Mikä tekee onnellisen sekä hyvän joulun?

Perhe..

..Ruoka..

.. ja Lumiukko!

Näin ainakin minun mielestäni. Entäpä sinun?

Lapsuuden jouluissa Joulupukin kuuma linja huipentui aina tuohon ihanistakin ihanimpaan tarinaan, ja jälleen kerran vuoden odotus palkittiin. Vuodesta toiseen tunnari itketti perheen naisväkeä, ja tekee niin yhä edelleen. Sen opettelin nuorena tyttönä pianollakin soittamaan, ja vieläkin mielelläni soitan pianon ääreen päästyäni. Henkilökohtaiseen Kauneimmat biisit top kymppiin tuo nostalginen laulu pääseekin heittämällä. Nyt tuo kappale muistuttaa mua Piippiksestä, ja kun sen kuulen, kuulen myös pienen tyttäreni heleän hyräilyn.

Se on kauneinta.

Meidän perheessä tätä rakastettua piirrettyä katsotaan tällähetkellä kesät ja talvet. Kiitos internetin ihmeellisen maailman, sekä Elisa Aition ;) Hämmästyttävää on se, että myös minä jaksan sitä katsoa sekä liikuttua, vaikka ihan oikeasti Piippis innokkaimpana fiilistelee sitä lukuisia kertoja viikossa! Kotona isi lennättää usein tyttöä yläilmoissa, ja neiti eläytyy hyvin voimakkaasti onnellisesti nauraen.

Lumiukko on siis merkittävä osa meidän arkeamme. Toivottavasti pysyykin sellaisena vielä pitkään.

Tänään tanssittiin näin:

Mahtavaa ensimmäistä adventtia kaikille! Joulufiilis alkaa ainakin allekirjoittaneella hiipiä jo vahvasti arjen ympyröihin mukaan..

<3

Nämä pienet ihmiset. Kaiken jännityksen ja hämmennyksen keskellä, olen saanut näistä pienistä tyypeistä voimaa. Se on suuri onni. Se on se äidin onni, sekä pelastus.

Olen myös pitkästä-aikaa ottanut aikaa itselleni.

Ja  todella ihan vain itselleni.

Ripset ovat nätisti. Myös kynnet täydelliset. Kynsimuotoilija-/ kosmetologituttavani Marle Kauneushoitola Euforassa taikoi jo kauan haaveilemani nudet kaunistamaan pikku kätösiäni. Ajatella, että näitä nude-sävyjäkin on äärettömästi. Sekoiteltiin siitäkin huolimatta mulle se kaikista mielekkäin.

" Nagu-Agu".

Onnea oli myös tänään hetki oman siskon, sekä kummityttösen kanssa Ikeassa. Hodareita ja naurunkikatusta. Kun palasin kotiin, odotti minua täällä hyväntuuliset lapset, sekä kyyneliin asti liikuttunut mummi. Piippis oli puolituntisen ajan laulanut koko repertuaarinsa läpi ja hetki oli ollut kovin herkkä.

Kuluneen viikon aikana on ollut helppo keskittyä olennaiseen. Elämän onnellisiin pieniin hetkiin. Ihmisiin tässä ympärillä. Kiitollisuus on ollut vahvasti läsnä.

Näillä fiiliksillä on helppo jatkaa viikonloppuun. Perjantaisista tapahtumista, sekä siihen liittyvistä ajatuksista lisää pian..

Ihanaa viikonloppua!

Vitsit mikä päivä! Aamulla ihasteltiin talven ensimmäisiä lumihiutaleita, päivällä fanitettiin Järvenpäässä Fröbelin palikoita ja illalla juhlittiin vielä ihanaa pikku-ystävää!

Parin vuoden odotus tosiaan palkittiin tänään, kun Piippis pääsi jo toistamiseen tanssimaan ihan livenä Fröbeleiden tahtiin. Kotona katsotaan toki päivittäin Elisa Aitiosta musavideoita, mutta eipä näitä live-vetoja vaan mikään voita. Myöhästyttiin keikan alusta 5 minuuttia, ja voi pikkutytön riemua kun hän tajusi mihin tultiin! Neiti nauttii näistä lastenkonserteista nykyään aivan silminnähden, ja viihdyttiin kaikki muutkin oikein kivasti, niinkun aina tämän kyseisen kokoonpanon keikalla! Kaikista pienin jätettiin mummin hoitoon päiväunosiaan nukkumaan, mutta enskerralla hän pääsee mukaan myös.

Ja tulihan se lempparikin sieltä. "Vauvahai pam pam padampam.."

Konsertin jälkeen suunnattiin auton keula  kohti Helsinkiä. Napattiin unosiltaan herännyt kyytiin matkanvarrelta, ja mentiin PikkuH:n kummitätösten luokse juhlistamaan 1-vuotiasta pikku-ystäväämme. Arvatkaa mitä poitsu sai lahjaksi? ;) Enskerralla on pakko kyllä hommata meidän omille tosifaneille myös omansa.

On hyvin liikuttavaa, että itse pikkutyttönä fanitin FP:ta isosti,  ja nyt saan vieressä katsoa kun omat jatkavat samalla linjalla.. Piippiksen hymy lopussa kertoo kaiken tunnelmasta, joka vallitsi tuon 50 minuuttisen ajan. Tällaisten päivien jälkeen fiilis on ihan paras. Koko perheellä.

Lapsen elämä.

Se on vaan joskus niin täydellisen ihanaa. Tänä-iltana ainakin tunsin vahvasti niin kun omat naperot kömpivät kylvyn jälkeen, masut täynnä iltapalaa, nukkumaan lämpöisen peiton alle sateen ropistessa peltikattoon. Uni tavoitti tyypit hetkessä.

"Keinutaan, keinutaan.." , lauleli Piippis omassa ammeessaan pienemmille sisaruksilleen.

Ilta oli rauhallinen ja helppo myös mulle. Kylpyhetken onnelliset kikatukset, sekä ilon kiljahdukset tuntuvat kaikuvan talon seinien sisällä, vaikka pienet ihmiset ovat nukkuneetkin jo tovin. Näissä hetkissä sitä tuntee onnistuneensa.  Näitä hetkiä tarvitaan, ja nyt voi hyvillä mielin itsekin kömpiä peiton alle kuuntelemaan sadetta. Nämä tällaiset illat eivät ole itsestäänselvyys meidän elämäntilanteessamme. Moni äiti ja isi varmasti tietää mitä tarkoitan? ;)

Aamulla puheterapeutti tulee kotikäynnille, ja sitten hipsitäänkin pikkuhiljaa viikonlopun viettoon.

Pahoittelen mobiilissa väärinpäin kääntyviä pystykuvia. Tilanne on huomattu, ja sitä selvitellään. Asia korjaantunee pian.

Viikonloppuna tarvitsen muuten teidän lukijoiden apua eräässä keississä. Palailkaahan kurkkimaan lauantaina.

Mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Hyvää isänpäivää rakas isi/pappa. Hyvää isänpäivää rakas lasteni isi. Hyvää isänpäivää myös lastemme rakkaalle ukille. Olette hyvin tärkeitä miehiä.

Meidän isi sai tänään nukkua pitkään, ja istahtaa aamulla valmiiseen aamupalapöytään. Tein ensimmäistä kertaa munakasmuffinsseja sekä täytettyjä croisantteja. Se oli haastava rasti, sillä kuopus roikkui lähestulkoon kokoajan jalassa ja kitisi. Voihan hampaat, sanon! Nyt isi pelaa kavereidensa kanssa jalkapalloa Helsingissä. Lahjaksi ostin Zlatanin elämänkerran.

Kuvassa PikkuW:n näkemys isistä. Muisti vielä lopuksi, että "Viikset pitää laittaa kans". Pitäähän isillä viikset olla!

<3

Muutama vuosi sitten H:n bändi julkaisi allaolevan musavideon ja tänään tuli sellainen fiilis, että on aivan pakko liittää se isänpäiväpostauksen yhteyteen. Rokkipojat/-tytötkin hoivailevat ihan yhtälailla omiansa kotona ollessaan ja tämä video onkin siitä loisto esimerkki. Ei ihan perinteinen musavideo kuitenkaan.. ;) Piippis ja W vilahtavat siinä tietysti myös. PikkuH oli  pilke isänsä silmäkulmassa tässävaiheessa, mutta pian sitten plussasinkin. Kitarassa isi, bassossa PikkuH:n kummitäti ja mikrofooniin loilottelee PikkuW:n kummisetä/setä.

Aikanaan H keksi tämän videon myötä oman sanonnan "Kaksplus on uus 666". Enpä olisi silloin uskonut, että parin vuoden päästä bloggailen oikeasti KP:llä ja saan julkaista tämän videoklipin täällä blogissa.

Eventiden myötä haluan toivottaa jokaiselle isille oikein lämpöistä ja ihanaa isänpäivää!

Te isit rokkaatte!