Tänään harjoiteltiin huomista varten ja pidettiin omaa kotimuskaria Pirpanan kanssa. Kyllä se musiikki on vaan niin kova juttu, todistettu on monta, monta kertaa. Sain omalta kummitädiltäni lahjaksi tuon Soili Perkiön ja Hannele Huovin,  Karvakorvan Laulupurkki-nimisen Cd:n joka on jatkoa Vauvan Vaa'alle. Tosi kiva paketti kun tuossa tuli siis mukana myös nuotit, laulujen sanat ja leikkien opastukset. Suosittelen lämpimästi!

Laila from Lapland

 Kukkuu! Tänään Pirpana sai hienon uuden talvipipon ja se sopii tytölle mainiosti. Selvästi pikku mannekiini yrittää saada huulia ammattimaisesti töttörölle. Tähtiainesta sanon minä! Äiti ja Piippis pääseekin kohta yhdessä vähän poseeraamaan mutta siitä sitten vähän myöhemmin lisää..

Vaatekaappi on täyttynyt viimeaikoina uusista vaatteista ihan kiitettävään tahtiin. Sekä äidillä että tyttärellä. Pirpana kasvaa niin kauhealla tohinalla että uusia bodeja ja mekkoja on vaan pakko shoppailla. Nuo vaaleanpunaiset tossut Tuusulan mummu ja ukki toi lapista tuliaisiksi. Vähän kun vielä jalka kasvaa niin saadaan ottaa ne käyttöön. Varmaan talvella sopivat jo.

http://www.makiaclothing.com/ Makialta tuli tilattua äidille takki ja samassa paketissa myös Pirpanalle on tulossa huppari. Saadaan sitten olla muodikkaasti samiksia!

Nykyään kirpputorit on täynnä tosi hyväkuntoisia lastenvaatteita ja niitä saakin ostaa ihan pilkkahintaan. Helmiä löytyy varsinkin kun jaksaa vähän penkoa. Itsekkin aion kierrättää sitä kautta Pirpanan vaatteet sitten kun on aika.

Vaatteista aatteisiin. Niinkun jo aikaisemminkin on tullut moneen otteeseen todettua, mä oon ollut todella onnellinen lukiessani ystävien ja tuttavien palautteita blogistani. Ihanaa että oon onnistunut tavoitteessani ja korjannut vääriä ennakkoluuloja liittyen Downin syndroomaan. Moni tuttu on myöntänyt että aihe on ennen ollut jopa vähän pelottavakin. Pirpana on antanut kasvot tuolle oireyhtymälle mun ystävien ja tuttavien silmissä ja yhtäkkiä se ei enää olekkaan niin outoa ja pelottavaa. Siitä mä olen tosi TOSI onnellinen ja siksi mä jatkan tätä kirjoittamista enemmän kun mielelläni! Oli mulla itsellänikin ennen jotain vääriä uskomuksia liittyen tuohon extrakromosomiin. Mä luulin esimerkiksi että vanhempien ulkonäkö ei periydy down-ihmisille ja kaikki ovat ihan samannäköisiä (?!) No, näinhän ei ole.  Kun vaan pääsen skannerin luokse niin todistan sen teille. Vaikea sitä on itse nähdä esim, tuota mun ja tytön yhdennäköisyyttä mutta kun katsoo omia vauvakuvia niin sieltä sen kyllä sitten tajuaa että ihan ollaan samaa jengiä.

Asiasta kolmanteen. Pirpana on helppo nukuttaa laulun voimalla. Siispä loppuun laitankin tämänhetken ykkösveisun joka toimii lähes jokakerta. Tuo on myös ollut mun suosikki jo pikkutytöstä saakka ja jotenkin se vaan sopii nyt niin täydellisesti tuolle meidän pikku menninkäiselle.

Tänään tuli sitten taas tirautettua pari pikku kyyneltä kun tajusin miten täynnä rakkautta meidän koti tällähetkellä onkaan. Ja miten paljon tuolle pienelle ihmiselle sitä rakkautta satelee jokapuolelta..


"Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!"
              -Kirsi Kunnas