Ajattelin josko tänään olisi aika ihan perinteiselle kuulumispostaukselle. Tykkään sellaisia kirjoitella mutta en tiedä onko niitä kiva lukea? Tänään nyt kuitenkin mennään tällä. Maaliskuu tuntuu vähän rankalta ja pää on kirjoittelun suhteen juuri nyt valitettavan tyhjä.

Kuluneen viikon aikana myös mun IBS on vaivannut pitkän hiljaiselon jälkeen enenevässä määrin ja iltaisin olen kömpinyt nukkumaan kipeän vatsan kiusaamana. Vaiva on kyllä viheliäinen ja nyt sain tähänastisen taipaleeni voimakkaimman muistutuksen siitä, ettei lipsua oikein voi. Sipuli, viljatuotteet ja muut herkut saavat olon tukalaksi ja selvästi tämä vaiva vaikeutuu iän myötä. On siis oltava paljon tarkempi siitä mitä suuhunsa laittaa.

Tein myös eilen illalla oman henkilökohtaisen lupaukseni ilmastonmuutoksen hidastamisen sekä oman hiilijalanjälkeni pienentämisen eteen (katsoin Netflixistä "Before the flood"-dokkarin) ja päätin, etten enää naudanlihaa suuhuni (mahdollisimman vähän myös lasteni suuhun) pistä. Minä pieni juntti takapajulasta en ihan oikeasti ole aikaisemmin tiennyt, miten merkittävä teko on jättää naudanliha syömättä ja vaihtaa se vaikkapa kanaan. Tästä lähtien nyt sitten meidän perheen suuri herkku Chili con carne syödään soijarouheesta tai kanan jauhelihasta työstettynä. Helppoa mutta hyvin tärkeää! Varmasti myös mun suolistoni pitää tästä päätöksestä.

Kävin tänään läpi kosmetiikkatuotteitani ja paljon heitin kyllä purnukoita pois. Joku henkilökohtainen ekologinen herääminen minussa on selvästi nyt tapahtunut, kun huomaan tutkivani huomattavasti useammin kaupassa tuoteselosteita ja ostoskoriin eksyy matalammalla kynnyksellä luomutuotteita. Tänään metsästin netistä listaa palmuöljy vapaista Suomessa myytävistä tuotteista, mutta en vielä sellaista selkeää listaa löytänyt. Tämä onkin sitten jo vähän hankalampi keissi, jos oikeasti yrittää välttää palmuöljyä arjessa. Sitä kun jokapaikkaan tungetaan.

No se siitä tältä erää. Tulen varmasti tähän luontoystävälliseen hurahdukseeni palaamaan vielä tulevassa..

Naistenpäiväkukka

 Piippis kadotti torstaina äänensä mutta tilanne helpotti viikonloppuna ja tänään neiti menikin sitten jo eskariin normaalisti. Viime syksynä angiina oireili juuri noin mutta nyt tuntuisi siltä, että tällä kertaa onneksi kyse ei moisesta ole. Vesirokkoaltistus meidän ipanoille tapahtui vajaa kolme viikkoa sitten ja tässä pienellä jännityksellä ollaan odoteltu näppylöitä saapuvaksi. Ilmeisesti kuitenkin väistimme tartunnan ja nyt mietiskelenkin, että olisiko rokotus meidän ipanoiden kohdalla jo ajankohtainen? Täytyy perehtyä asiaan vielä kunnolla ajan kanssa ja punnita plussat sekä miinukset.

Niin kuin eilen kerroinkin, oli tarkoituksenani lähteä tänään Helsinkiin moikkaamaan pientä ja vähän isompaa ystävääni, ja olinkin odottanut tulevaa grillailutapahtumaa kovasti. Eilisiltainen antoi jo valitettavasti osviittaa siitä, että suunnitelmiin saattaa tulla pahimmassa tapauksessa muutos. Vaikka lääkitsin itseäni oikeaoppisesti  ja yritin tehdä kaikkeni, totesin aamulla kroppani olevan niin totaalisen tiltissä, ettei muutaman tunnin pyrähdys kaupungissa tuntunut miellyttävältä ratkaisulta. Jouduin siis suureksi harmikseni tänään jättämään väliin Jyrki Sukulan Naapurin maalaiskana- kesäherkut ja ties vaikka mitä muuta kivaa. Nyt vähän ketuttaa. Noh, täytynee grillailla täällä kotopuolessa tulevan viikonlopun aikana, kun H:kin viettää piiiiitkäää viikonloppua. Se lohduttaa tässä vähän surkeassa tilanteessa.

Olen aikaisemmin kertonut teille mun uutukaisimmasta diagnoosistani , jonka onnekseni olen saanut hetkeksi sysätä ajatuksista sivuun (virhe!), sillä olotilani on viime aikoina ollut oikein hyvä. Nyt kuitenkin opin kantapään kautta sen, ettei tätä ongelmaa oikeasti todellakaan voi unohtaa hetkeksikään vaan se tulee muistaa jokapäiväisissä arjen syömisissä, vaikka olo masussa olisikin hyvä.

Viime viikonloppuna tuli syötyä ja juotua paljon kaikenlaista FODMAP-ruokavalion ulkopuolelta - ihan vaan, koska oli oman esikoiseni juhlapäivä. Tämän lisäksi H osti eilen kaupasta taivaallisen hyvää ruisleipää ja myönnän, söin sitä aivan liian monta palaa. Ja sitten se veden juonti, se vaan meinaa multa unohtua. Paineen tunne kyljessä oli ollut jo viikonlopusta asti vahvasti olemassa ja iltaa kohti kipu yltyi. Yöllä pyörin sängyssä kipujen kanssa ja kuuntelin vatsani murinaa.  Hetkellisesti jopa ihan pelotti, sillä kivut yltyivät välillä poikkeuksellisenkin koviksi enkä yhdessä vaiheessa voinut maata vasemmalla kyljellä ollenkaan.

Tätä vaivaa on vähän hankala selittää sanoin, mutta jokainen joka samoista ongelmista kärsii tietää, että se on tosi viheliäinen vaiva kaikinpuolin. Se ohjailee pahimmassa tapauksessa elämää aivan liikaa ja saa hetkellisesti jopa mielen matalaksi. Näin tapahtui mulle tänään kun jouduin toteamaan, että odotettu reissu jää väliin vaikka asiaa kuinka yrittäisi sumplia. Kivut vatsassa ovat kovat ja seuraavaa oiretta tai sen ajankohtaa en pysty ennustamaan.

Tämä on mulle sen verran uusi ongelma, että vaatii vielä totuttelua oppia elämään sen kanssa. Nyt mokasin ja tästä taas opin. Viljatuotteet mun tulee jättää melkeinpä kokonaan pois, eikä siis voileipäkakkuakaan näköjään kannata yhtä lautasellista enempää maistella.Tämä on katastrofaalista, sillä RAKASTAN LEIPÄÄ!

Okei, myönnetään että otsikko tässä postauksessa oli vähän turhan raflaava, mutta tämän ikävän vaivan kanssa joskus vaan tuntuu juurikin tuolta - ettäs kehtaakin mokoma lähteä mun vapaa-aikaani rajoittamaan! ;) Varmasti vapaudun vielä, kunhan opin elämään ja syömään oikein. Kommenttikentässä saakin laittaa hyvät neuvot, reseptit ja ajatukset jakoon, koska tiedän että kohtalotovereita mulle löytyy suomesta paljon.