Pienet kädet ristiin

21.32


Otettiin tavaksi tämä iltarukous-juttu. Mulle itselleni se oli pikkutyttönä tärkeä asia ja sen vuoksi halusin omien lasten kanssa ottaa saman rutiinin käytäntöön. Ja tärkeä juttu siitä on nyt tullut heillekkin. Varsinkin tuolle esikoisneidolle. Hienosti tuon tekstin jo kajauttaa ilmoille yhdessä muiden kanssa.

Meillä ei arjessa tämä "hengellinen" puoli noin muuten näy. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia, myös perheen sisällä. Niinhän sen pitäisi aina olla. Lapset saavat kasvaessaan päättää itse mihin uskovat, ja miten uskovat.

Iltarukous luo turvallisuuden tunnetta ja sen parissa on kiva rauhoittua yhdessä ennen unta. Sen vuoksi päätämme päivän näissä hartaissa tunnelmissa ;)



"Rakas Jeesus siunaa meitä.
Anna meille enkeleitä.
Siivilläsi meidät peitä.
Älä koskaan meitä heitä.
Aamen"

Ekalla skeitillä

0.15


En ihan tarkalleen tiedä,  miksi olin eilen tässä hetkessä niin tavattoman liekeissä. 

Ehkä siksi että tuo meidän keskimmäinen, ainoa pieni miehemme on normaalisti vähän kömpelö, kaikella rakkaudella. Yhtäkkiä se handlasi uuden jutun tuosta noin vaan. Ihan niinkun olisi jo pidemmänaikaa harjoitellut. 

PikkuW on meidän "Hessu Hopo". Kompastuu usein omiin jalkoihinsa ja on just siks niin ihana. Legot ja muut pikkupiiperrykset handlaa sitäkin taitavammin.

Eilen näin tuossa pojassa jotain sellaista uutta jännää, täydellistä keskittymistä uuteen juttuunsa. Määrätietoisuutta. 

Itse olen aina ollut liian arka ja kärsinytkin siitä sillointällöin. Siksi tämä varmaan tuntui hyvältä.

Lapset oppivat ja innostuvat. Se heissä on vaan niin parasta. Se on jotain sellaista mihin me aikuiset ei samalla tarmolla pystytä. Tai ainakaan yhtä helposti. Tai no minä en ainakaan pysty.

Lapsen tulee antaa olla juuri se, mikä on. Eilen jälleen tajusin myös sen, miten suunnattoman tärkeää on kehua ja kannustaa. Poika oli itsestään selvästi ylpeä ja se oli kaikille meille tärkeä hetki.

Jokapäivä nää tyypit jaksaa yllättää. 

Elämä näiden pienten ihmisten kanssa on uskomattoman mielenkiintoista!

Pienin suuri

21.35

Joko tämäkin 8-kuinen?! Nopeasti vierähtävät nämä vauvakuukaudet, se jos mikä tässä on tullut todistettua. 
(Yksi bonus tuon esikoisneidon erityisyydessähän oli juuri se, että saatiin nautiskella vauva-ajasta vähän pidempään.)

Jotta meidän vanhempien olis helpompi muistaa, päätti tämä pikku-menninkäinen ottaa ensimmäiset konttausaskeleensa juuri tänäpäivänä. Muutaman viikon ajan lattialla on jo nytkytelty tosi lupaavasti ja nyt hää viimein oivalsi, kuinka ne jalat saadaan toimimaan. Kiitos isoveljen Batman-auton.





Voi vauvaa <3 On se vielä vauva kuitenkin. Iso vauva. 

Hammasta pukkaa nyt vauhdilla ja se välillä vähän kiukututtaa. Etenkin öisin. Toki myös nämä uudet opitut taidot aiheuttaa levottomuutta, ja nyt on vaan löydyttävä meiltä vanhemmiltakin vähän kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä. Se on varsin rankkaa tuo uuden oppiminen. 

Ja sitten vielä kaiken muun viheliäisen lisäksi tätä kolmostakin vaivaa inha ummetus. Sama, joka on vaivannut jokaista katraamme vauvaa.  Luumu onneksi toimii, mutta sitä on syötävä jokapäivä vatsan toiminnan takaamiseksi. Ja aina ei äiti muista.

Kaikesta huolimatta, se on tosi tyytyväinen vauva päivisin. Kiltti typy.

Tähän voisi hetkeksi ajan pysäyttää, jos se vaan olisi mahdollista. Kuka sellaisen nappulan keksisi?







Torilla tavataan!

16.35

Ja vaikka ei tavattaisikaan, niin voittajia ollaan koko suomen kansa jo jokatapauksessa.

Netissä kuhisee. Kaikkialla kuhisee. PKN lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin! Toisille se on onnellinen ja iso asia (hyvässä) , mutta aina löytyy myös niitä jotka ovat vahvasti toista mieltä. 
Mun täytyy rehellisesti sanoa, että en olisi koskaan uskonut tällaista tapahtuvan. En! 
Tänään omat silmäni ovat kostuneet moneen otteeseen, kun olen lukenut toinen toistaan liikuttavampia artikkeleita netistä tämän tärkeän voiton tiimoilta. 

Aina löytyy niitä kriittisiä mielipiteitä. "Biisi on huono". "Ihmiset haluavat vaan korostaa suvaitsevaisuuttaan" ja sitärataa. Itse yritän ohittaa kaikki nettikeskustelut aiheen tiimoilta ja nauttia vaan tästä hyvästä, voittajafiiliksestä.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on se että biisi loistava, erityisen punk!  Aitoa tavaraa, ja täydellisempää on aika vaikea lähteä tässä nyt äkkiseltään nimeämään. Nyt on tullut tilaisuus avata niitä silmiä jokaisessa Euroopan kolkassa. Nyt meillä suomalaisilla todella on siihen mahdollisuus ja siksi tää on hieno, HIENO juttu.  

Suomessa kehitysvammaisten tilanne on ihan ok, mutta Euroopassa on monta sellaista maata, missä tilanne ei ole läheskään niin ok. Näytetään niille! Me ollaan kaikki arvokkaita, taitavia ja samanarvoisia. 

Ja vielä kerran. Kappale edustaa hyvällä tavalla omaa genreään. Se on erittäin hyvä viisu. 

Meidän perheelle PKN on ollut tärkeä orkesteri jo vuosien ajan.  Allaolevassa kuvassa 1-vuotias Piippis fiilistelee yhtyettä kehitysvammaisille järjestetyillä festareilla Vantaalla. Oli tosi kiva päivä se.


Olen muutamaan otteeseen päässyt juttusille laulaja Kari Aallon, sekä Pertti Kurikan kanssa. Kohtaaminen on aina ollut todellä lämpöinen ja mieleenpainuva. Mä olen niin tuhannen onnellinen siitä, että nämä miehet saavat kokea tämän kaiken hyvän ja toivon, että säästyvät laajan huomion mukanaan tuomalta varjopuolelta . Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että tämä viisukokemus tulee pääsääntöisesti olemaan nelikolle koko loppuelämän kestävä, onnellinen kokemus. Nää tyypit on osanneet ottaa kakkaa niskaan ennenkin. Ei ne pienistä hätkähdä. 

Meille kehitysvammaisten vanhemmillekkin tää on erityisen hieno juttu. Nyt on taas himpun verran helpompi uskoa ja luottaa parempaan tulevaan ja siihen, että tuolla meidänkin neitokaisella on varmasti tosi hyvä tulevaisuus edessä. 

Hyvä Suomi! Kiitos äänestäneille. 






Suosituimmat

Facebook