisällä mutta yökki ilman oksua vielä tuossa ennen nukkumaanmenoa ja vatsa on sekaisin noin muuten. Katsotaan mitä yö tuo tullessaan. Minä se tuossa äsken jo ehdin turhautuneet kyyneleetkin vuodattamaan. Ottaa koville sekä äidille että tyttärelle tämä nyt. Mun perusluonne käy hyvin ilmi näinä päivinä kun lapset sairastavat. Tuo nuutunut tyttö saa mun sydämeni särkymään ja alan pelkäämään kaikenlaista, vaan ei auta. Tämä on nyt kestettävä. Pakkohan mun Piippikseni on pian parantua.

Aamupäivä oli jo ihan hyvä ja siksi ehkä turhautuminen tapahtuikin niin voimakkaana nyt iltasella. Käytiin taloyhtiön omassa pulkkamäessä nurkan takana laskemassa pikku laskut että lapsetkin saisivat vähän raitista ilmaa.
Aika väsynyt oli Pirpana mutta saatiin me muutama hymykin.
Ja näin sitä isin kanssa mentiin..


Ja sitten äkkiä taas kotiin potemaan. Silminnähden pikku happihyppely piristi pieniä sekä isoja myös.

Ja loppukevennykseksi, Onnea I & E kihlautumisen johdosta <3 Toisillenne olette parhaat mahdolliset! Haleja meidän porukalta. 

Kiukuttelua

Aikaansaava äiti

18.55




Vaikka nyt tuntuu että tällähetkellä mulla on menossa kestoväsy ihan kokoajan, ei se silti estänyt mua lähtemästä kaupoille ja törsäämästä vieläpä niinkin turhanpäiväiseen kun silmänympärysvoiteeseen. Kai tässä nyt sitten ollaan vaan yksinkertaisesti hyvää vauhtia ikääntymässä sillä en mä ennen ole moisia ostanut, en edes ajatellut ostavani. Oli kaikenlisäksi vielä niin mahdottoman taitava myyjäkin että hän sai uskoteltua mulle tummien silmänalusten olevan historiaa kunhan kylppärin kaapista löytyy..


..tämä tuote. 

No, testataan. Minä jos kuka olen oikea ihminen siihen hommaan tässä elämäntilanteessani.

No, sitten kotiintullessani päätin hyvittää asian kotoväelle ja tein aamulla telkkarista bongaamani mexicolaisen lasangen johon tulee pastan sijasta tortillalettuja sekä pelkästään kasviksia. Paljon juustoa, maissia sekä papuja. Oli ihan hyvää ja päätettiin että jatkossa syödään kerran viikossa kasvisruokaa. Hyvät reseptit siis tervetulleita!


Pirpana on alkanut reagoimaan pikkuveljen tuloon sekä huomion jakautumiseen äänellänsä, ja lujaa. Kun hän jää pieneksi hetkeksi vaikkapa olkkarin lattialle yksin, alkaa mahdoton huuto. Ei se ole itkua niinkään mutta sellaista valitusta joka loppuu samantien kun joku tulee luokse pitämään seuraa. Aamuisin tuo toiminta saattaa ehkä vähän jopa koetella äiskän hermoja. Sitten kun tyttöä komentaa, hää vaan naureskelee ja hymyilee. Ole siinä nyt sitten vihainen. 

Tänään seuraksi lattialle liittyi pienempi tulokas ja oikein hyvin mahtuivat samalle matolle (ainakin vielä).



Kuulinpas muuten tänään hauskan tarinan "Kätilön karmasta". Laitoksella yksi kätilö mulle vähän vihjailikin jo kuullesaan mun lapsenpäästäjän opinnoista, että ei olisi muka olemassa kätilöä jolla ei olisi omakohtaisia kokemuksia vaikeasta synnytyksestä/komplikaatioista. Naureskelin mutta nyt sitten kuulin toiselta taholta samankaltaisen väitteen. Ehkäpä mullakin siis syy näihin ylimääräisiin jännitysmomentteihin löytyy juuri tästä karmasta..
Vieläköhän se karma on jatkuakseen vai joko mä olen oppinut?

;)

Huomenna taas reissuun. Siitä myöhemmin.



Kipuilua

Pikapäivitys

22.40

Edelleen meillä ollaan puolikuntoisia ja voimat aika hukassa sekä pienellä potilaalla että vanhemmilla. Palailen blogin pariin kun selvitään tästä typerästä taudista. Sen verran kerron vielä että lääkärisetä epäili vauvarokkoa mutta itse olen vähän skeptinen sen suhteen nimittäin meillä on jo viides kuumepäivä menossa eikä ihottumasta tietoakaan. Jännä nähdä että mitä tästä vielä seuraa. Alkaa usko loppumaan. Tyttö on ollut kuin eri maailmasta ja tosi kiukkuinen. Tuntuu pahalta katsoa vierestä tätä kun olen nyt muutenkin niin "yliherkässä" tilassa. Osaapahan taas arvostaa tervettä päivää kun sellainen vaan suvaitsee palata. Kaunis kotikin siellä odottaa muuttohommia valmistuvaksi mutta first things first. 

Kaiken tämän sairastelun ohella Piippikselle kävi vielä aika pysähdyttävä haaveri kun tipahti rattaista ja tietysti pää edellä. No, selvittiin säikähdyksellä mutta luulenpa että äiti sai tästä tapahtumasta suuremmat traumat kun lapsi vaikka itku tuli kummaltakin. Vähän tytöllä otsa punoittaa mutta tosi vähän ja valvoin koko viimeyön vauvan vierellä tarkkaillen hengitystä ja pusutellen. Kaikki tapahtui sekunnissa enkä voinut tehdä mitään. Tuli silti ihan hirveä olo. Kun tärkein tehtävä mulla äitinä on suojella pientä tuollaiselta ja sitten en siinä onnistunut! Teenpähän kaikkeni että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Kyllä mä tiedän, tuollaista tapahtuu paljon mutta tosi kakka fiilis siitä jää.

Ens viikko on toivottavasti paljon parempi! Palaillaan. Onneksi ulkona on ihanan kesäistä!


Kipuilua

Odotusta

12.45


Niinkun otsikkokin jo kertoo, meidän talon seinien sisällä odotellaan nyt kirjaimellisesti montaakin eri asiaa tapahtuvaksi. Pirpana ei ole yhtään oma itsensä sillä tuo viheliäinen puhkeava hammas kiusaa nyt ihan todenteolla. Tyttö tuntuu lämpöiseltä ja korvasta mitattuna lämpöä olikin pikkuisen. Ruoka ei maistu ja keljuttaa kokoajan niin mahdottomasti. Hymyt ovat kortilla ja sekös kummalliselta tuntuu kun normaalisti tyttö jaksaa olla niin tuhannen aurinkoinen kokoajan. Suotakoon hänelle mökömökönsä nyt sillä ikenet ovat selvästi todella arat. Itku tuli kun yritin varovasti kokeilla josko siellä jo tuntuisi puhjennut alku. Hammas on jo aivan pinnassa ja nyt toivotaankin vaan että puhkeaa parin päivän sisään. Oireet ainakin puhuvat paljolti sen puolesta.. Annoin äsken supon ja pistin nukkumaan. Toivotaan että Panadolista on edes vähän apua pienen ihmisen kurjaan olotilaan.. 

Äitikin on aika "klesana". Jalat sekä keskivartalo on nyt jostainsyystä aivan voimattomassa tilassa ja ainoa suht miellyttävä olotila löytyykin kylkiasennosta, jalat koukussa. Masu kokoajan pingoittuneessa tilassa eli pientä kivutonta supistusta pukkaa jatkuvalla syötöllä. Nyt taitaa olla levon paikka itse kullakin siis. Siispä tämänkin asian tiimoilta odotellaan että seuraavat 10 viikkoa kuluisi nopsaan. Ihan oikeasti jos tää tällaista tulee olemaan niin mä olen täydellisen valmis irtautumaan tästä möhöstä heti kun vauva on vaan tarpeeksi vahva ja hyvänkokoinen syntyäkseen. Mutta ei vielä.. vielä pikkumies ei ole valmis.

Miten nämä kaksi odotusta voikaan olla näin eri sorttisia?! Valivali. Maanantaifiilis. Huomenna on varmaan jo parempi päivä. Toivotaan niin sillä Hyvinkäälle käypi matkani, saanpahan ihan luvan kanssa valittaa :)


Pönö rv 27. 



Höpönlöpöä

Superkuu

22.24


Viimeyönä tähän äiskään iski jonkunsortin kuuhulluus eikä uni meinannut millään tulla joten päätin ex tempore sängyssä pyöriessäni, kahden rakkaan tuhistessa vieressä, että piipahdan ulkona vilkaisemassa josko tuo paljon puhuttu superkuu näkyisi minulle. Näkyihän se vähän puiden takaa ja lämpöisessä kevätyössä yritin sitten tallentaa puhelimen kameralla tuon hetken muistiin. Tässä paras otos ja se on aika huvittava. Katulamppu meinaa viedä huomion itse kohteelta mutta menköön. Ei ole niin justiinsa.
Ihailin tuota kuuta ehkä viiden minuutin ajan kunnes totesin että paljaat varpaani kylmettyvät ellen palaa takaisin peiton alle ja sinne sitten kömminkin miehen viereen. Aamulla sain onneksi facebookin kautta ihailla yökyöpeli-ystävien aamuöisiä otoksia kohtalaisen muhkeasta kuu-ukosta! Hienoja kerrassaan!


Aamu oli luksusta noin muutenkin. Äiskä sai nukkua pitkään ja tyytyväisenä heräsin kymmenen jälkeen kuin uutena naisena. Ei haitannut öinen kuusta aiheutunut valvominen ei sittenniin.
Aamupalan jälkeen olikin aika lähteä taas remontoimaan kotia (jota myös sisustin mielessäni kovasti yön pikkutunneilla melkein hermoromahdukseen asti) ja räpsäsin meidän Pirpanasta tämän kuvan kotiportailta ennen lähtöä. Pikku teletappi. Laa Laa. Oli mukava touhuta tulevassa kodissa kun Pirpana nukkui pitkiä päiväuniaan tyytyväisenä takapihalla eikä pikku meteli tuntunut tyttöä häiritsevän. Nyt alkaa jo olla vähän malttamatonkin fiilis ja uskon että viihdymme hyvin tuossa uudessa kodossa kun sinne vaan pääsemme jossainvaiheessa asettumaan.

Piippiksen täti toi Lontoosta vähän tuliaisia ja ne olivatkin juuri passelin kokoiset tytsylle. Tulipahan ratkottua taas yksi ongelma näiden tuliaisten myötä ja isomummon 90-vuotisjuhliin onkin yhtäkkiä nättiä päällepuettavaa. Kiitos siis tätsylle  näistä ihanuuksista<3

Ensiviikko on täynnä hulinaa. Menen juttelemaan vihdoin ja viimein synnytyspeloistani sekä toivon tietysti kovasti että ongelmaan löytyisi jokin ratkaisu. Myös lääkärikäynti on luvassa äiskällä ja katsotaan nyt mitä siellä sitten sanotaan. 

Pirpanasta vielä muutama sananen. Joku miellyttävä vaihe likalla menossa nimittäin kiukuttelee nimenomaan mulle ihan kokoajan. Ei mitään järisyttävää edelleenkään mutta sellaista jatkuvaa pientä kitinää ja valitusta.  Tätä on nyt kestänyt pari päivää ja toivotaan että menee ohi tai että ei ainakaan tuosta nyt voimistuisi. Vähän poden huonoa omaatuntoa kun masun vuoksi Pirpanan sylkyttäminen on jo aika haastavaa ja jonkinverran mun on täytynyt sitä vähän vähentääkkin. Ehkä tyttö aistii sen jotenkin tai sitten tämä on vaan jotain ihan täysin normaalia toimintaa hänen osaltaan eikä kyse ole mistään kummemmasta. Äidillehän sitä aina kiukutellaan, niin teen itsekkin yhä edelleen vaikka ikää jo 28 vee!

No kaikesta huolimatta, olen mä saanut tänään suukkojakin ja niin kauan kun niitä satelee ei ole syytä huoleen.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Suosituimmat

Facebook