Joulun aika. Hektistä, mutta silti niin parasta! Joka vuosi mietin kuitenkin, että miksi en tänä(kään)vuonna voinut olla etukäteen viisas ja aloittaa joululahjojen hankkimista hyvissä-ajoin? Vuosi 2o15 ei tee poikkeusta tähän. Yhtäkään lahjaa mulla ei ole vielä kaapissa odottamassa, ja jokapäivä teen lähtöä jouluostoksille.. siinä kuitenkaan onnistumatta. Syystä tai toisesta.
No, ehkä huomenna.
Pikkupojalle on onneksi helppoa hommata lahja jouluksi. Todella helppoa. Piippiksen lahja onkin jo huomattavasti hankalampi rasti. Puolitoistavuotias "tavisneito" menee jossain siinä välissä. Vaikeampi kuin pojalle, mutta helpompi kuin esikoiselle.
Nyt moni ehkä miettii että miksi Piippikselle on kaikista vaikeinta hommata miellyttäviä joululahjoja? No siksi, koska tyttö ei innostu samallatavalla perinteisistä leluista kuin sisaruksensa tai vaikkapa normi nelivuotias pikkutyttö. Meillä ei siis vielä fiillistellä esimerkiksi Frozenia, ei edes DVD:n muodossa vaikka äiti niin sillointällöin tekeekin. Tietyt DVD:t ovat hittijuttuja, mutta haluaisin tälläkertaa jotain muuta tuolle neitokaiselle joulupakettiin. Ruutusuosikkeja kun löytyy myös netistä, ja niitä ihan tarpeeksi meillä kyllä katsellaankin.
Kirjat. Ne on kivoja, mutta hukumme niihin muutenkin jo. Toki pari uutta lastenkirjaa jouluna on kiva juttu, mutta niin..
Vauvanuket. Ovat rakkaita, mutta heitäkin on jo kolme kappaletta. Sänkyineen sekä rattaineen. Hohhoijaa.
Ehkä me jotain kivaa keksimme. Jos ei muuta, niin kääräisen muumikeksit lahjapaperiin. Satavarma hittilahja! ;) Tuskin olen ainoa äiti, joka näitä juttuja pohtii joulun alla. Oma periaatteeni on että lapset haluan ehdottomasti lahjoa(mukaanlukien tietysti kummilapset) , mutta aikuisväen kanssa en ota näistä jutuista paineita. Varttuneimmille lähimmäisille on helppo osoittaa kiitollisuutta monella muullakin tapaa, ja pyrin niin tekemäänkin tasaisin väliajoin.
Saapuva jouluaatto on hyvin erityinen monessakin mielessä. Ensimmäistä kertaa pääsen hääräämään omaan keittiööni, ja valmistamaan jouluaaton menu:n alusta loppuun asti itse. Olen todella innoissani tästä! Olemme perhepiirissä sopineet, että lahjat jaetaan tänävuonna täällä meillä. Näin on tapahtunut muutamana aikaisempanakin vuonna, mutta silloin tätä taloa asutti mun siskoni perheineen.
Viime joulu oli mulle vähän vaikea, sillä PikkuH oli tosi pieni silloin ja vieläpä täysin sylkytettävää mallia. Taaperojengikin oli vuotta nuorempi, ja haasteet olivat lastenkasvatuksellisten seikkojen tiimoilta vahvasti läsnä. Lasten toiset isovanhemmat olivat täällä, ja se oli tosi ihana juttu! Harmittelin vaan itsekseni sitä, etten kyennyt juuri mihinkään muuhun kuin lastenhoitoon. Olisin halunnut tehdä niin paljon enemmän ja valmistella ihanan joulun rakkaimmilleni meidän uudessa kodissa. Tuo tilanne tuntui silloin niin lopulliselta ja lohduttomalta. Muistan useaan otteeseen ajatelleeni, että Tässäkö tämä nyt sitten oli? Etten jouluistanikaan pysty täysillä enään nauttimaan?
No, tilanne rauhoittui kuitenkin yllättävän nopeasti (kuopuksen ottaessa jalat alleen) ja oli onnellista huomata, että elämä helpottaa pikkuhiljaa.
Tässähän ihan oikeasti jo selvitään!
Viikonloppuisin H:n ollessa kotona, saatan viettää parikin tuntia keittiössä ruokaa laittaen. Sillointällöin leivonkin, ja päivittäin siivoan. Mulla on aikaa! Ainakin paaaljon enemmän kuin vuosi sitten.
Joulukortit jäivät kaikesta huolimatta askartelematta vielä tänäkin vuonna, mutta tarkoituksenani on kuitenkin muistaa sukulaisia sekä ystäviä. Katsotaan onnistunko! Ehkä vuoden päästä ollaan jo niin hyvässä tilanteessa, että askartelemme lasten kanssa yhteisen pöydän äärellä joululaulujen soidessa taustalla ;) Saas nähdä.
